Amerikanliettualainen Charles Bronson oli Helsingissä Puhelin-agenttitrilleriä kuvatessaan tylyn tiukka tähtivieras – ”Ei viiksiä, ei Bronsonia”

Jaa artikkeli
Charles Bronson
Kylmän sodan aikana, kun länsimaiset filmiryhmät eivät päässeet Neuvostoliittoon, Helsinkiä käytettiin esittämään Moskovaa tai Pietaria. 10 päivän ajan täällä filmattu Puhelin oli talven 1977 suuri tapaus. © Lehtikuva
Vuonna 1977 toimintasankari Charles Bronson filmasi Puhelin-elokuvaansa Helsingissä. Perhekeskeistä kovakasvoa ehkä salaa nauratti, kun niin moni täällä pelkäsi hänen yrmyilyään.

Filmisankari Charles Bronson syntyi 100 vuotta sitten marraskuun 3. päivänä 1921.

Mies oli 1970-luvun puolivälissä maailman kovapalkkaisin elokuvanäyttelijä saaden miljoona taalaa filmiltä.

Juuri silloin hän kävi työskentelemässä Suomessakin. Helsingissä filmattiin tammi–helmikuussa 1977 vartin osuus amerikkalaiseen agenttitrilleriin Puhelin (alkuperäisnimeltään Telefon).

Sen ohjasi alan­ silloinen iso nimi, Likaisesta Harrysta tuttu Don Siegel.

Sulkeutunut ja merkillinen mies

Ulkomaisten filmiryhmien kaikenkokenut suomalainen yhteyshenkilö Åke Lindman oikein kavahti kovanaamaidoli Bronsonia, vaikka Åken omakin karisma oli perua karuista konnarooleista.

”Joku jo etukäteen tiesi varoittaa Bronsonista, että hän on sulkeutunut ja merkillinen. Kaikki piti paikkansa”, päivitteli Lindman myöhemmin.

Hän ei kertomansa ­mukaan onnistunut tapaamisissa­ ­vaihtamaan sanaakaan, tuskin katsettakaan Bronsonin ­kanssa.

Westerneillä ja sotaelo­kuvilla maineeseen nousseen Bronsonin klassisimpia töitä ovat Huuliharppukostaja (1968) ja Väkivallan vihollinen (1974).

Puhelin-elokuvan PR-vastaava pelotteli suomalaisia ennen tuppisuun maahan saapumista kertomalla kauhutarinaa siitä, miten tylysti tämä on kohdellut kansainvälistä mediaa:

Esquire-lehden toimittaja­ yritti roikkua Bronsonin­ ­mukana. Hän kesti kaksi ja ­puoli kuukautta ja luopui ­tehtävästä. Bronson vastasi­ ­hänen kysymyksiinsä vain ­kyllä ja ei.

”Ei viiksiä, ei Bronsonia”

Ennakkoehdoissakin oli diivailun makua.

Tähti vaati, että majoitus­paikassa, hotelli Kalastaja­­tor­palla ei saa asua saman käytävän varressa ketään muita­ kuin hän. Tämä määräys pöyristytti Åke Lindmania.

Toisaalta tähti oli kohdellut­ myös Hollywoodin pomoja ­samaan tyyliin.

Puhelimen ohjaaja Don ­Siegel halusi, että Bronson leikkaisi muodikkaat 1970-lukulaiset viiksensä.

Länsimainen kampaus- ja partatyyli kun ei sopisi elo­kuvan neuvostoliittolaisen agenttimajuri Borzovin roolihahmon ulkomuotoon.

Bronson vastasi yksikantaan­:

”Ei viiksiä, ei Bronsonia.”

Muutama toimittaja pääsi tähden juttusille Sääty­talolla, joka sai elokuvassa ­esittää tiedustelupalvelu KGB:n moskovalaista pääkonttoria.

Säätytalohan on juuri­ se ­rakennus, jonka ovella nykyään­ nähdään aina hallituksen viisikko.

Helsingin Sanomien Pentti Sainio kysyi Bronsonilta, onko väkivaltaelokuvissa vaarana, että valkokankaan malleja omaksutaan katutasolle.

”Niin mitä? Väkivalta-sana on ylikäytetty.”

Samalla Bronson kimmahti tuolistaan ja teki ilmaan pieksämisliikkeitä.

Toisaalta tähti toi esiin ­perhe- ja lapsirakkautensa.

Ehkä häntä pänni pimeässä Suomessa vieraillessa, että näyttelijävaimo Jill Ireland ja 5-vuotias Zuleika-tytär eivät poikkeuksellisesti matkustaneet mukana.

TELEFON © Lehtikuva

TELEFON © Lehtikuva

Vaikuttunut Renny julisti ryhtyvänsä ”amerikkalaiseksi elokuvaohjaajaksi”

Kalastajatorpan sviittinsä parvekkeelta mies sentään katseli hyväksyvästi karaistuneiden suomalaisperheiden hiihtämistä Laajalahden hyisellä selällä.

Köyhistä oloista ponnistanut liettualaisperheen kasvatti Bronson oli itse nuorena ahertanut lumisessa Pennsylvaniassa hiilikaivostöissä.

Kovakuntoisena itsensä ­pitäneen 54-vuotiaan Bronsonin fysiikka oli edelleen rautaa.

Hän joi Suomessa ollessaan runsaasti kahvia. Sitä meni 40 kuppia päivässä.

Elokuvantekoa Helsingin ­kaduilla tiiviisti tuijottaneet suomalaiset odottivat syvien rivien toimintasuosikin tapaamista ”kuin joulupukkia”.

Joukkokohtauksissa ei ollut pulaa neuvostokansalaisia muistuttavista avustajista.

Kuvauksia seurasi myös 17-vuotias Lauri Harjola, joka suuren koneiston nähdessään sai herätyksen ja julisti koulutovereille ryhtyvänsä ”amerikkalaiseksi elokuvaohjaajaksi”.

Häneen, eli tulevaan toimintaohjaaja Renny Harliniin kolahti erityisesti helikopteri, joka nouti Charles Bronsonin Leningradia esittävästä Suomenlinnasta.

Mahdollisuus Neuvostoliitolta näyttäviin kuvauspaikkoihin houkutteli 1960–80-luvuilla tänne muitakin tähtiä Michael Cainesta Warren Beattyyn ja Diane Keatoniin. He käyttäytyivät aikalaisten mukaan kohteliaammin. Jopa Bronsonin merkittävin toimintakilpailija Clint Eastwood katsasti täällä kuvauspaikkoja omaan neuvostoaiheiseen trilleriinsä, Tämä Firefox-elokuva toteutettiin sitten 1981 Wienissä.

Lue myös: Yllättävien käänteiden Renny Harlin seurasi intohimoaan: ”Olen halunnut tehdä äitini ylpeäksi”

X