Titanic tihkui ylellisyyttä – Näin tulipalo, hävinneet kiikarit ja jäävuori upottivat neitsytmatkallaan olleen laivan huhtikuussa 1912

Titanic oli aikansa suurin laiva – 269 metrin pituinen. Peräsin oli 24 metrin korkuinen ja painoi sata tonnia. Parikymmentä hevosta veti vaunua, jolla Titanicin 15 tonnin painoinen ankkuri tuotiin Belfastin telakalle. Tilaa aluksessa oli yli 3 500 matkustajalle ja miehistön jäsenelle.

Titanic oli laivoista paitsi suurin, myös ylellisin. Kalleimmissa sviiteissä oli viisi huonetta, kaksi makuu- ja kaksi pukeutumishuonetta sekä kylpyhuone.

Kansia oli yhdeksän. Pääportaikon katon lasikupolin kautta sisään pääsi luonnonvaloa. Hissejä oli neljä ja matkustajien käytössä muun muassa kirjasto, uima-allas, turkkilainen sauna ja kuntosali.

Alusta sanottiin uppoamattomaksi. Olihan siinä läpi rungon ulottuvat ja rungon osiin jakavat vesitiiviit laipiot. Alus pysyisi pinnalla, vaikka ensimmäiset neljä osastoa täyttyisivät vedellä.

Ja miten muka ylipäätään voisi niin käydä?

Titanicin ensimmäisen luokan ruokailusalonki oli avara ja pöydät aina aina huolellisesti katettu. © Mary Evans Picture Library / Lehtikuva

Ensimmäisen luokan ruokalista. © AFP / Lehtikuva

Ensimmäisen luokan matkustajien hytti oli hillityn ylellinen. © Mary Evans Picture Library / Lehtikuva

Neitsytmatkalla olleen Titanicin myöhästyminen olisi ollut haitaksi maineelle

Neitsytmatkalleen uppoamaton Titanic lähti huhtikuun 10. päivänä vuonna 1912. Lähtösatama oli Southampton eteläisessä Englannissa. Ennen Atlantin ylitystään alus kävi ottamassa matkustajia Ranskan satamakaupungista Cherbourgista ja Irlannin Queenstownista.

Huhtikuun 14. päivän iltana Titanic eteni Pohjois-Atlantilla 22 solmun eli noin 43 kilometrin tuntinopeudella. Kolme, neljä solmua hitaampikin nopeus olisi riittänyt. Aluksen piti saapua New Yorkiin huhtikuun 17. päivänä.

Pienikin myöhästyminen olisi ollut laivayhtiön maineelle haitaksi. Aluksen kapteeni Edward Smith ei ottanut sitä riskiä, vaikka Titanicin radiosähköttäjät olivat saaneet lukuisia jäävaroituksia muilta aluksilta.

Meri oli peilityyni ja taivas tähtikirkas. Lämpöä oli vain puoli astetta, ehkä ei aivan sitäkään. Yö oli kuulas ja purevan kylmä.

Ensimmäisen luokan matkustajien illallinen alkoi kello 19.00. Heille piti seuraa kapteeni Smith, jämerän oloinen ja kokenut merikarhu. Ruokalajeja oli kymmenen. Laivan 60 kokkia oli uurastanut koko päivän. Ruokkia piti myös toisen ja kolmannen luokan matkustajat.

Illallisen aikana tuli jäävaroitus vajaan parinkymmenen kilometrin päästä S/S Californianilta. Aluksen koneet oli pysäytetty jääesteiden takia, se seisoi paikallaan.

Missä olivat tähystäjien kiikarit?

Tasan kello 22 Frederick Fleet ja Reginald Lee kiipesivät Titanicin keulamastossa olevaan märssykoriin. He olivat tähystäjiä. Heidän tehtävänsä oli varoittaa mahdollisista jäävuorista. He tunsivat olonsa levottomaksi. Kiikaria ei ollut löytynyt mistään. Piti luottaa vain omiin silmiin.

Kapteeni Smith oli käynyt illallisen jälkeen komentosillalla ja poistunut sieltä hyttiinsä kello 21.20.

Laivan uumenissa lämmittäjät lapioivat paljas yläruumis hiestä kiiltäen hiiliä aluksen höyrykattiloissa oleviin hiiliarinoihin. Kattilat tuottivat höyryä kahdelle mäntähöyrykoneelle ja yhdelle turbiinille, jotka pyörittivät laivan kolmea potkuria.

Heikko, raapiva ääni

Titanicin tähystäjät säpsähtivät kello 23.40. Suoraan edessä noin puolen kilometrin päässä erottui kookas jäävuori. Frederick Fleet kilautti kolme kertaa tähystystornin kelloa. Saman tien hän soitti komento­sillalle:

”Jäävuori suoraan keulan edessä!”

Ensimmäinen perämies William Murdoch antoi käskyn: käännös tyyrpuuriin, koneet täysillä taakse. Titanic alkoi kääntyä. Niinpä se ei törmännyt jäävuoreen keula edellä vaan hieman sivuttain, jolloin jäävuori repi sen oikeaa kylkeä.

Aluksen suurimmassa hiilivarastossa oli jo useita vuorokausia kytenyt itsesyttyvä hiilipalo, joka synnytti lähes tuhannen asteen kuumuuden ilman liekkejä. Palost­a eivät matkustajat tienneet mitään, laivan kapteeni Smith ja lämmittäjät sitäkin enemmän.

Jäävuori repi ammottavan aukon juuri hiilipalon heikentämään kohtaan aluksen oikeassa kyljessä.

Suurin osa matkustajista oli vetäytynyt hytteihin nukkumaan. Laivan tupakka­salongeissa oli kuitenkin juttelevia, bridgeä tai korttia pelaavia miesseurueita. Miehet heristivät korviaan.

Jostain laivan uumenista kuului heikko raapiva ääni – tai kuin jättiläinen olisi pyyhkäissyt sormellaan laivan kylkeä. Aluksen leipomossa romahti pellillinen vastaleivottuja sämpylöitä pitkin lattiaa.

Komentosillalla perämies Murdoch nykäisi konelennättimen vivun alimpaan Seis-merkkiin asti. Lopulta Titanic py­sähtyi. Ilmassa leijui hienonhienoja jää­kiteitä. Meri oli täysin tyyni. Höyryä purkautui kohisten aluksen kolmesta savutorvesta. Muuten vallitsi pahaenteinen hiljaisuus.

”Lähettäkää hätämerkki!”

Matkustajia alkoi tulla hyteistään laivan käytäville. Kaikki halusivat tietää, miksi Titanic oli pysähtynyt. Jäävuoren mainitsi yksi jos toinenkin aluksen stuerteista. Oli pitänyt pysähtyä, ettei siihen törmättäisi.

Selitys ontui. Oli jo törmätty.

Etumaston juurella lojui suuria jää­röyk­kiöitä. Niitä oli sinkoutunut sinne jäävuoren raapiessa Titanicin kylkeä. Jäänkap­paleilla alettiin käydä leikkisotaa. Kolmannen luokan matkustajat olivat riemua täynnä.

Laivan uumenissa ei naurettu. Konemestari James Hesketh oli kattilahuoneessa numero 6, kun varoituskello vedenpitävän oven yläpuolella alkoi soida. Hesketh ehti loikata ulos ovesta, ennen kuin se sulkeutui ja vesimassat syöksyivät kattilahuoneeseen.

Laivan keulapäässä vesi huuhteli sängyistään hypähtelevien kolmannen luokan matkustajien nilkkoja. Laivan pohjimmaisessa ruumassa virkailijat yrittivät raahata turvaan arvopostia sisältävää säkkiä – vesi ulottui heidän polviinsa asti.

Kapteeni Smith teki tarkastuskierroksen. Lennätinhytissä hän antoi määräyksen sähköttäjälle:

”Alus pahasti vaurioitunut. Lähettäkää hätämerkki!”

Lennätinviestit alkoivat risteillä rätisten. Kaukana mutta silti näköetäisyydellä Titanicista seisoi edelleen S/S Californian. Aluksen ainoa sähköttäjä Cyril Evans oli sulkenut lennättimensä kello 23.30 ja mennyt nukkumaan.

Vettä oli tulvinut jo Titanicin viiteen keulaosastoon. Jos vesi täyttäisi vielä seuraavan, keula alkaisi vajota veden painosta syvemmälle.

Kapteeni Smith määräsi ampumaan hätäraketteja.

S/S Californianin toinen perämies Herbert Stone näki valkoisen valon leimahtavan kerta toisensa jälkeen. Hätäraketteja ne eivät voineet olla, koska ne olivat värittömiä. Taidettiin vain siis pitää hauskaa. Oli turha herättää sikeästi nukkuvaa sähköttäjä Cyril Evansia.

Kello oli 00.10.

Viimeinen kappale – Sua kohti herrani

Aluksen stuertit koputtivat hyttien ovia ja herättivät ihmisiä uniltaan. Pelastusvyöt mukaan ja kannelle!

Venekannella kuhisi laivan miehistöä. Puisia pelastusveneitä ja purjekankaisia laskosveneitä laskettiin vesille. Niissä oli kuitenkin tilaa vain hieman yli puolelle laivan ihmisistä.

Useimmat venekannella tungeksivat olivat toistaiseksi rauhallisen tyyniä. Olihan Titanic uppoamaton. Matkustajat eivät ymmärtäneet, mitä paraikaa tapahtui, ja kapusivat vastahakoisesti puolityhjiin pelastusveneisiin.

Taljat kitisten laskettiin pelastusvene n:o 6 mereen kello 00.55, vene n:o 3 kello 01.00, vene n:o 8 kello 01.10. Monet niistä olivat puolityhjiä.

Ehdoton määräys oli että naiset ja lapset ensin. Kun viimeiset veneet laskettiin vesille, Titanicissa oli vielä yli 1 500 matkustajaa ja miehistön jäsentä. He eivät voisi enää pelastua.

Sähköttäjät Jack Phillips ja Harold Bride jatkoivat työtään. S/S Carpathialta tuli sähke, että se höyryää täyttä vauhtia apuun. Alus oli kuitenkin vielä usean tunnin matkan päässä.

Kello 02.10 oli Titanicin perä noussut ilmaan. Etummainen savupiippu kaatui, putosi veteen ja syyti ilmoille kipinäsateen. Komentosilta vaipui veden alle kello 02.15. Hetkeä myöhemmin laiva katkesi keskeltä kahtia. Vajoava etuosa veti mukanaan ihmisiä täynnä olevaa peräosaa.

Titanic seisoi sananmukaisesti päällään.

Aluksella olevat ihmiset yrittivät tarrautua kansirakennelmiin ja tuuletinaukkoihin. Kun ote petti, he liukuivat pystysuoralta kannelta mereen. Jääkylmässä vedessä ei elänyt kauan.

Kokonaan pinnan alle Titanic katosi noin kello 02.20 ja alkoi vajota parinkymmenen asteen kulmassa kohti pohjaa.

Vain kaksi vesillä ollutta pelastusvenettä palasi auttamaan veden varaan joutuneita. Muut veneet pysyivät kauempana. Uppoavan Titanicin synnyttämä pyörre olisi voinut imaista ne mukaansa syvyyksiin.

Laivan kahdeksanmiehinen orkesteri oli soittanut venekannella loppuun asti. Viimeinen kappale oli virsi Sua kohti herrani.

The New York Timesin uutisessa oli myös laivan mukana hukkuneen kapteeni Edward Smithin kuva. © AFP / Lehtikuva

Titanicista on tehty useita dokumentteja ja elokuvia, joista James Cameronin 1997 ohjaama sai yksitoista Oscar-palkintoa. Se on edelleen Suomessa katsotuin ulkomainen elokuva. © Mary Evans Picture Library / Lehtikuva

Lähdeteokset: Rebecca Aldridge: The Sinking of the Titanic; John Eaton&Charles Haas: Titanic. Triump and Tragedy; Walter Lord: Titanicin kohtalonyö.

Lue myös: Mummoni pelastui Titanicilta viimeisellä pelastusveneellä – hänen vatsassaan kasvoi äitini

Arla Ek oli mummonsa Matildan kuollessa seitsemänvuotias. © Ari Heinonen/SKOY