Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas: ”Minusta tuli feministi kun sain moitteita Tarja Haloselta”
Paulina Ahokkaan johtama Tampere-talo korostaa tasa-arvoa Suomen juhlavuonna. Ahokkaasta tuli feministi, kun hän sai moitteet tasavallan presidentiltä.
Muumimuseo aukeaa Pauliina Ahokkaan johtamassa Tampere-talossa.
Miksi meidän kaikkien pitäisi olla feministejä? Chimamanda Ngozi Adichien kirjan nimi sivaltaa ja haastaa.
”Jos kirjan otsikko olisi ’Tasa-arvo- ja suvaitsevaisuuskasvatusta koululaisille’, kuka olisi kiinnostunut”, puolustaa Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas, 44.
Miksi hän intoilee nigerialaisen kirjailijan teoksesta?
Tänä keväänä sukupuolinäkökulma on vahvasti esillä Tampere-talossa, kun Tasa-arvon juhlaa vietetään kansainvälisenä naistenpäivänä 8. maaliskuuta ja kansainvälistä Women of the World eli WOW-festivaalia saman viikon lopulla.
Festivaaliin kuuluu kouluhanke, jossa Adichien feminismiromaani jaetaan Otavan kirjasäätiön tuella kaikille Suomen yhdeksäsluokkalaisille.
Suomi antoi ensimmäisenä maailman maana naisille täydet poliittiset oikeudet, kun naiset saivat äänioikeuden lisäksi mahdollisuuden asettua ehdolle vaaleissa. Se on Ahokkaan mielestä hyvä syy nostaa tasa-arvo keskiöön Suomen itsenäisyyden juhlavuonna.
Hänestä tasa-arvo on kaikkien, ei pelkästään naisten, asia, ja sitä voi edistää erityisesti kulttuurin keinoin.
”Kulttuuri voi tarjota sellaisia näkökulmia, joita ei muuten tulisi ajatelleeksi. Se voi auttaa kuuntelemaan, hyväksymään, suvaitsemaan ja lopulta ehkä rakastamaan erilaisia ihmisiä ja näkemyksiä.”
Musiikkivaikuttajana tunnettu Ahokas seisoo tukevasti f-sanan takana. Hänestä feminismi ei saa olla kirosana eikä varsinkaan synonyymi miesvihalle. Ahokas viittaa näyttelijä Emma Watsonin kuuluisaan puheeseen YK:n naisjärjestön HeForShe-kampanjassa.
”Puhe feministeistä miestenvihaajina pitää lopettaa ihan tähän hetkeen. Se ei ole niin. Piste.”
Mutta feminismi ei ole aina ollut Ahokkaalle sydämenasia. Kulttuuri sen sijaan on. Nuoresta asti hänessä on ollut draivia, jolla hän on vienyt eteenpäin tärkeinä pitämiään asioita.
Uralle interraililta
Paulina Ahokas aloitti 19-vuotiaana prahalaisen rock- ja jazz-klubin promoottorina jäätyään kaupunkiin interrail-matkalla. Tai oikeastaan hän työllistyi Prahassa jo sitä ennen tutustuttuaan rautatieasemalla mukaviin ruotsalaisiin ja päädyttyään pyörittämään heidän hostelliaan.
”Hostellissa oli hirveä meininki, muttei mitään järjestelmää. Ajattelin, että jonkun pitää pistää homma kuntoon.”
Eväänä oli äidiltä opittu maalaisjärki. Eteenpäin ajoivat uteliaisuus, uho ja halu lunastaa lupaukset.
Sittemmin Ahokas on työskennellyt Turun Down by the Laituri -festivaalin markkinointi- ja tiedotuspäällikkönä, Joensuun yliopiston musiikkitieteen lehtorina, Suomen Lontoon-instituutin taidemanagerina sekä musiikkivientiä edistäneen Music Export Finlandin toiminnanjohtajana.
Hän on työkseen siivittänyt esimerkiksi koreografi Tero Saarisen, harmonikkataiteilija Kimmo Pohjosen, Daruden ja Apocalyptican menestystä maailmalla.
Omaa elämäntyötään Ahokas on vienyt eteenpäin periksiantamattomuuden ja työteliäisyyden voimalla. Kotoa ei ole kannustettu johtajanhommiin, pikemminkin toppuuteltu, hän sanoo.
”Tunnen paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat minua paljon älykkäämpiä ja fiksumpia, mutta ehkä heiltä puuttuu semmoinen lapsellinen usko mahdollisuuksiin ja suuri tekemisen nälkä”, Ahokas pohtii.
Hän sanoo viihtyvänsä erittäin hyvin Pohjoismaiden suurimman konsertti- ja kongressikeskuksen, Tampere-talon, toimitusjohtajana. Mieluisia haasteita riittää.
Paulina Ahokkaan mielestä Suomen pitkää historiaa tasa-arvon maana kannattaa korostaa kansainvälisesti. ”Suomi oli maailman ensimmäinen maa, joka päätti ottaa käyttöön sata prosenttia talentista.” © Sara Pihlaja
Tampere vei puolelleen
Tampere ei tosin alun perin ollut vetovoimatekijä Helsingistä muuttaneelle maailmankansalaiselle. Paulina Ahokas oli ehtinyt asua Prahassa, Lontoossa ja Barcelonassa ja viettää työmatkoilla aikaa monissa metropoleissa.
Mutkattomat tamperelaiset saivat hänet kuitenkin puolelleen.
”Tampereen lisäksi vain New Yorkissa minua on pidetty osana porukkaa heti astuttuani kaupungin kamaralle”, Ahokas vertaa.
”Olen kaikkea muuta kuin hidas hämäläinen, mutta sekin täällä suvaitaan.”
Ahokkaan on vakuuttanut myös tamperelainen tekemisen meininki. Kaupunki on nyt kovassa nosteessa suurten rakennusinvestointien, kuten rantatunnelin, raitiovaunujen sekä Kansi ja Areena -hankkeen takia.
”Sama kunnianhimo, jolla me Tampere-talossa kasvamme, näkyy koko kaupungissa”, Ahokas hehkuttaa.
Paulina Ahokas tarjoaa tilat Muumeille
Tänä vuonna Tampere-talon asiakkaat pääsevät nauttimaan merkittävistä uudistuksista:
Helmikuun alussa avautui ravintolamaailma ja 17. kesäkuuta avautuu odotettu Muumimuseo. Aulatila on jo uudistettu pirteän lokoisaksi hengailumaastoksi. Sisäänkäynnin luona kävijöitä houkuttelee muumituliaisia pursuileva kauppa ja kansainvälinen Muumimuseon lukukirjasto.
Valmistuessaan vuonna 1990 Tampere-talo maksoi omistajalleen, Tampereen kaupungille, 320 miljoonaa markkaa eli 57 miljoonaa euroa. Uudistushanke maksaa 22 miljoonaa.
”Se on Suomen itsenäisyyden juhlavuoden suurin kulttuurihanke Suomessa”, Ahokas kertoo.
Ahokkaan mukaan uudistuksen hintaa ei pidä hätkähtää. Suuri osa siitä rahoitetaan talon omalla liiketoiminnalla. Sitä paitsi, Tampere-talo tuo alueelle joka vuosi 35 miljoonaa euroa. Konsertti- ja kokousmatkailijat kuluttavat niin moneen. Sen tietää johtaja itsekin.
”Kun viimeksi olin Tallinnassa yhden päivän puhematkalla, ostin viereisestä kaupasta nopeasti mekon, hankin tuliaiset koko perheelle – ja ajoin taksilla.”
Feministiksi yhdessä yössä
Mutta miten kulttuurinystävästä tuli feministi? Se tapahtui kirjaimellisesti yhdessä yössä, Kiinassa vuonna 2010.
Ahokas vastasi Music Export Finlandin toiminnanjohtajana Kiinan kolmivuotisesta kulttuurivientihankkeesta ja Shanghain maailmannäyttelyn Suomi-päivän päätapahtumasta. Gaalassa esittäytyivät suomalainen design, arkkitehtuuri, esittävä taide, musiikki ja kirjallisuus.
Aplodien jälkeen Ahokas sai viestin silloiselta tasavallan presidentiltä Tarja Haloselta. Presidentti oli tapahtumassa paikan päällä ja ehdotti tapaamista saman tien.
Ahokasta odotti epämiellyttävä yllätys. Presidentiltä tuli moitteita.
”Tarja sanoi, että tämä ei nyt mennyt ihan kunnolla: lavalla ei ollut yhtäkään suomalaista naista. Hän korosti, että tasa-arvoasioista on puhuttava ja niistä on pidettävä huolta ihan koko ajan”, Ahokas kertoo.
Ensin Ahokas selitteli asiaa, mutta keskustelun lopuksi hän pyysi presidentiltä anteeksi. Hävetti.
Hän oli käynyt sukupuolisuutta käsitelleitä kursseja yliopistossa. Silti hän ei tullut ajatelleeksi työn tuoksinassa, miten johtajan piti ottaa sukupuolinäkökulma huomioon.
”Jo samana yönä päätin, että jos tasavallan presidentti käyttää puoli tuntia aikaa perustellakseen minulle asioita, sen on vaikutettava elämääni.”
Suomi nousi tasa-arvolla
Ja on se vaikuttanut. Viisi kuukautta Shanghain jälkeen Ahokas esitteli perustamansa Musiikkialan Naistenklinikka -valtuuskunnan kanssa Haloselle suomalaisen musiikkialan tasa-arvo-ohjelman. Ohjelman seurauksena tasa-arvo nousi tärkeäksi kriteeriksi esimerkiksi apurahoja myönnettäessä. Ahokas sitoutui myös itse johtajana ottamaan tasa-arvon huomioon.
”Pyrin siihen, että sukupuolten moninaisuus olisi läsnä kaikkiin suuntiin. En usko, enkä halua, että maailmaa veisivät eteenpäin vain naiset.”
Hän on sitä mieltä, että meidän kaikkien todellakin pitäisi olla feministejä, koska kaikilla ihmisillä tulisi olla mahdollisuus sukupuolesta riippumattomiin valintoihin.
Ahokas muistuttaa, että tyttöjen koulutus ja naisten mukaanotto yhteiskunnalliseen päätöksentekoon rakentavat hyvinvoivia yhteiskuntia. Tasa-arvo auttoi aikoinaan Suomea kehittymään köyhimpien joukosta maailman hyvinvoinnin kärkeen.
”Meillä on nyt vastuu viedä asiaa eteenpäin myös kansainvälisesti”, Paulina Ahokas vetoaa.
Vielä on jäljellä se pakollinen ja vähän nolo kysymys: miten naisjohtaja yhdistää työn ja perheen?
Kysymys huvittaa Ahokasta. Hän vastaa diplomaattisesti, että jokainen perheellinen johtaja joutuu miettimään sitä. Ahokkaan ratkaisuja ovat positiivinen elämänasenne, epätäydellisyyden hyväksyminen kodinlaitossa sekä apu, jota antavat puoliso, isovanhemmat, kummit, ystävät sekä perheen oma au pair.