”Hänet uhattiin hirttää” – itämetron rakentaminen se vasta soppa oli

Jaa kaverilleTilaa Seura
Seuran arkistosta löytynyt vuoden 1982 artikkeli kertoo Helsingin metron alkuvaiheista.
Seuran arkistosta löytynyt vuoden 1982 artikkeli kertoo Helsingin metron alkuvaiheista.
Seuran arkistoista: Tappouhkauksia sateli, kun itämetron lahjusepäilyistä ilmoitettiin poliisille kesäkuussa 1982. Salanauhoitukset paljastivat korruption.

Helsingin metro oli hädin tuskin saatu yleisölle koekäyttöön kesäkuussa 1982, kun poliisi aloitti tutkimukset metrokauppoihin liittyvistä lahjusepäilyistä. Helsingin kaupunginhallitus teki salaisella päätöksellä rikosilmoituksen 7. kesäkuuta.

Seuraavana päivänä ylipormestari Raimo Ilaskivi sai tappouhkauksen.

”Soittaja uhkasi, että ellen pidä itseäni erossa asioista, jotka ovat minulle liian suuria, henkeni on vaarassa”, Ilaskivi kertoi Seuran jutussa kesäkuun lopulla 1982.

Ilaskivi uskoi soittajan olleen puhelinkioskissa ja pitäneen nenäliinaa suunsa edessä muuntaakseen äänensä.

Ilaskivi järkyttyi soitosta, koska se oli etukäteen hyvin valmisteltu ja sujuvasti esitetty. Mutta ennen kaikkea se oli osuvasti ajoitettu.

Samana iltana sai kaupunginhallituksen jäsen Panu Toivonen myös puhelinsoiton. Hänet uhattiin hirttää.

Lahjustreffit Hampurissa

Itämetron rakentamiseen liittyviä epäselvyyksiä oli tutkittu jo muutamaa vuotta aikaisemminkin, mutta syytteet toimivallan ylittämisistä päätöksissä ja rahankäytössä oli hylätty. Uudet lahjusepäilyt koskivat metron rataradion sekä tv- ja kuulutusjärjestelmän tilauksia.

Seuran jutun kirjoittanut Martti Sainio sai elokuussa 1982 ainoana toimittajana kuunnella rikosilmoitukseen johtaneet salaiset nauhoitukset. Ne oli tehnyt Finnav-yhtiön hallituksen puheenjohtaja Eero Vallila.

Metroon rataradion toimittaneelta Finnavilta oli vuotta aiemmin pyydetty lahjuksia, joita Vallila ei ollut maksanut. Lahjuksia vaati metrotoimiston johtaja Unto Valtanen: jo tehdystä kuuden miljoonan kaupasta pitäisi maksaa Valtaselle 300 000 markkaa.

Puun ja kuoren välissä ollut Vallila jopa sopi rahojen maksamisesta työmatkansa yhteydessä Hampurissa, jonne Valtanen matkusti varta vasten. Vallila kuitenkin ilmoitti viime tipassa, ettei pääse paikalle.

Vallila kertoi lahjusvaatimuksesta metrotoimikunnan jäsenelle, kansanedustaja Ingvar S. Melinille, joka ei kuitenkaan ottanut kertomusta todesta. Vallila nauhoitti myös Melinin kanssa käymiään keskusteluja, mitä Melin paheksui syvästi Seuran jutussa.

Sainion jutun mukaan Finnavia alettiin maksamattoman lahjuksen vuoksi mustamaalata, ja yritys pyrittiin sulkemaan pois tulossa olleesta metron videolaitteiden tarjouskilvasta. Metrotoimikunta päättikin tilata videolaitteet Siemensiltä 8,5 miljoonalla markalla, vaikka Finnav tarjosi niitä viidellä miljoonalla.

Siinä vaiheessa Vallilla hermostui ja kertoi nauhoituksista paitsi Valtaselle myös kaupunginvaltuuston puheenjohtajalle Harri Holkerille sekä ylipormestari Raimo Ilaskivelle. Ilaskivi vei asian kaupunginhallitukseen, joka päätti tehdä rikosilmoituksen.

Siemens perui tarjouksensa pian poliisitutkinnan alettua. Videolaitteet metroon toimitti Aspo – tilaus meni lopulta Finnavilta sivu suun.

Unto Valtanen tuomittiin viisi vuotta myöhemmin lahjusten ottamisesta vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdottomaan vankeuteen.

Hän oli saanut Siemensiltä 80 000 Saksan markkaa ja moottoriveneen.

 

Alkuperäinen juttu on julkaistu Seurassa 25.6.1982.

X