Soturimunkin oppipoika Joonas Tolvanen - Käskettiin pieksää kymmenvuotias poika

Kung-fu-koulun rangaistusseremonian nimi oli käärmeen pään katkaisu. Oppilaat käskettiin ensin hiekkakentälle. Sen jälkeen rangaistavat lapset komennettiin muiden eteen, ja he ottivat punnerrusasennon.

Yksi opettajista tuli seisomaan lasten taakse kädessään keppi. Sillä hän hakkasi oppilaita, kunnes keppi katkesi. Se tapahtui 70. iskun kohdalla.

Näin kertoo kuopiolainen lääkäri Joonas Tolvasen kirjassaan Soturimunkin oppipoika. Se kertoo hänen kokemuksistaan kiinalaisissa kung-fu-kouluissa.

Tolvanen oli saanut lukion toisen luokan päätökseen, kun hän lähti ensimmäisen kerran Kiinaan.

Mikä ihme sai 17-vuotiaan suomalaisnuorukaisen aloittamaan uuden itsepuolustuslajin opiskelun ja lähtemään ummikkona Kiinaan asti?

Päähänpisto

Nyrkkeilyä, painia ja wushua harrastanut Tolvanen oli lähtiessään kung-fun suhteen noviisi. Hän haki tietoa lajia opettavista kouluista internetin kautta.

Opinahjoksi valikoitui koulu, joka vastasi suomalaisen tiedusteluun vuorokauden sisällä. Avustusta lentolippuihin ja koulumaksuihin löytyi isän kukkarosta.

”Kyseessä oli jonkinlainen nuoren miehen päähänpisto. Ehkä olin katsonut liikaa kung-fu-elokuvia”, Tolvanen kertoo.

Kesäkuun 6. päivä vuonna 2007 Zhengzhoun lentoasemalla häntä vastassa oli kung-fu-koulun opettaja, joka kehotti kutsumaan itseään Mestariksi.

Kulttuurisokki

Joonas Tolvanen lopetti kung-fu-koulujen kiertämisen oppilaiden hakkaamisen vuoksi. Hän käveli mielenosoituksellisesti ulos eräästä käärmeenpää-seremoniasta, ja suututti opettajansa. © Sampo Korhonen/Otavamedia

Koulupäivät olivat tarkkaan aikataulutettuja ja ohjelmoituja. Aamut alkoivat kello 5.40, kun kovaäänisistä kajahtivat soimaan kommunistiset laulut. Aamutoimiin oli aikaa ruhtinaalliset parikymmentä minuuttia.

Kung-fu- ja lihaskuntoharjoituksia oli reilu tunti, jonka jälkeen tarjoiltiin aamiainen, yleensä riisiä, tofua ja friteerattua leipää.

Yhdeksän aikaan jatkuivat harjoitukset: kung-fu-liikesarjoja, taijia ja sandaa eli kiinalaista potkunyrkkeilyä. Lounas tarjoiltiin kello 11.40.

Parin tunnin levon jälkeen alkoi vuorokauden fyysisesti raskain osuus, iltapäivätreeni kello 15.40–18.10, johon kuului voimaharjoittelua ja otteluharjoituksia.

Illallinen tarjoiltiin 18.20, jonka jälkeen oli vielä tunti kung-fu-treeniä. Valot sammutettiin 21.30.

Kiinaan tullessaan Tolvanen oli noviisi paitsi kung-fun, myös matkailun suhteen. Ennen kuin koulun väkivaltaiset opetusmetodit ja kova kuri tulivat tutuiksi, puhtaisiin liinavaatteisiin ja saunaan tottunut suomalainen järkyttyi asuntolan alkeellisista olosuhteista.

Sänky oli kova laveri ilman patjaa. Hanasta tuli vain kylmää vettä,ja lämpimästä suihkusta olisi pitänyt maksaa dollari per kerta. Kaiken kukkuraksi koulun ruoka oli pahaa.

”Olosuhteiden karuus oli yllätys”, Tolvanen tunnustaa.

”Jos olisin tuon kaiken tiennyt, en olisi kyllä lähtenyt matkaan.”

Selkäsauna

Tolvanen sopeutui kovaan tahtiin. Hänen intoaan ei hiivuttanut sekään, että koulutusmenetelmiin kuului hakkaaminen. Otteluissa ja harjoituksissa nuori suomalainen sai selkäänsä useamman kerran.

”Ainahan minä hävisin ja sain turpaani. Potkunyrkkeilyotteluihin länsimaisten vastustajiksi valittiin koulun isoin, vahvin ja taitavin kaveri”, Tolvanen kertoo.

”He halusivat nöyryyttää. Suhtautuminen länsimaalaisiin on heillä vähän ailahtelevaa.”

Pienet osumat kuuluvat kamppailu-urheiluun, mutta kurinpidollista väkivaltaa oli vaikeampi sulattaa.

”Virheistä tuli kepiniskuja. Kiinassa oli sen jännä juttu, että sait ihan rauhassa olla toiseksi viimeinen, mutta et viimeinen, sillä viimeistä kopautettiin aina kepillä.”

Pelätyin rangaistus, käärmeen pään katkaisu, osui myös Tolvasen kohdalle. Tunnollisena oppilaana hän ei joutunut rangaistavaksi, mutta muiden ulkomaalaisten tapaan hänet käskettiin kepin varteen.

Kun Tolvasen käskettiin pieksää kymmenvuotias poika, hän kieltäytyi.

”Ne haluavat aina länsimaisen oppilaan hakkaamaan kiinalaisia lapsia, koska se nöyryyttää heitä vielä enemmän.”

Vaikka kuri oli kova, opettajien auktoriteetti ei ollut aivan ehdoton. Länsimaisia oppilaita höykytettiin, mutta heille suotiin myös erivapauksia.

”Kyllä siellä voi myös kieltäytyä tottelemasta. Ulkomaiset oppilaat tuovat kouluille mainetta ja kunniaa ja ennen kaikkea rahaa. Länsimaalaisena oppilaana maksoin paikallisiin verrattuna moninkertaista kurssimaksua.”

Tuhat tuntia

Tolvasen ensimmäinen Kiinan reissu kesti kolme kuukautta, jonka aikana hän laihtui kymmenen kiloa.

Lukion jälkeen hän päätti hakea lukemaan lääketiedettä, koska isä on lääkäri ja äiti sairaanhoitaja.

”Pikkupoikana olin hyvin itsepäinen. Olen aina tehnyt mitä olen halunnut. Jos en olisi lähtenyt 17-vuotiaana Kiinaan, olisi varmaan lähtenyt vuotta myöhemmin täysi-ikäisenä”, Tolvanen kertoo.

”Vanhemmat eivät tykänneet harrastuksestani, eivätkä tykkää vieläkään.”

Kuopion yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin lukiessaan hän sovelsi Kiinassa oppimaansa määrätietoisuutta.

”Kung-fun kautta olen oppinut pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Pääsin lääketieteellisen pääsykokeista helposti läpi, mutta en olisi päässyt ilman ohjelmaa”, Tolvanen sanoo.

”Päätin, että luen tuhat tuntia. Sata päivää, kymmenen tuntia joka päivä, ilman taukoja. Heti kun kello pärähti sen merkiksi, että tuhat tuntia on kulunut, päätin että se riittää.”

Hakkaamisen takia Joonas Tolvanen lopetti kung-fu-koulujen kiertämisen. © Sampo Korhonen/Otavamedia

Buddha ja kommunisti

Tolvanen laskee käyneensä Kiinassa kymmenkunta kertaa ja viettäneensä maassa kaikkiaan pari vuotta.

Koulujen väkivaltainen kurinpito oli lopulta syy siihen, että hän ei jatkanut opiskelua.

”Vaihdoin kouluja, mutta sama väkivaltainen meno jatkui. Hakkaamisen takia minä lopetin kung-fu-koulujen kiertämisen.”

Shaolin kung-fun opetukseen ympättiin mukaan myös sekä kommunismin oppeja että buddhalaisen uskonnon sisältöjä.

”Kommunismi ei kiinnosta pätkääkään, mutta buddhalaisessa filosofiassa on joitakin hyviä juttuja. Olen niin sopeutuvainen, että osallistuin seremonioihin”, Tolvanen sanoo.

”Voin istua meditaatioissa, miettiä, kävellä mukana ja soittaa jotain soitinta, vaikkei minusta ole buddhalaista tullut vieläkään.”

Väkivaltaisiin kung-fu-kouluihin kyllästyminen ei tarkoittanut, että Tolvanen olisi saanut tarpeekseen lajista, päinvastoin.

”Yksi Kiinan kavereista kertoi tavanneensa opettajan, jonka opetusmenetelmät voisivat sopia minulle. Olin kertonut, etten välitä akrobatiasta vaan yksinkertaisesta ja maanläheisestä itsepuolustuksesta.”

Niin Tolvanen tapasi nykyisen opettajansa Shifun, ja kaikki muuttui.

Tolvasesta tuli Shifun yksityisoppilas. Koulua miehellä ei ole, vaan hän majoittaa oppilaat kotiinsa.

”Hän tekee kaikki ruoat tai palkkaa kokin, kun minä olen siellä. Yksityisopetusta on kuusi tuntia päivässä. Shifu on paras opettaja mitä olen tavannut. Hän opettaa yksinkertaisia tekniikoita ja käytännön itsepuolustusta.”

Tolvanen kertoo olevansa hyvin samanhenkinen ihminen kuin opettajansa.

”Kun länsimaiset oppilaat tulevat Kiinaan opiskelemaan kung-futa, he ajelevat päänsä kaljuksi eivätkä syö lihaa. Minä olen Shifun oppilaiden joukossa musta lammas, koska minulla on hiukset päässä”, Tolvanen naurahtaa.

”Shifu itse syö lihaa, juo alkoholia ja polttaa tupakkaa. Hän on kehunut minun olevan normaalimpi kuin hänen muut oppilaansa.”

Tyhjyys ja onni

Vaikka Tolvanen ei koe löytäneensä Kiinasta suurta viisautta, hän puhuu mielellään kolmen suuren tyhjyyden opista.

”Mielen tyhjyys on sitä, että harjoittelee liikkeitä niin, että mieli puhdistuu. Toinen tyhjyys on kehon tyhjyys. Kolmas tyhjyys on silmien tyhjyys, mikä tarkoittaa, että havainnoi ja arvioi syitä ja seurauksia niin kamppailutilanteessa kuin normaalissa elämässäkin.”

Kaiken melskeen keskellä Tolvasen elämäkerrallisen kirjan keskeinen teema on onnellisuus.

”Onnea ja vapautta koin aina, kun pääsin ikävästä koulusta pois. Paras onnen tunne on kuitenkin, kun pääsen takaisin Suomeen.”

Kun Tolvanen palaa Kiinasta takaisin Suomeen, hän näkee joka kertaa uudestaan, kuinka hyvin kaikki täällä on. Silti suomalaiset valittavat paljon milloin mistäkin.

Kuopiossa omaa kung-fu-seuraa vetävän lääkärin mieli halajaa taas vaihteeksi kaukomaille. Jos aluksi syy kung-fu, nykyisin vaakakupissa painavat enemmän ihmissuhteet.

”Aina on tullut lähdettyä takaisin, kuten edellisen reissun jälkeenkin. Kyllä minä olen Kiinassa onnellinen.”

Katso video:

Kiinan kung-fu-koulujen väkivaltaiset opetusmetodit eivät lannistaneet suomalaista Joonas Tolvasta