Karjalaisukon kohtalo
Suomalaiset sotilaat pidättivät joulukuussa 1941 Laatokan itärannalta suomea puhuvan karjalaisukon ja pojan. Kaksikko kertoi olevansa menossa kotiinsa, 50 kilometrin päässä olevaan Viteleen kylään. Heidän perheensä oli kadonnut vetäytymisen aikana. Viimeinen tieto oli, että osa perheestä olisi edelleen kotona.
Jouluaattona 1941 divisioonan kenttäoikeus tuomitsi Petter Vasiljevitsh Pogdanovin työmiehen puvussa tapahtuneesta vakoilusta kuolemanrangaistukseen. Lähde: Bogdanovien kuulustelupöytäkirjat, Kansallisarkisto.
Miehet toimitettiin kuulusteltaviksi Kylmä-Kalle Heiskasen 11. Divisioonan esikuntaan. Hevosmies Petter Vasiljevitsh Bogdanov oli syntynyt Vitelessä vuonna 1890. Toinen miehistä oli Petterin poika, Vladimir Petrovitsh, iältään 16 vuotta. Perheeseen kuului Anna-vaimo, 19-vuotias Shura-tytär ja nuorimmaiset, 11-vuotias Viktor ja 10-vuotias Tamara.
Pogdanov oli työskennellyt Viteleen traktoriasemalla hevosmiehenä. Shura oli harjoitteli ompelijaksi Aunuksen kaupungissa. Muut olivat kotona. Isän palkka oli 180 ruplaa kuukaudessa. Muita tuloja perheellä ei ollut. Bogdanov ei kuulunut kommunistiseen puolueeseen. Kuulustelijoiden mukaan mies ei ollut mielipiteiltään bolshevikkeja kannattava. Ukko kielsi aluksi olleensa venäläisten sotilaiden värväämä. Hän kertoi vain eksyneensä perheensä etsimisreissulla. Myöhemmin hän tunnusti syyllistyneensä vakoiluun.
Kesäkuun 22. päivä suomalaiset joukot olivat edenneet lähellä Vitelettä. Asukkaat pakenivat metsiin ja turvaan kohti etelää, Aunukseen. Pogdanovin perhe pakeni hevosella. Matka jatkui kylästä toiseen. Kuukauden mittainen evakkotie päätyi Äänisen taakse, 300 kilometrin päähän, Tservinitsan kylään. Sieltä löytyi töitä koko perheelle Köyhäliston lipun kolhoosista.
Vladimir Petrovitsh Bogdanov oli iältään 16 vuotta. Lähde: Kansallisarkisto.
Joulun alla kylään saapuu majuri. Hän käski Pogdanovin poikansa kanssa mukaansa; tiedossa olisi parempia töitä. Työn luonne selvisi hyvin nopeasti. Heidät käskettiin tiedustelemaan suomalaisten joukkoja ja tykistöä sekä autoliikennettä Aunuksen kaupungin ympäristön kylissä. Pakko oli lähteä; vangitaan tai ammutaan, jos et lähde, eikä perheellekään käy hyvin. Mukaan annettiin 400 ruplaa. Korostettiin, että mitään ei saa kirjoittaa ylös. Paluun tuli tapahtua vuoden lopulla.
Majuri vei isän ja pojan autolla Syvärin suulle, loppumatka tehtiin hevoskyydillä. Kymmenen puna-armeijan sotilasta saatteli lumipukuihin puetut miehet Laatokan jäitä pitkin suomalaisten puolelle Gumboritsan kylän edustalle. Aamulla he luopuivat lumipuvuistaan. Melko pian suomalainen partio pidätti miehet. Partion kertoman mukaan miehillä oli repuissaan kaksi leipää, vähän lihaa, ryssän korppuja, sokeria, teetä ja kaksi pakettia mahorkkaa. Taskuista löytyi passit, rahaa, venäläinen sanomalehti ja rukouksia sisältäneitä papereita.
Jouluaattona divisioonan kenttäoikeus tuomitsi Pogdanovin työmiehen puvussa tapahtuneesta vakoilusta kuolemanrangaistukseen. Tuomio määrättiin täytettäväksi välittömästi. Poika tuomittiin vakoilusta seitsemäksi vuodeksi kuritushuoneeseen.
Joulupäivän aamuna Bogdanov noudettiin sotapoliisien korsusta. Hänet saatettiin 100 metrin päähän puron varteen. Ukko käveli rauhallisesti, ei edes taakseen vilkaissut, meni käskystä ketterästi puronuoman yli 20 metrin päähän kuuden miehen teloitusryhmästä ja tokaisi ”Tehkää mitä tahdotte”. Sotapoliisijoukkueen johtaja kehotti miestä rukoilemaan. Hän vastasi jo rukoilleensa. LATAA – HUOMIO – TULTA. Bogdanov ammuttiin yhteislaukauksella kello 8.52. Pistoolin laukaukset päättivät teloituksen. Hänet haudattiin siihen paikkaan.