Upea painonpudotus! Tony Tähti laihtui 125 kiloa – Terveellisen elämäntavan omaksuminen vaati itsensä arvostamisen opettelua ja määrätietoista treenaamista

Tämä on kertomus 200-kiloisesta miehestä, joka teki mahdottomasta totta ja laihtui 125 kiloa. Mutta tämä on myös tarina lihavuudesta ja siitä, miten lihavia ihmisiä kohdellaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Uskoisitko, että tämä mies on joskus ollut 200-kiloinen? Sporttinen ja komea Tony oli puolet aikuisiästään sairaalloisen lihava.

Tämä on kertomus 200-kiloisesta miehestä, joka teki mahdottomasta totta ja laihtui 125 kiloa. Mutta tämä on myös tarina lihavuudesta ja siitä, miten lihavia ihmisiä kohdellaan.
(Päivitetty: )
Teksti: Nina Sarell

Jos laihdutat, tee se vain ja ainoastaan itsesi vuoksi.

Varmasti ihan järkevä neuvo, mutta nyt oli kerta kaikkiaan sellainen tilanne, että sääntöä oli pakko rikkoa.

Tony Tähti oli 24-vuotias ja rakastunut. Nainen oli sanonut Tonylle, että tämä muistutti hiukan erästä toista miestä. Tämä mies oli hänen suuri rakkautensa. Oli vain yksi ongelma: Tony ymmärsi heti, että tällaisenaan hän ei missään nimessä muistuttaisi tätä miestä riittävästi. Hänen paitansa niskalapussa oli monen monta X-kirjainta ennen ällää; ne olivat kuin risuaita, jonka toisella puolella ruoho oli vihreämpää.

Elämä oli paiskannut Tonylle käsikirjoituksen, jossa hänelle oli annettu rooli nokkimisjärjestyksen alaportaalta. Kun mies on oikein lihava, se porras on hänen kohtalonsa. Hänestä tulee reppana, rassukka ja ällötys. Hänen ruokavalintojaan arvuutellaan. Hänen ulkomuotoaan kauhistellaan.

Kuinka tuo on päästänyt itsensä tuollaiseen kuntoon? Tekisi itselleen jotain! Ihmiset ajattelevat, että tällainen pohdiskelu on jo kansanterveydenkin nimessä sallittua. Se on seuranpidon muoto, viihdettä. Sitä tehdään TV-ohjelmissakin, miksei sitten kassajonossa.

Kommentoijien raati ei yleensä tiedä, millaisia taakkoja lihava ihminen kantaa kilojensa lisäksi. Mitä hänelle on tapahtunut, ja miksi hänestä tuli lihava. Mitä on kerätä nahkoihinsa sääliviä katseita ja ulkopuolisuutta, joka ainoa päivä. Tai mitä se vaatii, jos eräänä päivänä päätät saaneesi tarpeeksesi siitä kaikesta.

Tony Tähti

Tonyn urakan valtavauus aukeaa vasta ennen ja jälkeen kuvista. © TONYN KOTIALBUMI

Karkuun pahaa oloa

Tony oli yksinäinen jo lapsena. Hän oli iltatähti, veljet olivat kuusitoista ja kaksikymmentä vuotta vanhemmat. Isällä oli paha alkoholiongelma, kotona oli turvatonta, ja äidillä ja Tonylla täysi työ selviytyä.

Huoli ja epävarmuus muovasivat Tonysta taistelijan; kun päiväkodissa tuli kinaa siitä, kuka saa laskea ensin pulkkamäestä, Tony pani kiistan poikki lyömällä liukurilla päähän.

Kun äiti ja Tony muuttivat kahdestaan Littoisista Kaarinaan, Tonyn ongelmat matkustivat mukana. Vanhempien eron jälkeen hänen halunsa ottaa palautetta vastaan laski minimiin, ja hän turvautui yhä enemmän nyrkkeihinsä.

Koulukiusaamisesta tuli vuosikymmenen pituinen painajainen, joka sammutti pellavapäisestä pojasta viimeisenkin ilonkipinän. Lapsuusmuistot sekoittuivat rumaksi, kaoottiseksi mössöksi, jossa hauskat, seesteiset ja iloiset hetket ovat harvassa kuin mantelit joulupuurossa.

Niissä muistoissa Tony on vihaisempi kuin koskaan. Tony lyömässä itseään pidempää kaveria suoraan nenään. Tony nostamassa kaveria luokan seinälle ja puoli luokkaa repimässä häntä irti.

Tony psykologilla. Tony tarkkailuluokalla, sitten ympärivuorokautisessa lastenkodissa, jonka ikkunoissa on kalterit ja joululomat varattu vain niille, jotka lakkasivat puolustautumasta ja oppivat nöyrtymään.

Onneksi oli pakopaikkoja: tonnikalaa, riisiä, ketsuppia ja tietokone. Tony rauhoittui pelin ääreen ja hiljensi ruualla sisältään kaiken sen, mikä jäi vaille vastakaikua.

Mutta koska huonoja hetkiä oli paljon, siitä kehkeytyi vielä yksi murhe lisää: Tony alkoi lihoa. Ja sitä mukaa, kun hänen kokonsa kasvoi, ongelmatkin paisuivat.

Hyvä vain kaulasta ylöspäin

”Hmm. Katsotaanpas. Tähän asti olet ihan ookoo. Mutta tästä alaspäin… ei kiitos.”

Ihmisen pää painaa nelisen kiloa. Jäljelle jäi parisataa kiloa Tony Tähteä, joka ei kelvannut. Tyttö oli havainnollistanut ongelman Tonylle leikkaamalla hänet käsieleellä poikki kaulan kohdalta. Siellä, kaulan alapuolella, oli suurin osa Tonya, sitä vääränlaista.

Tony seisoi tytön edessä tyhjäksi lyötynä. Jossain tuntui hiljalleen voimistuvaa kirvelyä, kun tytön suolahapposanat syöpyivät hänen loppuelämänsä matkatoveriksi.

Tony oli tsempannut. Siitä huolimatta, että kiusaaminen jatkui vielä ammattikoulussakin, hänestä oli kuoriutunut selviytyjä.

Hän oli onnistunut löytämään ensin tekemistä, sitten töitä, sitten paikkansa yhteiskunnassa. Hän oli opetellut elämään ihmisiksi. Hän oli kehittänyt itselleen huumorintajun ja supliikkimiehen taidot häivyttääkseen sitä tosiasiaa, että hänen kehonsa ei varsinaisesti saanut naisia painamaan tykkää-napista.

Hän oli ehkä valovuosien päässä Instagramin tähtipölyisistä muskelikuvista, mutta silti varsin mainio tyyppi. Hänellä oli kiltit silmät, aseistariisuva hymy ja mielenkiintoisia harrastuksia. Hän oli musiikkimiehiä ja soitellut bassoa useammassakin kokoonpanossa. Hän oli tehnyt monta vuotta töitä teatterissa, sekä kulisseissa että näyttämöllä.

Tietyllä tavalla naiset myös tunnistivat hänen vetovoimansa. Hän kelpasi sydänsurujen kuuntelijaksi, uskolliseksi kaveriksi, pikkutuntien luottokuskiksi. Mutta yhtä usein myös unohtui, että lihavalla pojalla oli sydän.

Melko pitkään Tony jaksoi uskoa, että maailmassa olisi tilaa hänellekin, kunhan vain tekisi asiat oikein. Pitäisi kavereista huolta, kierrättäisi roskat, olisi kunnon kansalainen.

Olet vain oma itsesi, Tonylle oli neuvottu. Rakkaus ei katso kokoa eikä muotoa. Ne olivat pelkkiä kliseisiä elokuvarepliikkejä, paksua valetta. Kuin neuvoisi miinakentälle astuvaa sotilasta, että kävelet vain rennosti.

Tony Tähti

Painonhallinta on vaativa laji, joka ei onnistu ilman jatkuvaa liikkeellä pysymistä. Tony on tehnyt liikkumisesta sekä arkirutiinia että ammatin. © SUVI ELO

Hyvää oloa omaksi iloksi

24 vuoden ikään päästyään Tony oli jo oppinut läksynsä: hänestä kelpasi vain pää. Nyt hän oli rakastunut, ja hän tiesi tarkalleen, mitä hänen oli tehtävä. Hänen oli laihduttava. Paljon.

Ja niin hän tyhjensi jääkaappinsa ja aloitti sodan itseään vastaan. Se oli kova rääkki.

Hän laihdutti täysin ilman tietoa ja taitoa, ypöyksin, apinan raivolla. Vuoden ja kolmen kuukauden kuluttua hän oli kiduttanut itsensä yli sata kiloa hoikemmaksi.

Löytyikö rakkaus? Tavallaan. Nainen, jonka vuoksi hän oli tehnyt tämän kaiken, löysi onnensa – siitä elämänsä suuresta rakkaudesta, jota Tony oli muistuttanut.

Kun vielä työtkin menivät alta, elämänhallinta lipesi käsistä kuin märkä saippua. Parin vuoden päästä hän vietti 28-vuotissyntymäpäiviään lähes 170-kiloisena ja myönsi olleensa tyhmä. Omaa hyvinvointia ei kannattanut rakentaa toisen ihmisen varaan. Ei kannattanut muuttua kelvatakseen muille.

Mutta miten tästä jatkaisi eteenpäin? Tony oli jo ehtinyt iloita hyvästä olosta, jota hoikkuus toi tullessaan. Liikunnasta tuli hyvä olo. Kilojen alla oli ollut jotakin, joka tuntui häneltä itseltään.

Tony päätti yrittää vielä kerran. Hän tekisi sen oman itsensä takia. Tällä kertaa Tony hankki muutoksen tueksi myös tietoa.

Hän oli määrätietoinen, mutta armollinen; hän opetteli arvostamaan itseään ja huolehti itsestään syömällä terveellisesti ja treenaamalla määrätietoisesti. Se tuntui oikealta. Hän alkoi laihtua, ja ihmisiltä alkoi tulla palautetta.

Älä nyt enää laihduta. Kuihdut olemattomiin, he toppuuttelivat, vaikka Tony ei ollut vielä lähelläkään normaalipainoa. Se ärsytti Tonya. Vuosikaudet häntä oli haukuttu lihavuuden takia. Miksi hänelle ei nyt haluttu sallia terveyttä, hyvinvointia ja mukavaa ulkonäköä? Pelkäsivätkö ihmiset, että mies nokkimisjärjestyksen alaportaalta häviäisi – että heidän alapuolellaan ei olisi kohta enää ketään?

Tony viittasi kommenteille kintaalla ja jatkoi eteenpäin. Sauvakävelyä, kuntosalitreeniä, vähähiilihydraattista ruokaa ja lepoa. Parin vuoden kuluttua hän painoi 80 kiloa. Eroa suurimman ja pienimmän Tonyn välillä oli noin 125 kiloa.

Tony Tähti

Laihdutus itsessään ei ratkaise vielä mitään. Valinta pysyä tässä koossa on tehtävä arkisilla valinnoilla uudelleen joka päivä. © SUVI ELO

Arpinen soturi

Hymyilevä mies seisoo Kaarinan Kotosalla-talon ovenraossa. Hän on tämän paikan liikunnanohjaaja, ja kohta alkaa taas tuolijumppa. Ikäihmiset pitävät ohjaajastaan, ja ohjaaja pitää siitä, että voi auttaa asiakkaitaan voimaan hyvin.

Sitä lihavaa miestä, joka on tämän tarinan päähenkilö, ei enää ole. Hänestä jäi muistoksi valtava kasa ylimääräistä nahkaa ja sen sisältä kuoriutunut Tony Tähti.

Hänen ihoaan on jouduttu kiristämään neljässä isossa leikkauksessa. Valtavat arvet paidan alla tulevat muistuttamaan Tonya koko loppuelämän tästä kummallisesta matkasta, joka on ollut kuin avaruuslento toiselle planeetalle: yhtäkkiä olet ihmisille olemassa. Kaikki on harjoiteltava uusiksi: puhumisen tapa, se, miten ollaan esillä, miten kerrotaan mielipiteitä.

Opiskeluvuosista Varalan urheiluopistolla tuli Tonyn harjoitusleiri. Koulukavereiden kanssa tuntui turvalliselta testata uutta minää ja tyyliä. Ja överiksihän se joskus meni: välillä Tony huomasi olevansa yli-itsevarma ja äänekäs öykkäri.

Jos olet ajanut vuosikaudet Transitilla ja pääset Ferrarin rattiin, mukavilla suorilla ja poutakelillä tekee mieli antaa moottorin ärjyä. Mutta kun matka jatkuu, menokin tasoittuu.

Tony Tähti

© TONYN KOTIALBUMI

Tony on ollut normaalipainoinen kohta kuuden vuoden ajan. Se tekee hänestä ennätyksiä rikkovan luonnonoikun; ne, jotka pystyvät tähän, ovat maailmanlaajuisestikin harvassa.

Muuttuiko elämä? Kyllä ja ei. Laihdutus ei ole mikään taikaluoti, mutta se tuo mukanaan hyviä asioita: hyvää oloa, suuntaa elämälle, uusia tuulia työhön, jaksamista. Ihmissuhderintamalla Tony on erittäin tyytyväinen tilanteeseensa.

On selvää, että Tony on muuttunut mies. Hänellä on oma Instagram-tili ja hienoja treenikuvia. Virnistys on leveä, rauta nousee ja neuvot ovat rohkaisevia. Mutta Tonylla on myös toinen, vakava puoli. Vähemmän hymyä ja enemmän piinattua lihaa. Yksinäinen kulkija lihavan miehen tiellä, jonka varrella ei ole tsemppaajia eikä selkääntaputtajia.

Se Tony seisoo yksin nyrkkeilykehässä. Kuva on tumma, sinisävyinen, ja alla on viesti meille kaikille.

”Olemme kaikki samassa pelissä, vain eri tasoilla. Osanamme on sama helvetti – vain pirut vaihtuvat.”

Tony Tähti seisoo yksin kehässä, vastuksenaan oma pitkä, musta varjonsa. Ottelu ei ole ohi – mutta sitä ei ole myöskään lähdetty häviämään.

X