Juhla ennen jytkyä

Enson tehtaan klubilla syötiin juhla-ateria: pikkulämmin, lohikeitto ja piirakka, lampaansatulaa ja hedelmäsalaatti. Pöydässä oli 700 tulppaania. Oli kesäkuun 4. päivä 1944 ja vietettiin Suomen marsalkka Mannerheimin syntymäpäivää, jonka nimeksi vakiintui myöhemmin Puolustusvoimien lippujuhla. Puolelta päivin Mannerheim ja presidentti Risto Ryti tarkastivat Ensossa paraatijoukot.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Puolustusvoimain lippujuhlan päivää vietetään 4. kesäkuuta. Kuva: Norman Ojanen /Kuvaryhmä /SKOY.

Enson tehtaan klubilla syötiin juhla-ateria: pikkulämmin, lohikeitto ja piirakka, lampaansatulaa ja hedelmäsalaatti. Pöydässä oli 700 tulppaania. Oli kesäkuun 4. päivä 1944 ja vietettiin Suomen marsalkka Mannerheimin syntymäpäivää, jonka nimeksi vakiintui myöhemmin Puolustusvoimien lippujuhla. Puolelta päivin Mannerheim ja presidentti Risto Ryti tarkastivat Ensossa paraatijoukot.
(Päivitetty: )
Teksti:
Antero Raevuori

Samana päivänä toisessa maailmansodassa tapahtui merkittäviä:

Aamupäivällä Yhdysvaltojen 5. Armeija marssi Roomaan, ja iltamyöhällä kenraali Dwight Eisenhower teki tärkeän päätöksen: Maihinnousu Normandiaan alkaa kesäkuun 6. päivänä. Vuoden 1944 lippujuhlan päivänä paloi siis sytyslanka, jota seurasi modernia termiä käyttäen ”suuri jytky”.

Englannin etelärannikon satamat ja lentokentät olivat täynnä maihinnousuun osallistuvia aluksia ja lentokoneita. Kesäkuun 6. päivän vastaisena yönä lähti liikkeelle yli 6 600 alusta, joiden hyökkäystä tuki 14 600 pommi- ja hävittäjäkonetta. Kymmenen seuraavan päivän aikana liittoutuneet saivat maihin Normandiassa lähes 620 000 sotilasta. Toinen rintama Adolf Hitlerin johtamaa Natsi-Saksaa vastaan oli avattu. Kesäkuun 6. päivä 1944 on sotahistorian kuuluisa D-day.

Samoihin aikoihin jatkui kova kuhina myös Karjalan kannaksella olevan Suomen valtakunnanrajan tuntumassa. Puna-armeija valmistautui suurhyökkäykseen, josta saatuja hälyttäviä tiedustelutietoja Mannerheimin sisäpiiriin kuulunut päämajan operatiivinen johtaja, kenraali Aksel Airo pyrki mitätöimään ja vaientamaan. Vanhaa marsalkkaa ei saanut hermostuttaa.

Kesäkuun yhdeksännen päivän aamulla suurhyökkäystä edeltäneeseen tulivalmisteluun osallistui Valkeasaaren lohkolla noin 3 000 tykkiä ja kranaatinheitintä, mitä seurasi jalkaväen ja panssarien hyökkäys. Suomalaisten pääpuolustuslinja murtui parissa tunnissa ja joukot vetäytyivät VT-asemaan, mikä murtui Kuuterselässä jo kesäkuun 14. päivänä. Suomi oli hengenvaarassa.

Kirjailija Veijo Meri kertoo Mannerheimin elämäkertateoksessa, kuinka tämä nousi suurhyökkäyksen aamuna tavallista aikaisemmin, sillä tykistötulen jyrinä kuului Mikkeliin asti. Vasta seuraavana päivänä saatiin lounaalla tietää, että vihollinen oli murtautunut syvälle suomalaisten asemiin: ”Puna nousi Mannerheimin poskipäille. Lounaalla ei ollut koskaan puhuttu sodasta. Nyt tehtiin poikkeus. Mannerheim juoda hotaisi kahvinsa ja lähti pitkin askelin päämajaan. Sikari jäi palamaan hänen käteensä niin kuin aina. Hän imi siitä muutaman kiihkeän vedon, ennen kuin heitti sen katuojaan.”

Varsin pienessä ajassa vuoden 1944 lippujuhlan jälkeen oli sotilaallinen tilanne siis keikahtanut täysin uusiksi niin Euroopan mantereen kuin myös Suomen sotanäyttämöllä. Seuraavan eli vuoden 1945 lippujuhlan päivänä Suomessa vallitsi jo rauha – saksalaisetkin oli karkotettu maasta. Rauha vallitsi myös manner-Euroopassa, kun Saksa oli antautunut toukokuun alussa. Kolme kuukautta myöhemmin antautui myös Japani, kun amerikkalaiset pudottivat atomipommin sekä Hiroshimaan että Nagasakiin.

X