Sattumaa vai yliluonnollista? Tutkija Jeena Rancken kiinnostui henkimaailman ilmiöstä jo nuorena

Kun Jeena Rancken oli lapsi, hänen isoisänsä kertoi enneunesta, joka saattoi pelastaa henkiä Sarviksen muovitavaratehtaalla Tampereella.

Isoa telaa kannatellut remmi oli hiutunut puhki, ja unessa isoisä näki, miten remmi roikkui vain parin säikeen varassa. Raskas tela oli putoamaisillaan nuorten naistyöntekijöiden päälle.

Seuraavana aamuna töihin mennessään isoisä kiiruhti tarkistamaan telan. Remmi oli kuin olikin kulunut miltei puhki! Mikä onni, että se ehdittiin vaihtaa ajoissa.

Isoisän kertomus tuli Ranckenin mieleen aikuisena, kun hän tutki yliopistolla yliluonnollisia kokemuksia, kuten enneunia.

Rancken ei tiedä, näkikö hänen isoisänsä todella enteen, vai oliko kaikki sattumaa. Yhdestä asiasta hän on kuitenkin varma:

”Unen vaikutus oli oikein hyvä.”

Yllättäen yliluonnollinen kokemus

Isoisän tarina on tyypillinen yliluonnollinen kokemus. Rancken tietää sen, koska hän on haastatellut väitöskirjaansa varten 84:aa suomalaista heidän yliluonnollisista kokemuksistaan.

Väitöskirjassaan hän jakaa kokemukset neljään tyyppiin: ennekokemukset, ruumiista irtautumiset, ufot ja humanoidit sekä henget ja voimat.

Osa haastatelluista oli törmännyt yliluonnolliseen aivan yllättäen. Osalla oli ennestään henkinen tai hengellinen maailmankatsomus, jota esimerkiksi kokemus kuolleen sukulaisen kohtaamisesta vahvisti.

Rancken ei itse ole kokenut mitään yliluonnollista, eikä hän ole yrittänyt tutkimuksellaan todistaa, että henkimaailman ilmiöt ovat totta. Toisaalta hän ei myöskään väitä, että esimerkiksi demonit tai vainajahenget ovat harhaa. Hän tutkii kokemuksia sosiaalipsykologina tarinallisesta näkökulmasta.

Tutkimuksen teossa hänelle oli tärkeää suhtautua arvostaen niihin kummiin kokemuksiin, joista ihmiset hänelle uskoutuivat. Neutraali kuuntelu oli Ranckenille luonteva lähtökohta.

”Minua ei haittaa, jos esimerkiksi joku työkaverini käy mielessään joka ilta toisella planeetalla. En ole sellainen ihminen, jonka täytyisi lyödä oma maailmankuva tiukasti lukkoon. Minulla on luova näkemys.”

Kauhukirjat karaistivat tuonpuoleiseen

Rancken karaistui yliluonnolliseen jo nuorena, sillä hän luki paljon kauhukirjoja ja katsoi kauhuelokuvia. Suosikkeja olivat esimerkiksi Stephen Kingin Hohto sekä vampyyritarinat.

Tutkimusmielessä hän sukelsi aiheeseen kymmenisen vuotta sitten, kun sosiaalipsykologian perusopinnoissa piti tarkastella sitä, miten puheessa siirrytään tavallisesta aiheesta erikoiseen. Silloin Rancken ja hänen opiskelukaverinsa haastattelivat Tampereen Ufo ry:n jäseniä, ja kohtaamiset tuottivat loistavaa materiaalia. Ufoharrastajat siirtyivät puheessaan luontevasti kadulla kävelemisestä avaruusaluksella lentämiseen.

Rancken viehtyi mystiseen aiheeseen ja päätti tehdä siitä myös opinnäytetyön eli pro gradun. Sitä varten hän etsi haastateltavia laittamalla ilmoituksen paikallislehti Tamperelaiseen. Seuraavat kaksi viikkoa puhelin pirisi.

Ranckenille kohtaamisissa yllättävää oli se, että kertojissa nousi pintaan voimakkaita tunteita. He puhuivat kyynelsilmin, kiitollisina siitä, että joku vihdoin kuunteli eikä tuominnut.

”Kokemukset olivat heille selvästi hyvin erityisiä ja tärkeitä.”

Vaikeinta puhuminen oli niille harvoille, jotka olivat kohdanneet ikävyyksiä ja joutuneet ikään kuin yliluonnollisen uhriksi. Esimerkiksi pahan hengen hyökkäykset olivat aiheuttaneet pelkoa, kauhua ja jopa minuuden horjumista.

Rancken ei kysynyt haastateltavien terveystietoja, mutta hänen arvionsa mukaan ihmiset vaikuttivat mieleltään normaaleilta. Muutamat kertoivat oma-aloitteisesti mielenterveysongelmista.

Suomalaisten kummat kokemukset

Millaisia suomalaisten yliluonnolliset kokemukset sitten olivat?

Muutama kertoi sairaudesta tai leikkauksesta, jonka yhteydessä katsoi omaa kehoaan kuin kelluen sen yläpuolella tai vieressä.

Eräs nainen kertoi saaneensa talonrakennuksessa kuolleelta mieheltään puolentoista vuoden ajan selviä remonttiohjeita, joiden avulla hän pystyi jatkamaan rakennustyötä. Ohjeet vain ilmestyvät hänen mieleensä, kun hän aamuisin vastasi soivaan lankapuhelimeen. Mitään ääntä puhelimesta ei kuulunut, eivätkä perheen lapset kuulleet puhelimen pirinää.

Joukossa oli myös tarina miehestä, joka kuuli uudessa asunnossa outoja askelia sekä puheääniä, jotka haukkuivat häntä. Hän hakeutui tarrahenkiterapeutille, joka ei saanut ääniä häviämään, mutta mies koki kuitenkin helpotusta siitä, että terapeutti uskoi häntä eikä pitänyt hulluna. Hän sai myös uusia ystäviä hakeuduttuaan tarrahenkikurssille.

Vaikutuksia yhteiskunta ja selityksiä aivojen fysiologiasta unihalvaukseen

Kansainvälisesti yliluonnollisen tutkimus on keskittynyt pääasiassa siihen, mistä poikkeukselliset kokemukset voivat johtua.

Monenlaisia selityksiä on löydetty, aivojen fysiologiasta unihalvaukseen. Vedenpitäviä selityksiä tieteellä ei kuitenkaan ole, vaan mystiikka ympäröi ilmiötä yhä.

Ranckenia ei kiinnosta niinkään tieteellisen selityksen löytäminen vaan se, mitä kokemukset merkitsevät kokijoille itselleen ja millainen vaikutus niillä on ihmisten elämään.

Ajatuksena on, että vaikutustensa kautta yliluonnollisista kokemuksista tulee ikään kuin todellisen maailman toimijoita. Vaikutus on tutkijan mukaan suurin ruohonjuuritasolla ja ihmisten omissa ajatuksissa, mutta toiminnan kautta se voi heijastua myös yhteiskuntaan.

”Ihminen voi saada poikkeuksellisesta kokemuksesta kimmokkeen ryhtyä parantamaan maailmaa vapaaehtoistoiminnan tai jopa politiikan kautta”, hän pohtii.

Yliluonnollinen kokemus voi lisäksi vaikuttaa esimerkiksi kulutustottumuksiin ja muihin henkilökohtaisiin valintoihin. Joku voi esimerkiksi ryhtyä käyttämään vakiintumattomia hoitomuotoja lääketieteellisten hoitojen rinnalla tai niiden sijaan.

Jeena Rancken on viehtynyt intialaiseen äiti Ammaan. Hän ei etsi Amman kautta maagisia vaan ”sydämen tason” kokemuksia. Häntä viehättää Amman hyväntekeväisyystyö. © RAMI MARJAMÄKI / OTAVAMEDIA

Arvoa kokemuksille

Kaikkialla maailmassa esiintyy uskoa yliluonnollisiin olentoihin ja voimiin. Uskomusten sisältö kuitenkin vaihtelee paljon kulttuurikohtaisesti, mutta Ranckenin mukaan siinä näkyy myös yhteneviä piirteitä.

Kuolemanrajakokemuksen jälkeen ihmiset kertovat kulttuurista riippumatta usein tunnelista, jonka perällä näkyy valoa. Eroja on siinä, onko tunnelissa vastassa Jeesus vai vaikkapa Krishna.

Mikään yksittäinen tekijä, kuten koulutustaso, ikä tai sukupuoli, ei yhdistä yliluonnollisen kokijoita.

Ranckenin mielestä yliluonnollista voisi olla vaikeaa tai tarpeetontakin kitkeä ihmisten mielistä. Sitä vastoin kokemuksia pitää kunnioittaa kokijoilleen todellisina. Tätä puoltaa sekin, että nähtävästi kokemukset vaikuttavat pääasiassa myönteisesti.

”Kauhuleffoissa ilmiöt ovat pahoja, mutta ihmisten kertomuksissa yleensä eivät”, Rancken vertaa.

Hän yllättyi tutkimuksessa siitä, miten voimakkaita vaikutuksia kokemuksilla oli osalle ihmisistä. Monet olivat alkaneet seurata unelmiaan. Esimerkiksi ufon näkeminen kesämökillä sai erään naisen säveltämään maapalloa varoittavia lauluja. Toinen nainen alkoi Saima Harmajan runokirjaa lukiessaan saada kuin kanavoituna mieleensä sävelmiä kymmeniin runoihin, minkä seurauksena hän alkoi laulaa ja esiintyä.

Muutama kertoja oli päässyt eroon huonoista elämäntavoista kuten alkoholista tai huumeista, kun erikoinen kokemus oli ikään kuin avannut mielen ja saanut näkemään elämän uudessa valossa.

Kalpea tyttö jäi mysteeriksi

Lopuksi Rancken haluaa kertoa tosielämän kummitusjutun. Mystinen tapaus sattui teini-ikäisen Ranckenin ystävän äidille.

Kappelin ovessa luki ”Vainajien vastaanotto”. Jeena Rancken ja hänen ystävänsä olivat teini-ikäisiä ja testasivat rohkeuttaan. He olivat jo kävelleet tamperelaisen Kalevankankaan hautausmaan keskikäytävän läpi tänä pimeänä syystalven yönä. Uskaltaisivatko he vielä koputtaa oveen?

Kop, kop, kop.

Kaikkialla oli hiljaista. Mitään ei tapahtunut.

Tytöt kävelivät ystävän kotiin ja jäivät sinne yöksi.

Aamulla ystävän äiti kysyi: ”Kukas oli se kolmas tyttö, joka tuli mukananne?”

Äiti kertoi heränneensä yöllä tyttöjen tuloon. Tyttöjen seurassa taka-alalla hän oli nähnyt kalpean, vaalean naisen.

Mutta oikeasti tytöt tulivat kaksin.

Koskaan ei selvinnyt, mistä äidin kertomuksessa oli ollut kyse.

Ranckenia selittämättömyys ei kiusaa. Elämässä on asioita, jotka saavat jäädä mysteeriksi.