Tatun peliriippuvuus alkoi viattomasta ajankulusta

Tatu Ylämäki hukkasi itsensä pelihelvettiin. Sitten tuli päivä, jolloin hänen oli katsottava totuutta silmiin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Nykyään Tatu Ylämäki auttaa peliriippuvaisia vertaistukiryhmässä.

Tatu Ylämäki hukkasi itsensä pelihelvettiin. Sitten tuli päivä, jolloin hänen oli katsottava totuutta silmiin.
(Päivitetty: )
Teksti:
Tiina Suomalainen

Nettikasino, nettipokeri, vedonlyönti, markettien kolikkopelit. Siinä lappeenrantalaisen Tatu Ylämäen, 28, elämän ydin vielä runsas vuosi sitten.

Rahapelaaminen oli koukuttanut Tatun ja sekoittanut arjen. Pelivelat kasaantuivat, ahdistus puristi rintaa, opinnot takkusivat, parisuhde ajautui kriisiin.

Kun kulissit lopulta romahtivat, elämä sai uuden suunnan.

”Pelaajaminä katosi, ja tilalle tuli se oikea Tatu, joka oli ollut pitkään kadoksissa.”

Yhden asian Tatu kuitenkin menetti lopullisesti.

Pientä jännitystä

Tatun pelaaminen alkoi viattomana ajankuluna. Armeijassa hän pelasi inttikavereidensa kanssa pokeria panoksina tulitikut ja pikkukolikot.

”Pokeripeli Texas Hold’em tuli siihen aikaan televisiosta. Se oli tosi kiehtovaa. Nuoret kundit pelasivat Las Vegasissa, heillä oli rahaa ja naisia. Kaikkea sitä, mitä parikymppinen sälli ihaili”, Tatu muistelee.

Armeijan jälkeen Tatu aloitti tietotekniikan insinöörin opinnot ammattikorkeakoulussa. Kun opiskelijakämpässä tuli tylsä hetki, hän avasi tietokoneen ja pelasi pokeria. Jännityksen lisäksi pelaaminen toi joskus myös vähän ylimääräistä rahaa.

”Summat eivät olleet suuria. Sijoitin muutaman dollarin, korkeintaan viisi. Voitin ja hävisin, voitin ja hävisin.”

Pelaaminen oli vielä hyvin hallinnassa, vaikka pokeriturnauksen parissa saattoikin vierähtää neljä viisi tuntia.

”Kun keskittyy pelaamiseen, kaikki muu häviää – siinä olet vain sinä ja tietokoneen näyttö. Koko ajan on päällä pieni ahdistus ja toisaalta kutkuttava jännitys. Ajantaju hämärtyy, syöminen unohtuu.”

Jos Tatu tipahti pokeripelistä oltuaan siinä mukana pitkään, hän siirtyi nettikasinosivustoille purkamaan turhautumistaan. Nettikasinoilla pelejä on tarjolla koko kavalkadi: rulettia, hedelmäpelejä, Jokeripokeria, noppapelejä, Black Jackia.

Sinne upposivat Tatun rahat.

Melkein jättipotti

Tatu työskenteli opintojen ohessa osa-aikaisena siivoojana. Hän rahoitti pelaamistaan palkallaan, opintolainallaan ja vanhemmilta saaduilla ruokarahoilla.

Pelaaminen lisääntyi, ja panokset kasvoivat.

”Satanen hupeni nopeasti nettikasinossa. Sitten sitä oli ihan pöllämystynyt, että mitä hittoa – pelasin kaikki. Ja samalla tuntui helpottavalta, että enää ei tarvitse pelata.”

Kerran Tatu voitti 1 700 euroa, mutta oli samalla lähellä todella suurta voittoa.

”Muistan vielä sen aamun. Sijoitin kymmenen euron panoksen nettipokeriin ja minulle jaettiin paras mahdollinen värisuora. Sydän alkoi hakata, kun katsoin näytön ylälaidassa rullaavaa 160 000 euron jättipottia. Voisinko todella saada tuon summan?”

Läheltä piti, mutta ei sittenkään. Tietokonevastustaja sai kaikista huonoimman käden, ja Tatu voitti pienimmän kertoimen mukaan. 1 700 euroakin oli iso summa opiskelijalle. Sillä sai maksettua laskuja, reissattua salibandyturnaukseen Helsinkiin – ja tietysti pelattua.

”Se tieto, että melkein osui, koukutti pelaamaan lisää”, Tatu huomauttaa.

Kun pankkitili oli tyhjä, Tatu rahoitti pelaamista pikavipeillä. Hiljalleen kierre oli valmis: oli otettava pikavippi, jotta pystyi maksamaan edellisen vipin.

Valheiden verkossa

Aina löytyi joku rakonen, jonne ujuttaa pelisessio. Tatu hymähtää, että hän pelasi koulussakin.

”Jo pelkkä ajatus pelaamisesta sai adrenaliinin virtaamaan. Monesti juoksin linja-autopysäkiltä kotiin, että pääsisin nopeasti tietokoneen ääreen. Peliaikaa oli muutama tunti, ennen kuin tyttöystävä tuli töistä kotiin”, Tatu kertoo.

Tatu oli tutustunut Lauraan baaripokeritapahtumassa. He olivat rakastuneet ja muuttaneet yhteen.

”Toki Laura tiesi, että pelasin. Hänellä ei ollut kuitenkaan aavistustakaan siitä, kuinka syvällä suossa tarvoin.”

”En oikein ymmärrä itsekään, miten onnistuin salaamaan kaiken. Olin mestari elämään kaksoiselämää. Valehteleminen sujui ihan luonnostaan. Keksin hyviä selityksiä sille, miksi en ollutkaan maksanut jotakin laskua tai en tuonut kaupasta sitä, mitä piti.”

Koska Tatun ajatukset olivat koko ajan pelaamisessa, hän ei ollut läsnä. Hän oli usein kiukkuinen ja lyhytpinnainen. Hänen mielialansa vaihtelivat sen mukaan, oliko hän voittanut vai hävinnyt.

”Pelikierteeni vain paheni. Myöhemmin luin jostakin, että saadakseen pelaamisesta saman mielihyväntunteen kuin aiemmin peliriippuvaisen on pelattava koko ajan enemmän ja isommilla panoksilla. Juuri näin minulle kävi.”

Tatu alkoi harrastaa myös vedonlyöntiä, ostaa raaputusarpoja ja pelata ruokamarkettien kolikkopelejä.

Kolikkopeleihin saattoi humahtaa 300 euroa tuosta vain.

Tatu kertoo, että hänen ei tehnyt enää edes mieli pelata. Hän piti silmiä kiinni ja painoi nappuloita pakonomaisesti niin kauan kuin rahaa riitti.

”Syyllisyys ja ahdistus kasvoivat sietämättömiksi. Rintalastan takana tuntui koko ajan puristava möykky.”

Vihdoin vapaa

Eräänä aamuna postinkantaja pudotti postiluukusta nipun pikavippilaskuja. Tatu oli töissä, mutta Laura vielä kotona.

”Lauralle laskupinon näkeminen oli totaalinen järkytys. Hän valokuvasi sen kännykällään ja lähetti valokuvan minulle. ’Mitä hittoa?!’ Laura kirjoitti. ”

Tatu kertoo, että hänen sydämensä tipahti, kun hän huomasi Lauran viestin. Tätä hän ei pystyisi enää selittämään. Hänen oli vihdoin pakko tunnustaa itselleen ja Lauralle, että hän on peliriippuvainen.

Illalla Laura ja Tatu keskustelivat pitkään ja hartaasti.

”Laura tajusi, että olin valehdellut hänelle parin vuoden ajan. Hän oli loukkaantunut ja vihainen, minä hysteerisen itkuinen. Lupasin hakea kaiken mahdollisen avun ja vakuutin Lauralle, että tästä selvitään.”

Tatu kertoi kaiken myös vanhemmilleen. He eivät syytelleet, vaan lupasivat olla tukena.

”Paljastuminen oli valtava helpotus. Ahdistus loppui siihen paikkaan. Tunteeni olivat hyvin voimakkaita ja pinnassa. Aivan kuin olisin ollut uusi ihminen. Todellinen persoonani tuli taas esiin. En minä ole sulkeutunut ja äkkipikainen, vaan avoin ja positiivinen luonne.”

Ensin Tatu kävi Saimaan kriisikeskuksessa keskustelemassa terapeutin kanssa ja lähti sitten mu- kaan rahapeliongelmaisille tarkoitettuun Pelirajat’on-vertaistukiryhmään, joka oli juuri aloittanut Lappeenrannassa.

”Kelkan kääntäminen oli minulle melko helppoa. Se ei vaatinut kuin sen oivalluksen, että kaikki riippuu itsestäni sekä päätöksen olla pelaamatta. Suhtautumiseni pelaamiseen muuttui heti, kun tunnustin riippuvuuteni. Ongelman myöntäminen valaisi kaiken.”

Vaikka Tatu korjasi elämänsä suunnan, suhde oli mennyttä. Lauran luottamus Tatuun oli sirpaleina, ja kipinä kadonnut.

”Olin Lauran menettämisestä aluksi todella rikki. Hiljalleen olen päässyt siitä yli. Onneksi olemme edelleen ystäviä.”

Nulikasta tuli aikuinen

Tatu on ollut nyt pelaamatta yli vuoden. Pelaamisen mielihaluja hänellä ei ole ollut pitkään aikaan.

Kun pelaaminen loppui, niin energiaa piti päästä purkamaan johonkin muuhun. Tatu on aina urheillut, mutta pelaamisen lopettamisen jälkeen hän alkoi harrastaa liikuntaa entistä enemmän. Samalla hän korjasi myös ruokavaliotaan.

Tatu on monesti miettinyt, miksi hän jäi koukkuun. Vastausta ei ole löytynyt.

”Riippuvuudet ovat yleensä tunneperäisiä häiriöitä. Riippuvuuksiin on helppo paeta todellisuutta. Ei minulla ollut kuitenkaan mitään sellaisia ongelmia, mitä olisi pitänyt päästä karkuun.”

Pelivelkoja Tatulla on maksettavana noin 10 000 euroa. Tästä summasta pikavippejä on 6 000 euroa. Opintolainasta hän pelasi ainakin 4 000 euroa.

Velkojen takaisinmaksu järjestyi niin, että Tatu meni pankkiin ja kertoi kaiken. Hän sai lainan, jolla maksoi pois pikavipit. Nyt hän lyhentää pankkilainaa parisataa euroa kuukaudessa. Viimeinen erä on maksettu vuonna 2018.

Tatun elämä on mallillaan. Hänen pitäisi vihdoin valmistua juhannukseen mennessä. Hänellä on töitä siivoojana ja lisäksi hän työskentelee henkilökohtaisena avustajana.

Maaliskuussa Tatu aloitti myös Pelirajat’on-tukiryhmän vetäjänä. Vapaaehtoistyöstä saa hyvän mielen ja samalla itsekin vertaistukea.

Tatu sanoo, että hän on viimeisen vuoden aikana ottanut hurjan kasvupyrähdyksen.

”Vuosia olin pelkuri, henkisesti ihan nulikka. Nyt minun on vaikea käsittää, miksi löin kaiken läskiksi. Minusta on tullut itsevarmempi, avoimempi ja rohkeampi. Osaan nauttia ihan pienistä jutuista.”

 

Sosped säätiön Pelirajat’on-vertaistukiryhmiä kokoontuu eri puolilla Suomea.

pelirajaton.fi

X