Monen taistelun nainen – Agnes Sjöberg oli Euroopan ensimmäinen naispuolinen eläinlääkäri

Jaa artikkeliTilaa Seura
Agnes Sjöbergin väitös­kirja käsitteli hevosten silmäeritteitä. Kuva on Berliinissä tehdystä silmäkokeesta vuodelta 1915.
Agnes Sjöbergin väitös­kirja käsitteli hevosten silmäeritteitä. Kuva on Berliinissä tehdystä silmäkokeesta vuodelta 1915. © Helsingin yliopistomuseo
Kauhajokelaisesta Agnes Sjöbergistä tuli Euroopan ensimmäinen naispuolinen eläinlääkäri. Lahjakkaan pioneerin taival oli kivinen, kiitos kaunaisen kollegan.

Agnes Sjöberg syntyi Kauhajoella marraskuussa 1888, luki Saksassa Euroopan ensimmäiseksi naispuoliseksi eläinlääkäriksi ja kuoli Seinäjoella elokuussa 1964.

Sjöbergin tarina on vuosilukuina selkeä ja sisältökin suurin piirtein tiedossa, sillä hän kirjoitti jopa omaelämäkertansa. Sjöbergin elämässä oli myös varjoja, mies, joka mainitaan vain pari kertaa kirjassa.

Ylivieskalainen eläinlääkäri ja filosofian tohtori Katri Helminen kertoo, kenestä oli kysymys. Mies oli eläinlääkäri Rainer Stenius. Helminen teki hänestä väitöskirjansa ja perehtyi samalla Sjöbergin elämään.

Stenius oli aikoinaan Sjöbergin kiusankappale, jopa suoranainen vihamies. Nämä aikansa lahjakkaimmat eläinlääkärit olivat sotajalalla kuin Mozart ja Salieri.

”Steniusta selvästi ärsyttivät Sjöbergin aktiivisuus, opinhalu ja rohkeus kokeilla uusia asioita myös käytännössä. Stenius oli itse saanut vanhanaikaisen kasvatuksen, jonka mukaan naiselle kuului passivisuus, kainous ja vaikeneminen”, Helminen kertoo.

Hän myös arvelee, että Steniuksen luonnetta kuvattaisiin nykyään lähinnä narsistiseksi.

Vaikea alku opinnoille

Suomessa ei saanut eläinlääkärin koulutusta 1900-luvun alussa, eikä kuka tahansa lähtenyt oppiin ulkomaille, varsinkaan nainen. Mutta Agnes Sjöberg lähti, sillä hän oli saanut hyvät eväät kotoaan. Lapsuuden tila Kauhajoella oli iso, ja siellä toimi karjanhoitokoulu. Agnes sai osallistua koulun opetukseen kuunteluoppilaana.

”Agnekselle tuli kuva, että kaikki on mahdollista. Hän toki oli myös rohkea ja reipas, ihan poikkeuksellinen luonne”, Helminen kuvailee.

Agnes Sjöberg pääsi ylioppilaaksi 1911 ja matkasi samana vuonna Zürichiin, missä eläinlääkärin opintojen oli määrä alkaa. Toisin kävi, sillä Sveitsi oli juuri kieltänyt opiskelun Venäjän alamaisilta. Sjöberg sai tietää, että Saksassa opiskelu voisi vielä onnistua Dresdenissä. Hän matkasi sinne, ja pääsi sisään korkeakouluun.

Kansa luotti naiseläinlääkärin taitoihin. Tässä on kuhinaa Sjöbergin Kauhajoen-klinikalla keväällä 1928.

Kansa luotti naiseläinlääkärin taitoihin. Tässä on kuhinaa Sjöbergin Kauhajoen-klinikalla keväällä 1928. © Helsingin yliopistomuseo

Vuotta myöhemmin Sjöberg vaihtoi opintonsa Berliniin, missä hän tapasi Rainer Steniuksen ensimmäisen kerran. Opiskelutoverit riitaantuivat saman tien.

”Todennäköisesti siinä vain kolahtivat yhteen persoonien voimakkuudet”, Helminen tulkitsee.

Agnes Sjöbergillä opinnot sujuivat hyvin, mitä nyt opiskelutoverit yrittivät piirittää harvinaista naisopiskelijaa. Hän patosi liialliset huomion­osoitukset käyttämällä epäsopivia vaatteita ja omaksumalla tylyn ilmeen. Myös maailmansodan syttyminen antoi tilaa ihailijoilta, kun moni miesopiskelija joutui sotaan.

Sjöberg eteni opinnoissaan, vaikka naisten opiskelua vastustettiinkin muun muassa siksi, että naisen älyä pidettiin huonommin kehittyneenä.

”Nainen saattaa oppia ja muistaa asioita, mutta hän tekee sen mekaanisesti eikä pysty luomaan uutta ja olemaan todellinen tiedemies”, monin äänin muistutettiin.

Eläinlääkäri, Rainer Stenius (1892–1955), ei sulattanut Sjöbergiä, joka ei alistunut perinteiseen naisen rooliin. Steniuksen muotokuva on Vera Cronhjelmin maalaama.

Eläinlääkäri, Rainer Stenius (1892–1955), ei sulattanut Sjöbergiä, joka ei alistunut perinteiseen naisen rooliin. Steniuksen muotokuva on Vera Cronhjelmin maalaama. © Helsingin yliopistomuseo

Tutkimus varastettiin

Agnes Sjöberg saavutti Saksassa tohtorin oppiarvon. Väitöstyönsä hän teki hevosten silmäeritteistä. Väitöstilaisuudessa Sjöberg uskaltautui pukeutumaankin jo paremmin. Vaatimuksena oli frakki, mutta hän hankki sen tilalle silkkileningin.

Agnes Sjöberg työskenteli myös Berliinin eläinklinikoilla, ja samalla hän tutki hevosten sota-ajan vitsaus­ta, räkätautia. Kun Sjöberg antoi tutkimuksensa luettavaksi esimiehelleen, tämä julkaisikin sen omissa nimissään oikeaa tekijää mainitsematta. Tutkimusvarkaus oli kova kolaus tuoreelle eläinlääkärille.

”Molemmat olivat tarmokkaita ja kunnianhimoisia, teräviä ja älykkäitä.”

Rainer Stenius kirjoitti hevosten räkätautitutkimuksesta Suomen eläinlääkärilehteen, eikä myöskään maininnut Agnes Sjöbergiä, vaikka hyvin mahdollisesti tiesi tämän osuudesta tutkimukseen. Tästä alkoi kahden eläinlääkärin välinen nälviminen, joka johti avoimeen kilpailuasetelmaan. Stenius ja Sjöberg kirjoittivat kilvan eläinlääkärilehteen eläinlääketieteen uusista tuulista.

”Molemmat olivat tarmokkaita ja kunnianhimoisia, teräviä ja älykkäitä. Molemmat olivat väitelleet Saksassa tohtoriksi. Molemmilla oli jo takanaan ainutlaatuinen ura maailman johtavien eläinlääkärikoulujen klinikoilla”, kuvaa Helminen.

Kilpailutilanne kiristyi Suomen eläinlääkäriyhdistyksen kokouksissa, tosin Steniuksen eduksi. Sjöbergiltä esimerkiksi evättiin pyydetty puheenvuoro, koska Raamatun mukaan naisen on vaiettava seurakunnassa. Tämän kerrottiin pätevän myös eläinlääkäriyhdistyksessä.

Agnes Sjöberg hankki saksalaisen Wandererin vuonna 1920, jolloin auto oli vielä harvinaisuus Suomessa. Sjöberg luopui autosta muutaman vuoden kuluttua, koska sitä pystyi käyttämään vain kesäisin.

Agnes Sjöberg hankki saksalaisen Wandererin vuonna 1920, jolloin auto oli vielä harvinaisuus Suomessa. Sjöberg luopui autosta muutaman vuoden kuluttua, koska sitä pystyi käyttämään vain kesäisin. © Helsingin yliopistomuseo

Raittiusmiehen hyökkäys

Agnes Sjöberg palasi Suomeen ja aloitti työuransa kotimaassaan Someron kunnaneläinlääkärinä. Sielläkään hän ei laittanut liekkiään vakan alle, vaan hankki auton, saksalaisen Wandererin. Kun Sjöberg siirtyi töihin Närpiöön, hänen autonsa oli paikkakunnan ensimmäinen.

Stenius oli tällä välin edennyt keskeiseen asemaan alalla, hän oli Eläinlääkäriyhdistyksen puheenjohtaja ja hänellä oli tärkeä virkaan maatalousministeriön eläinlääkintöosastossa. Asemastaan käsin hän pystyi häiritsemään yhä naiskollegansa toimintaa. Kun Sjöberg toi ensimmäisenä Suomeen sonnien siitoskyvyn palauttavan nuorennusleikkauksen, hänen ei sallittu kirjoittaa asiasta eläinlääkärilehteen, vaan aiheesta kirjoitti miespuolinen eläinlääkäri.

Agnes Sjöberg ei kuitenkaan lannistunut, vaan keskittyi omaan työhönsä Närpiössä, ja myöhemmin Kauhajoella ja Ilmajoella. Hän meni naimisiinkin, mutta avio-onnea kesti vain vuodet 1928−1935, minkä jälkeen tuli ero. Perhe ei ollut uranaista varten. Sjöberg mainitsi kaksi poikaansakin elämäkerrassaan vain ohimennen.

Kesällä 1935 Stenius kävi jälleen kerran suoraan hyökkäykseen Sjöbergiä vastaan. Kovana raittiusmiehenä tunnettu Stenius väitti Sjöbergin määränneen eläinten hoitoon epätavallisen runsaasti alkoholia. Sjöberg pystyi kuitenkin osoittamaan syytöksen perusteettomaksi.

Agnes Sjöberg pukeutui väitöstilaisuudessaan vuonna 1918 frakin sijasta silkkileninkiin, vaikka häntä oli Saksassa opastettu ”toimimaan kuin muutkin herrat”.

Agnes Sjöberg pukeutui väitöstilaisuudessaan vuonna 1918 frakin sijasta silkkileninkiin, vaikka häntä oli Saksassa opastettu ”toimimaan kuin muutkin herrat”. © Helsingin yliopistomuseo

Viimeinen isku osui

Sjöberg asettui pysyvästi Seinäjoelle 1938, ja perusti kuntaan menestyvän eläinklinikan ja tallisairaalan. Sodan ajan klinikka sai toimia rauhassa, mutta 1945 Stenius hyökkäsi jälleen kollegaansa vastaan. Mies väitti Sjöbergin epäasiallisen mainostamisen rikkoneen eläinlääkäriyhdistyksen sääntöjä ja antoi asemansa turvin Sjöbergille aiheesta varoituksen.

Sjöberg oli antanut lehdille haastatteluja, joissa hän kertoi kastroineensa 17 hevosta kahdessa tunnissa. Tämä kävi Steniuksen kunnialle, sillä leikkaamisen ennätyksenä pidettiin 10 hevosta samassa ajassa.

Sjöberg puolustautui vastanneensa vain totuudenmukaisesti asiasta kysyneille lehtimiehille. Syytös tuntui kuitenkin niin ikävältä, että Sjöberg itse erosi eläinlääkäriyhdistyksestä.Tämä ei kuitenkaan riittänyt kaunaiselle Steniukselle, vaan hän jatkoi hyökkäyksiään.

Suomen Eläinlääkäriliitto esitti Agnes Sjöbergiä postimerkin aiheeksi vuosina 2008 ja 2017. Vielä ei ole tärpännyt.

Suomen Eläinlääkäriliitto esitti Agnes Sjöbergiä postimerkin aiheeksi vuosina 2008 ja 2017. Vielä ei ole tärpännyt. © Helsingin yliopistomuseo

1948 Stenius hankki Sjöbergille uuden varoituksen hevosille määrätyistä huumausaineista. Sjöberg piti varoitusta jälleen aiheettomana ja kanteli siitä oikeuskanslerille, sillä huumaavat aineet olivat tuohon aikaan sallittu lääke tiettyihin hevosten vaivoihin. Aiheesta kirjelmöitiin edes takaisin seuraavaan vuoteen asti, jolloin oikeuskansleri päätti pitää varoituksen voimassa.

”Sjöbergille asia oli ilmeisen kipeä, sillä hän ei mainitse koko episodia sanallakaan laajassa omaelämäkerrassaan”, Helminen pohtii.

Rainer Steniuksen elämä päättyi vuonna 1955. Samana vuonna Agnes Sjöberg myi Seinäjoen-klinikkansa, ja jatkoi toimintaa pienimuotoisemmin kuolemaansa, vuoteen 1964 asti.

Elämäkerrassaan Sjöberg kertoo erään rouvan todenneen, että on varmaan hyvin hauskaa olla Euroopan ensimmäinen naiseläinlääkäri. Sjöberg sanoo vastanneensa siihen: ”Kaikkea muuta kuin hauskaa tulla vihatuksi ja vainotuksi.”

Pioneeri kuoli ehkä katkeroituneena, mutta sen jälkeen arvostusta on tullut. Eläinlääketieteellisen tiedekunnan päärakennus Helsingin Viikissä sijaitsee osoitteessa Agnes Sjöbergin katu 2. Kauhajoella Euroopan ensimmäisellä naiseläinlääkärillä on kaksikin tietä: Agneksentie ja Sööperintie. Seinäjoella etsitään sopivaa katua Sjöbergin mukaan nimettäväksi.

Sjöbergille on myös esitetty kahdesti postimerkkiä, mutta vielä ei ole tärpännyt. Ehkä ensi kerralla?

Tutkija Katri Helminen: Tunneskaala kovassa käytössä

Filosofian tohtori Katri Helminen teki väitöskirjan Rainer Steniuksesta ja perehtyi samalla Agnes Sjöbergin elämään. Pystyikö hän säilyttämään tutkijan viileyden?

”Historiantutkija ei voi eikä hänen kannata yrittää piilottaa tunteitaan”, sanoo Helminen.

”Jos yritän suhtautua menneisyyden ihmisiin viileästi ja sulkea pois tunteeni, on vaarana että tutkittavat näyttäytyvät vain järkiperäisinä toimijoina ilman ristiriitoja. Historiankirjoitus kuitenkin on tarinankerrontaa ja tulkintaa.”

Helmisen mukaan tutkijan pitää kunnioittaa menneisyyden ihmisiä ja kuunnella heidän puheitaan empaattisesti. Silti niihin pitää suhtautua kriittisesti ja ristikuulustella puhujia käyttäen lähteitä monipuolisesti ilman ennakkoluuloja.

”Steniuksen ja Sjöbergin tapauksessa tunneskaala oli kovassa käytössä. Olin vuorotellen jommankumman puolella, ymmärsin heitä tai raivostuin heihin. Kumpikin oli luonteeltaan särmikäs, itsetietoinen ja näkymisenhaluinen. Rainer Stenius käytti valtaansa röyhkeästi ja hallitsi alamaisiaan pelolla sekä hajota ja hallitse -taktiikalla.”

Stenius perusteli käytöstään ja toimiaan eläinlääkärikunnan, siis ihmisten, edulla ja maineella. Sjöberg puolestaan omisti elämänsä eläinten hoitamiseen ja korosti eläinten hyväksi tekemäänsä työtä. Hän kirjoittikin muistelmissaan: ”Eläimet ovat minulle rakkaampia kuin ihmiset.”

Lue myös: ”Urho ja Sylvi Kekkosella oli avoin avioliitto aikana, jolloin sellaisesta ei voinut puhua” – Ensimmäinen nainen -teos piirtää presidentin puolisosta hauskan ja itsenäisen kirjailijan henkilökuvan

X