Kahden Stukan arvoitus

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kolme Junkers Ju-87D -syöksypommittajaa kuvattuna Jugoslavian yllä lokakuussa 1943. Kuva: Deutsches Bundesarkiv, Bild 183-J16050 / CC-BY-SA.
Lokakuun kolmantena päivänä 1944 jossain Kemin ja Rovaniemen välimaastossa nähtiin erikoinen näytelmä, joka jätti jälkeensä edelleen ratkaisemattoman arvoituksen.

Luutnantti Erik Teromaan johtama kuuden koneen Brewster-lentue kohtasi Kemijoen korkeudella saksalaisen 12-koneisen Junkers Ju 87 -osaston. Suomalaisten asiakirjojen mukaan Stukat pudottivat pomminsa ja kaarsivat pakomatkalle takaisin Rovaniemelle. Brewsterit lähtivät perään, minkä seurauksena oli ilmataistelu. Suomalaiset pudottivat kaksi Stukaa, ja taistelun jälkeen kolme syöksypommittajaa veti perässään savuvanaa.

Ilmavoitto jäi suomalaiseen sotahistoriaan. Vuonna 2011 julkaistussa Suomen ilmasodan pikkujättiläisessä todetaan, että ”Ilmavoimien viimeinen ilmavoitto kirjattiin Hävittäjälentolaivue 26:n ykköslentueen ylikersantti Oiva Hietalalle koneena BW-367 ja kohteena Junkers Ju 87 Stuka.” Ilmataistelupäiväkirjojen mukaan toisen Stukan pudotti Teromaa.

Erikoiseksi ilmavoiton tekee, ettei sitä löydy lainkaan saksalaisista lähteistä. Sen sijaan on olemassa muun muassa kahden saksalaislentäjän kuvaus, jonka mukaan Stuka-osasto kohtasi Brewsterit, pudotti pomminsa räjähtämättöminä ja kääntyi takaisin. Ilman hävittäjäsuojaa syöksypommittajilla ei ollut mitään järkeä ryhtyä taisteluun. Saksalaisen mukaan myös suomalaiset koneet kaarsivat pois, joten yhteenotolta vältyttiin.

Samasta tapahtumasta on siis kaksi täysin erilaista versiota, joista toinen ei pidä paikkaansa.

Lapin sota on täynnä vastaavia arvoituksellisia tapahtumia, joiden juuret ovat monesti epäluotettavissa suomalaisissa sotapäiväkirjoissa. Talvisodassa ja jatkosodassa sotapäiväkirjat kirjoitettiin totuutta vastaaviksi niin pitkälle kuin se oli vaihtelevien olosuhteiden ja saadun tiedon puitteissa mahdollista. Lapin sodassa tilanne oli kokonaan toinen, sillä sotapäiväkirjojen uskottiin päätyvän jossain vaiheessa myös venäläisten tarkasteltavaksi.

Valvontakomissiolle ei haluttu antaa tekosyitä Suomen miehittämiseen, joten sotatoimia entisiä saksalaisia aseveljiä vastaan kaunisteltiin. Tämä korostuu varsinkin sodan alkuvaiheessa, kun aseveljeyden kaikki siteet eivät olleet vielä katkenneet.

Jälkikäteen tuntuu hyvin erikoiselta, että Lapin sodan historiankirjoitus nojasi vuosikymmeniä suomalaisiin sotapäiväkirjoihin, joiden totuusarvo tiedettiin kyseenalaiseksi. Sampo Ahto romutti monia Lapin sodan myyttejä ansiokkaassa teoksessaan Aseveljet vastakkain (1980), ja muutama vuosi myöhemmin Hannu Valtonen leimasi edellä mainitut Stuka-pudotukset vain paperilla tapahtuneiksi (1984). Molemmat esimerkit ovat vanhoja, mutta silti niiden viitoittamaa tietä kannattaa seurata. Lapin sodan tapahtumissa riittää edelleen tutkimista vahvalla lähdekriittisellä otteella.

Mitä loppujen lopuksi tapahtui kahdelle suomalaisten pudottamiksi ilmoittamille Stukille? Koneiden hylkyjä ei ole koskaan löydetty, joten arvoitus odottaa edelleen ratkaisijaansa. Kommenttien lisäksi kaikki aiheeseen liittyvät vihjeet ovat tervetulleita.

X