Ei mitään uutta auringon alla
Kaksi venäläistä pommikonetta ja neljä hävittäjää lensi pitkänäperjantaina kansainvälisessä ilmatilassa Itämeren yllä kohti Ruotsia. Vasta 30–40 kilometrin päässä maan aluevesistä ne kääntyivät takaisin kohti Pietaria.
Venäläisiä Suhoi Su-27 -hävittäjäkoneita. Kuva: Colourbox.
Sotilaslähteiden mukaan koneet olisivat harjoitelleet hyökkäystä kahteen tärkeään sotilaskohteeseen, joista toinen sijaitsee Tukholman seudulla.
Vaan eipä mitään uutta auringon alla.
Kun Neuvostoliiton kaukotoimintailmavoimat pommitti Turkua jatkosodan helmikuussa 1944, kolme konetta jatkoi yhä pidemmälle länteen yli Ahvenanmeren. Kello 20.10 ensimmäinen tuli ulkosaaristossa Ruotsin ilmatilaan. Kaksi jatkoi edelleen mereltä mantereen ylle. Kello 20.37 kuultiin Skarpnäckissä runsaan 20 kilometrin päässä Tukholmasta kaakkoon raskasta, jyrräävää lentokonemoottorin ääntä.
Kello 20.43 hiljennetyin moottorein alaspäin liukuva kone pudotti Tukholmaan useita räjähdyspommeja. Toinen pommitti hieman myöhemmin Strängnäsin varuskuntakaupunkia. Aineelliset vahingot jäivät vähäisiksi. Ketään ei liioin kuollut.
Monet tukholmalaiset luulivat, että räjähdykset liittyivät samana iltana järjestettyyn ilmansuojeluharjoitukseen. Kun totuus valkeni radion uutislähetyksessä, kaupungissa syntyi ymmärrettävä paniikki. Oliko myös puolueeton Ruotsi joutumassa mukaan sotaan?
Löydetyissä pommien sirpaleissa oli kyrillisiä kirjaimia. Kone oli siis ollut neuvostopommittaja. Ruotsin ulkoministeriö jätti nootin. Neuvostoliitto ilmoitti jyrkästi, että sen koneita ei ollut lentänyt Ruotsin yllä. Kyseessä täytyi olla suomalaisten ja saksalaisten yhteinen provokaatio. Kun todisteeksi esitettiin pomminsirpaleita, vastaus oli jälleen valmiina: Tukholmaan pudotetut pommit ovat saksalaisten itärintamalta saamaa sotasaalista.
Yleisesti hyväksytyksi selitykseksi jäi lentäjien navigointivirhe. Koneet olivat yksinkertaisesti eksyneet Ruotsin puolelle. Virallista totuutta sekoittaa kuitenkin tieto, jonka mukaan Suomen radiotiedustelu oli havainnut kolmen koneen muista erillään nousevan ilmaan Leningradin lähettyviltä. Koneet olivat järkähtämättä lentäneet ohi Turun yhä lännemmäs. Radiotiedustelun kuuntelun perusteella piirretty viiva osoitti reitin olevan suoraan Tukholmaan.
Oliko hyökkäys sittenkin tarkoituksellinen? Halusiko Neuvostoliitto hoputtaa Ruotsia toimimaan pontevammin Suomen rauhanprosessissa? Vai oliko se ärtynyt Ruotsin edelleen Saksaan suuntautuvasta sotatarvikeviennistä?
Kiirunan malmi ja Svenska Kullagerfabrikenin kuulalaakerit pitivät Saksan sotakoneiston käynnissä. SKF valmisti jopa 60 prosenttia Saksan vuosittain tarvitsemista sadasta miljoonasta kuulalaakerista.
Jos ei Ruotsi ollutkaan Suomen tavoin Saksan myötäsotija, se oli kuitenkin Saksan sotakoneen merkittävin myötäpyörittäjä, mistä se on kovin mielellään vaiennut.