Josif Stalin järjesti helsinkiläisille helvetillisen helmikuun vuonna 1944

Josif Stalin järjesti helsinkiläisille helvetillisen helmikuun vuonna 1944. Hän komensi kaukotoimintailmavoimia (ADD) johtavan marsalkka Aleksandr Golovanovin hyökkäämään Helsinkiin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Helsingin pommitusten 26.–27.2.1944 jälki näytti tällaiselta. Kuva: Osvald Hedenström/Hede Foto/SKOY.

Josif Stalin järjesti helsinkiläisille helvetillisen helmikuun vuonna 1944. Hän komensi kaukotoimintailmavoimia (ADD) johtavan marsalkka Aleksandr Golovanovin hyökkäämään Helsinkiin.
(Päivitetty: )
Teksti:
Antero Raevuori

Ensimmäisenä hyökkäysiltana ja -yönä (6.–7.2.) Helsinkiä pommitti 728 konetta. Toisena hyökkäysyönä (16.–17.2.) koneita oli vähemmän, mutta kolmantena ja viimeisenä (26.–27.2.) peräti 896. Stalin halusi saada Suomen irtautumaan sodasta. Hän uskoi, että maan jääräpäinen hallitus taipuisi polvilleen, kun pääkaupunkia ja sen asukkaita murjottaisiin ilmasta käsin.

Ensimmäisen pommitusilta ja -yö yllättivät helsinkiläiset. Maalinmerkitsijäkoneiden pudottamat valopommit muuttivat pimeän yön valoisaksi päiväksi. Valonheittäjien kiilat risteilivät taivaalla viholliskoneita etsien. Eri puolilla taivasta näkyi raskaiden ilmatorjuntakanuunoiden kirkkaita, punaisia leimahduksia.

Yli sata kuoli ja liki 300 haavoittui

Hyökkäyksessä sai surmansa yli sata ihmistä ja lähes 300 haavoittui. Katajanokalla täystuho kohtasi Kruunuvuorenkadun, Linnankadun ja Purjekadun rajaamaa linnamaista jugendrakennusta. Talosta kuoli 21 ihmistä. Sanomalehdet puhuivat terroripommituksesta.

Pommien sirpaleet surmasivat myös neljä Arvo Ylpön johtaman lastensairaalan potilasta. Yksi oli vain yhdeksän kuukauden ikäinen. Hänen kuolinilmoituksensa kosketti syvästi helsinkiläisiä:

”Oma pikkupojumme kuoli ilmapommituksessa 6.2.44. Tuuloset tuutikaa/lastamme hiljaa/ tuoni, miks’ niitit/niin kallista viljaa. Äiti ja isä, Sven ja Iris.”

Kolmas hyökkäys oli rajuin. Sinä yönä taistelu Helsingistä kesti lähes kaksitoista tuntia. Yhtä pitkän ajan joutuivat helsinkiläiset olemaan pommisuojissa. Yliopiston päärakennus syttyi tuleen, Stockmannin tavaratalo kärsi pahoja vaurioita ja Kaartinkasarmi oli liekkien vallassa. Inarintiellä (Vallila) paloi 22 puista asuintaloa maan tasalle, ja alueen kommunistit kirosivat ”tovereita”.

Pommeja viholliskoneet pudottivat 5 200, niistä kuitenkin vain hieman vajaat 300 osui Helsingin alueelle. Kuolleita ja haavoittuneita oli 56.

Tehokas ilmatorjunta pelästytti lentäjät

Kaikkina pommitusöinä everstiluutnantti Pekka Jokipaltion johtaman Ilmatorjuntarykmentti 1:n kanuunat ampuivat putket punaisina. Taktiikkana oli ampua satoja kranaattisulkuja lähestyvien pommikoneiden eteen.

Tehokas sulkuammunta pelästytti lentäjät niin että he pudottivat enimmän osan pommeista mereen Helsingin edustalle ja kaartoivat sen jälkeen takaisin itään. Helsingin alueelle osui vain noin neljä prosenttia pudotetuista pommeista. Tulos oli kehno.

Kun ilmahyökkäykset eivät saaneet Suomen hallitusta taipumaan rauhaan, Josif Stalin luopui Helsingin pommittamisesta. Yritys oli epäonnistunut. Jälleen hän oli syöksynyt soitellen sotaan niin kuin talvisodassakin. Enää eivät neuvostopommittajat kaupunkiin hyökänneet.

Ilmatorjuntarykmentti 1 oli saanut sotavuoden 1944 ensimmäisen torjuntavoiton ja pelastanut Helsingin. Lisää Suomen itsenäisyyden turvanneita torjuntavoittoja oli tulossa kesällä eri puolilla rintamia.

Lue myös: Kuka antoi käskyn pommittaa Tukholmaa helmikuussa 1944? Katso, kuinka pommikone eteni!

X