Jouluperinteet luovat joulutunnelmaa – Lukijat paljastavat merkityksellisimmät: ”Hyasintin hieno, makeahko tuoksu vie suoraan lapsuuteen”

Jaa artikkeliTilaa Seura
jouluperinteet
Joulu Tammisalossa 1960-luvulla. Joulupukki ja perheenjäsenet seuraavat pikkutytön reaktioita joululahjasta. © Juha Jernvall/Museovirasto
Pyysimme lukijoita kertomaan heille rakkaista jouluperinteistä. Ainakin kuusi, kinkku ja sauna kuuluvat jouluun. Erikoiset joulut jäävät mieleen, kuten se, kun koira söi kuusenkoristeen.

Näin se joulu tulee! Lukijamme kertoivat, millaiset jouluperinteet heillä kuuluvat juhlaan ja miten ne luovat joulutunnelmaa. Lue upeat kertomukset!

Joulurauhan julistus

”Joulu alkaa siitä, kun kuulee joulurauhan julistuksen Turussa paikan päällä. Sitten riisipuuroa ja käynti hautausmaalla. Illalla myöhemmin syödään.

Kinkkua pitää olla ja graavilohta, mätiä unohtamatta. Kahvin kanssa riittää suklaakonvehdit. Paketit kuusen alta. Yöpalana hapankorput kinkun kanssa. Pienellä joukolla, vähän mutta hyvää, ilman ähkyä.”

Muistetaan rakkaita

”Tärkein perinne on käydä aina jouluaattona viemässä haudoille kynttilät. Pitää muistaa myös niitä rakkaita, jotka eivät ole enää täällä kanssamme viettämässä joulua.”

Yö kuusen alla

”Haluan kertoa lapsuuden jouluihin liittyvän ihanan ja ikimuistoisen joulumuiston.

Joka ikisen jouluaaton iltana käydessäni nukkumaan hain talomme yläkerrasta omat vuodevaatteeni ja kannoin ne alakertaan joulukuusen juurelle. Nukuin jouluyöni siis kuusen alla havun­neulasten tuoksussa.

Joulupäivänä heräsin aikaisin, kun äitini jo lämmitti glögiä. Sitä juotiin joulu­leivonnaisten kera koko perheen kuunnellessa aamujumalanpalve- lusta.

Äitini touhuillessa keittiössä hän myös hyräili joululauluja ja -virsiä. Tunnelma oli kertakaikkisen ihana.

Voi niitä aikoja!”

Puurosta se alkaa

”Joulun tuo riisipuuro ja sekahedelmäkeitto sekä kypsän kinkun tuoksu uunista oton jälkeen.”

Mummun simaa

”Mummulassa heräsimme aina klo 5.00, että ehdimme joulukirkkoon. Kirkko oli aina tupaten täynnä.

Mummu oli niin ihana – hän nukkui vähän aikaa sitten pois 96-vuotiaana – että teki meille lapsille aina simaa, kun emme välittäneet kotikaljasta.

Simaresepti on kulkenut suvussamme, se on peräti vuodelta 1913.”

© Kristiina Kurronen/OM-arkisto

© Kristiina Kurronen/OM-arkisto

Jouluvalssin sävelin

”Minun sydämeeni astuu joulun harras henki silloin, kun radiosta alkavat soida joululaulut. Rakastan joululaulujen ihanaa sanomaa ja rauhaa. Tehdessäni jouluvalmisteluja, laulujen suloiset soinnut tuovat aitoa joulutunnelmaa ja juhlan odotuksen.

Vuosia sitten sanoitin ja sävelsin kitarani kanssa oman joululaulun, Jouluvalssin:

’Hiljaa joulun kellot soi ja maassa on lempeä rauha, seimen lapsi juhlan toi, on ihmisten mieli nyt lauha. Silloin ymmärrän sen, suuren rakkauden, joulun lapsonen voi lahjoittaa. Sydän riemuita saa, voinko kaunehimpaa joulumieltä nyt vain omistaa.

Kuljen sävelten siivillä muistoihini, jouluvalssiini onnelliseen, silloin palajan lapsuudenjouluihini, poskelleni saan kyyneleen!’

Olen laulanut tätä jouluvalssia joulu­aattoiltaisin, ja silloin kotiini laskeutuu lempeä joulurauha. Kaunis musiikki valmistelee tunnelmalliseen joulunviettoon.”

Miehen paistama kinkku

”Kuusi joka joulu, ihana miehen valmistama kinkku uunissa, kynttilät kauas haudattujen muistolle. Joulutorttujen paisto.

Ihanat muistot siitä, kun omat lapset vielä olivat pieniä – ja yhä tosi rakkaita. Sekä mieheni tottakai!”

Turha hössöttää

”Kaveri rakas, rentoudu jo vähän, pysähdy ihmeessä hetkiseksi tähän.

Jouluna on aivan turha hössöttää suotta, sitähän ehtii hyvin pitkin vuotta.

Teetpä sitten sitä tai jätä, joulun aika ei ikinä tulematta jätä.

Kannattaa siis unohtaa kaikki turhat kiireet ja juoksut, levähtää nauttimaan kodin tunnelmat ja piparien tuoksut.”

Parasta on odotus

”Jouluperinteitä on perheessämme useita, ja ne ovat samankaltaisia kun muissakin perheissä: aattokirkko, joulusauna ennen jouluateriaa, lahjat, joulukahvi. Kaikkia ei välttämättä toteuteta joka joulu, vaan tilanteen mukaan.

Kaikkein parasta nykyään on mielestäni joulun odotus! Tietoisuus siitä, että voi hetkeksi rauhoittua joulukiireiden jälkeen: polttaa kynttilöitä ja lukea hyviä kirjoja.

Joulu on myös taitekohta, sen jälkeen valoisuus alkaa voittaa pimeyden ja katse kääntyy uutta kohti!”

Hoppu on loppu

”Tärkein hetki on se, kun kiire ja hoppu on loppu ja saa vaihtaa vapaalle. Erikoisia perinteitä ei ole, vaan aina mennään tilanteen ja fiiliksen mukaan.

Aina on joulu tullut ja myös ohi mennyt ilman mitään vanhoja perinteitä. Tärkeintä on yhdessäolo, rento meininki ja akkujen lataaminen.”

© Norman Ojanen/Skoy

© Norman Ojanen/Skoy

Irwiniä soimaan

”Perinteisiin kuuluu kuunnella 1970-luvulla ostettu kokoelmalevy, jossa on joululauluja Irwinistä Laila Kinnuseen.”

Pipareita porukalla

”Tärkein jouluperinne on piparitalkoot itsenäisyyspäivänä koko jälkipolven, noin 15 hengen, kesken.

Siinä leipovat isomummu ja vaari, tytär, vävy, lapsenlapset avopuolisoineen ja vielä pikku Luca.”

Hiljaa joulusaunassa

”Joulusaunassa ei saa puhua. Se joka ensimmäisenä aloittaa puheen, häntä itikat kesällä kiusaavat.”

Yhdessä rakkaan kanssa

”Aattopäivän riisipuuro. Haudalla käynnit. Päikkärit. Iltapäivällä sauna pakasteesta otetun vihdan kera. Aaton päivällinen. Lasit punaviiniä kynttilän ja takkatulen loisteessa. Yhdessä oloa rakkaimman kanssa. Yöpuulle. Tästä koostuu aikuisten ihmisten kahdenkeskinen jouluaatto.”

Jouluruoka maistuu

”Meidän tärkein jouluperinne on se, että koko perhe kokoontuu syömään yhdessä jouluruokaa. Itse tehdään karjalanpaisti ja karjalanpiirakat. Kinkku paistetaan jouluaatonaattona. Illalla viedään läheisten haudoille kynttilät.

Kenelläkään ei ole kiire mihinkään. Mieli rauhoittuu – joulurauhaan.”

Koira söi koristeen

”Tämä ei ole jouluperinne, vaan noin kymmenen vuotta sitten tapahtunut ”hauska” sattumus:

Chihuahua-koiramme oli niin kiinnostunut joulukuusen koristenauhasta, että söi sen salaa. Koiran käytyä kakalla huomasimme, että hännän alta roikkui koristenauhan pää.

Kun yritimme vetää sitä pois, koira murisi ja näytti hampaitaan. Piti ottaa paksut nahkaiset työrukkaset käsiin, jotta nauha saatiin vähitellen vedettyä pois turvallisesti.”

© Kristiina Kurronen/OM-arkisto

© Kristiina Kurronen/OM-arkisto

Muistoja 60-luvulta

”Kaikille lapsuuden jouluille ominaista oli se, että pukki kävi aina, kun olin saunassa. Lahjat olivat ilmestyneet pirttiin isoon pärekoriin, kuusen juureen.

Kuusessa oli silloin vielä oikeat kynttilät. Oli jännittävä hetki pikku­tytölle, kun sai sytyttää ne. Yksi tuollainen hetki on tallentunut valokuvaksikin, ja sitä katsoessa miltei tuntee, miltä joulu tuolloin tuoksui.

60-luku kääntyi kohti loppua, ja koulutie häämötti. Sitten jouluihin tulivat mukaan kuusijuhlat Tyrväänkylän koulussa. Kauniisti letitetty tukka punaisine rusettinauhoineen sojotti kyllä jo irrallaan ennenkuin päästiin virren veisuuseen!”

Hyasintin tuoksua

”Jouluuni kuuluu hyasintin tuoksu. Sen hieno, makeahko tuoksu vie minut suoraan lapsuuteen.

Sukulaisten lähettämässä jokajouluisessa kukkakorissa oli aina hyasinttiasetelma. Nämä sukulaiset ovat jo rajan takana, mutta hyasintin tuoksu tuo minulle lämpimän ja rakkaan muiston suvusta ja omasta lapsuudesta.

Niinpä aaton lähestyessä teen joko itse hyasinttiasetelman tai hankin sen kukkakaupasta. Silloin joulu tuntuu joululta.”

Kuusi on ihanin

”Ehdottomasti ihanin ja tärkein joulussa on aito, tuoksuva, vihreä joulukuusi. Ostan joka vuosi yhden uuden koristeen, lasipallon tai kauniin joulunauhan, joten alkaa kuusiparka peittyä valtavan koristemäärän alle, hih. Mutta eihän kaikkea tarvitse joka vuosi kuuseen ripustaa, laitetaan sävy sävyyn!”

Jouluenkeleitä

”Ajoimme aatonaattona aina Pihtiputaan mummulaan. Aattoaamuna varhain menimme joulukirkkoon. Emme tosin hevosella, vaan autolla. Kirkon jälkeen maistui riisipuuro.

Koristelimme joulukuusen ja asettelimme sen alle lahjat. Sen jälkeen menimme puusaunaan, josta juoksimme pihalle lumihankeen tekemään jouluenkeleitä. Sitten olikin jo ruoan aika. Kinkun kanssa oli isoäidin tekemää sellerisinappia.

Sitten tuli joulupukki, jolle lauloimme pikkuveljeni kanssa ”Joulupukki, joulupukki….” Ihanin lahja oli isäni tekemä nukkekoti. Sillä leikin kunnes olikin jo Nukkumatin aika.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 12/20.

Lue myös: Kun vapaaehtoistyö on osa arkea – Näin Eero, Ari ja Annikki löysivät omat tapansa auttaa

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X