Sokerikoukusta irti päässyt Taru Eloranta ”En koskaan ajatellut, että minulla olisi sokerinhimo”

Entinen karkin popsija luopui sokerista ja sai uudesta ruokavaliostaan avun moneen vaivaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Taru Eloranta ei koe joutuvansa luopumaan mistään, vaikka hän jätti sokerin ruokavaliostaan. Hän herkuttelee edelleen – mutta terveellisesti.

Entinen karkin popsija luopui sokerista ja sai uudesta ruokavaliostaan avun moneen vaivaan.
(Päivitetty: )
Teksti: Eveliina Lauhio

Kaksisataa grammaa valkoista sokeria! Taru Elorantaa, 45, hirvittää, kun hän katsoo vanhoja leivontareseptejään. Kakkutaikinaan tulee valtava määrä sokeria, voita ja jauhoja.

Edelleen Tarun keittiössä tuoksuvat mustikkamuffinssit, mutakakku ja letut – mutta valkoista sokeria ei ruokakaapeista löydy. Taru korvaa ruoanlaitossa sokerin muun muassa hunajalla, banaanilla ja taateleilla.

Taru kertoo ruokien maistuvan ihan yhtä hyviltä, ellei jopa paremmilta. Kokkailut kelpaavat myös hänen lapsilleen.

”En koe joutuvani luopumaan mistään. Saan edelleen nauttia herkuista, mutta korvaan elimistölle haitalliset aineet terveellisemmillä vaihtoehdoilla.”

Sokeriton ruokavalio ei saanut alkuaan tiukkapipoisuudesta tai hetken mielijohteesta. Taru oli kärsinyt jo pidempään vatsavaivoista, joille ei löydetty syytä.

Vatsa kuin ilmapallo

Kuplii ja kouristelee. Sellaiset olivat kaksikymppisen Tarun tuntemukset toisinaan ruokailun jälkeen. Vatsa näytti ilmapallolta, vaikka Taru oli syönyt lounaaksi kevyesti pastaa ja salaattia.

Kolmekymppisenä Tarun vaivat pahenivat. Välillä vatsa oli niin kipeä, että Taru joutui makaamaan tuskissaan kaksinkerroin sängyllä. Kivut olivat niin kovat, että hän hakeutui lääkärin vastaanotolle.

”Lääkäri kehotti välttämään vatsaa ärsyttäviä ruokia, kuten kaalia ja paprikaa. Niiden karsiminen ruokavaliosta ei kuitenkaan auttanut minua.”

Taru alkoi etsiä oireisiinsa selitystä netistä. Hän arveli sairastavansa ärtyneen suolen oireyhtymää, jossa suolen toiminta on tuntemattomasta syystä häiriintynyt. Taru haki apua eri ruokavalioista, kuten karppauksesta.

Kun Taru alkoi odottaa esikoistaan vuonna 2006, hän luopui ruokavaliokokeiluistaan.

”Ajattelin, että en voi rajata ruokavaliotani, jotta lapselleni ei tulisi allergioita. Yritin syödä mahdollisimman monipuolisesti. Popsin hyvällä omatunnolla myös sokeripitoisia herkkuja.”

Tarun pikkulapsiarkeen tuli monia muutoksia. Hän erosi miehestään ja jäi sinkkuäitinä elämään kahdestaan lapsen kanssa. Aina välillä monipuolinen ruokavalio lipsui herkuttelun puolelle.

”Stressiin ja uuteen elämäntilanteeseen oli helppo hakea lohtua herkuttelusta. Oli aikoja, jolloin en koskaan lähtenyt ruokakaupasta kotiin ilman suklaalevyä tai karkkipussia.”

”En ymmärtänyt, miten joku saattoi syödä vain yhden suklaapalan. Minulle herkuttelu tarkoitti aina koko suklaalevyä tai puolta litraa jäätelöä. Näin jälkeenpäin ajateltuna kyse oli selvästi riippuvuudesta.”

Eroon raskauskiloista

Runsaasta sokerin käytöstään huolimatta Taru ei ole koskaan ollut ylipainoinen. Vasta saatuaan toisen lapsen vuonna 2012 hän alkoi kiinnittää huomiota painoonsa.

”En ollut edelleenkään varsinaisesti lihava, mutta tunsin oloni tukalaksi.”

”Kärsin myös edelleen vatsan turpoamisesta ruokailujen päätteeksi. Päätin, että haluan pitää itsestäni parempaa huolta.”

Etsiessään tietoa ruokavalioista Taru löysi sattumalta ravintovalmentaja Leeni Viion nettikurssin, jossa opetellaan päästämään irti makeanhimosta. Ennen valmennukseen ilmoittautumista Taru kävi kuuntelemassa Leenin pitämän luennon, jossa hän puhui omasta sokeririippuvuudestaan. Taru tunnisti siitä itsensä.

”En ollut koskaan aikaisemmin ajatellut, että minulla olisi sokerinhimo. Luulin vain, että toiset pitävät enemmän suolaisesta ja toiset makeasta. Vasta Leeniä kuunnellessani tajusin, että olin koukussa makeaan.”

Taru osallistui Leenin pitämälle Taltuta makeanhimo -nettikurssille.

”Se oli hyvä tapa pysähtyä tarkastelemaan omia ruokailutottumuksiani. Tajusin, että lipsun liian usein ruoka-ajoista, enkä pureskele ruokaa tarpeeksi hitaasti.”

Suurin oivallus oli ymmärtää, kuinka paljon makean syöminen ja ajatteleminen hallitsi Tarua. Elämän ei tarvitsisi olla sellaista, ettei kaupasta voi lähteä kotiin ilman suklaapatukkaa.

Tärkeintä on kuunnella omaa kehoaan, Taru muistuttaa.

Tahdonvoimaa tarvitaan

Kurssi alkoi haasteella. Kurssilaisia pyydettiin omasta tahdonvoimasta ja elämäntilanteesta riippuen osallistumaan kahden viikon mittaiseen sokerilakkoon. Sokerin käyttöä tulisi joko vähentää – tai lopettaa se kokonaan. Taru valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon.

”Hämmästyin, kuinka monessa ruoassa on sokeria. Ruokavaliostani karsiutuivat kerralla niin tuoremehut kuin ketsuppikin.”

Elämäntaparemontti oli päättäväiselle Tarulle melko helppoa, kunhan piilosokerin kanssa pysyi tarkkana. Hän luopui ylimääräisistä herkuista, osti lihat kaupasta ilman marinadia ja valitsi työpaikkalounaalla salaatin päälle valmiin kastikkeen sijaan oliiviöljyä.

Jo kahden viikon aikana Taru huomasi vieroittuneensa sokerista.

”Ensimmäinen karkki kahden viikon sokerilakon jälkeen oli pettymys. Se ei maistunutkaan syntisen hyvältä, vaan ällöttävän makealta. Karkissa oli keinotekoinen maku.”

Havainnon jälkeen Taru halusi oppia leipomaan ilman sokeria.

”Kurssin tavoite ei ollut lopettaa herkuttelua, vaan opettaa millaisia vähemmän sokerisia herkkuja voi syödä hyvällä omatunnolla. Tämä sopi hyvin ajatusmaailmaani.”

”Oivallus sai minut innostumaan leipomisesta. Korvapuustien sijaan aloin valmistaa raakakakkuja. Mieheni suhtautui aluksi kokkailuihini epäillen, mutta lapset eivät edes huomanneet eroa.”

Virkeä olo

Jo muutamassa viikossa Taru huomasi päässeensä irti sokerikoukusta. Hänellä oli voittajan fiilis, kun suklaalevyä ei tullut enää mieleenkään syödä kerralla – jos tavallista suklaata nyt ylipäätään teki mieli.

Sokerilakolla oli monia positiivisia vaikutuksia Tarun terveyteen. Vireystila kohosi, verensokeri pysyi tasaisena, mieliala parani ja olo oli energinen.

”Sokerilakon aikana aloin suhtautua ruokaan uudella tavalla. En aikonut enää syödä makeaa moskaa, vaan ruokkia kehoani ravitsevilla aineilla.”

”Tahdoin itselleni hyvää oloa ja kannoin myös huolta lapsistani. Halusin antaa heille mallin mahdollisimman terveellisestä syömisestä.”

Lopullisesti Taru pääsi vatsavaivoistaan eroon vuosi sitten jätettyään sokerin lisäksi ruokavaliostaan myös gluteenin.

”Nyt voin hyvin. Virkeä ja kivuton olo on niin suuri helpotus, että olen valmis pitämään jatkossakin kiinni tiukasta ruokavaliostani.”

Taru pyrkii syömään mahdollisimman säännöllisesti välttääkseen verensokerin heilahtelut.

Olemme mitä syömme

Vaikka sokerittomuudesta on tullut elämäntapa, välillä Tarun tekee silti mieli makeaa. Silloin hän kuuntelee itseään.

”Joskus nälkä tai jano naamioituvat makeanhimoksi. Keskityn kuuntelemaan, mitä kehoni oikeasti haluaa minulle viestittää.”

Varmimmin sokerinhimo pysyy loitolla, kun Taru pitää ruokailurytminsä tasaisena. Kotona ja työpaikkaruokalan noutopöydässä on helppoa valita syömisensä.

”Haluan olla tarkka syömisistäni, koska voin näin huomattavasti paremmin. Olen ymmärtänyt, kuinka iso merkitys ruokavaliolla ihmiselle on. Olemme oikeasti sitä, mitä syömme.”

Lapsilleen Taru haluaa tarjota mahdollisimman puhdasta ruokaa, mutta sallii myös herkkupäivät. Juhlissa ja kaverisynttäreillä syödään karkkeja ja kakkua.

”En halua tehdä ruokavaliostani numeroa. Juhlissa valitsen lautaselleni gluteenittomia ja mahdollisimman vähäsokerisia ruokia. Jos tilaisuudessa ei ole minulle mitään sopivaa syötävää, olen mieluummin ilman kuin kuormitan kehoani.”

Tarulta saatetaan kysyä, sairastaako hän keliakiaa.

”Hassua, että pitäisi kärsiä sairaudesta tai allergiasta syödäkseen terveellisesti.”

Jotkut ihmettelevät hänen tiukkaa ruokavaliotaan.

”Kokemukseni mukaan oikealla ruokavaliolla voi merkittävästi parantaa elämänlaatua.”

Kotilääkäri 4/17

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X