Kuka vei paperit, joista selvisi Kekkosen todellinen terveydentila – ja miksi ne katosivat?

Jaa artikkeliTilaa Seura
Tamminiemi
Presidentti Kekkonen tulossa Tamminiemen saunasta henkilääkäreidensä Erkki Kivalon (vas.) ja Pentti Halosen seurassa jäätyään juuri eroa edeltäneelle kuukauden mittaiselle sairauslomalle. Sairausloma alkoi 11.9.1981. Eroilmoituksensa Kekkonen jätti 26.10.1981. © Martti Kainulainen/ LK
"Papereiden perään oli kiusallista kysellä."

Arkistohylly oli tyhjä.

Siinä olisi pitänyt olla pahvikoteloita. Jokaisen kotelon selkämyksessä olisi kuulunut lukea Kekkonen, Urho Kaleva.

Koteloiden sisällä olisi kuulunut olla tuloksia Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa (HYKS) tehdyistä lääketieteellisistä kokeista ja selostuksia sairauden kulusta ja hoidosta.

Mutta kaikki tämä materiaali oli poissa. Presidentti Kekkosen potilasasiakirjat olivat kadonneet HYKS:in arkistosta.

Sen sijaan HYKS:iin kuuluvan Meilahden sairaalan potilastoimiston arkistosta, jonne lääkäreillä ei ole pääsyä, löytyi pieni potilaskortti. Korttiin oli kirjattu ajankohdat, jolloin presidentti Kekkonen kävi Meilahden sairaalassa hoidossa vuosina 1976–81. Se on ainoa jäljellä oleva dokumentti siitä, että Kekkonen oli ollut hoidossa HYKS:issä.

Presidentti Kekkosen potilasasiakirjojen katoaminen HYKS:in arkistosta havaittiin vuonna 2001.

”Muistan sen hyvin. Se oli työurallani merkittävä juttu”, HYKS:in tuolloinen arkistovastaava Sarita Maja-Hellman sanoo.

Olisi hävitetty

Vuonna 2001 Kekkosen kuolemasta oli kulunut viisitoista vuotta. Presidentin potilasasiakirjojen katoaminen tuli silloin ilmi neurologian professori Jorma Palon Kun vallanpitäjät vilustuvat -kirjan myötä.

Kirja käsittelee sitä, miksi vallanpitäjien sairastuminen usein salataan. Taustatyötä tehdessään Palo tiedusteli Meilahden sairaalan arkistosta, löytyisivätkö presidentin potilasasiakirjat vielä sieltä. Eivät löytyneet.

Kadonneista asiakirjoista kirjoitettiin tuolloin mediassa ja sairaala yritti tuloksetta selvittää, mihin ne olivat joutuneet.

Katoamiselle ei ollut tolkullista syytä. Tuohon aikaan HYKS säilytti potilasasiakirjoja arkistossa 20 vuotta potilaan kuoleman jälkeen. Kekkosen tapauksessa niitä olisi siis pitänyt säilyttää vuoteen 2006 asti. Sen jälkeen materiaali olisi hävitetty asianmukaisesti.

Myöhemmin arkistovastaava Maja-Hellman kävi vielä tarkistamassa tiedot vuonna 2006 hävitetyistä asiakirjoista, mutta Kekkosen tietoja ei löytynyt luettelosta.

”Jos Kekkosen asiakirjat olisi hävitetty, se olisi selvinnyt asiakirjojen hävittämisluetteloista. Presidentin paperit eivät siis olleet ilmestyneet arkistoon vuoden 2001 jälkeenkään.”

Ullakoilla ja vinteillä

Vielä 1970–80-luvuilla lääkärit saattoivat hakea asiakirjoja HYKS:in arkistosta ilman, että siitä jäi mihinkään merkintää.

Paperit saattoivat myös jäädä lääkärin haltuun. Silloin tällöin niitä löytyi vinttikomeroista ja kellareista lääkärin kuoleman jälkeen.

”Asiaa oli vaikea valvoa ja paperien perään oli kiusallista kysellä. Arkistonhoitaja oli lääkäriä alemmassa asemassa”, Maja-Hellman sanoo.

1990-luvun loppupuolelta lähtien potilasasiakirja-arkiston selailu tai papereiden vieminen ei enää ole onnistunut huomaamatta. Materiaalia alettiin siirtää sähköiseen muotoon, jonka jälkeen sen selailusta jää automaattisesti merkintä. Myös vanhojen paperisten asiakirjojen lainaaminen kirjautuu seurantajärjestelmään.

Maja-Hellman uskoo, että Kekkosen paperit olivat sairaalan arkistossa presidentin hoitojaksojen välissä vielä 1970-luvulla. Mutta kun Kekkonen loppua kohden sairastui yhä pahemmin, lääkäreiden suhtautuminen arkistointiin muuttui.

”Lääkärit luultavasti pitivät paperit itsellään. Luulen heidän halunneen suojella potilastaan tietojen vuotamiselta.”

Samoilla linjoilla on perusteelliset Kekkos-elämäkerrat kirjoittanut professori Juhani Suomi.

”Kaikki tutkimustulokset olivat varmasti sairaalan arkistossa, jos ne olivat HYKS:in lääkäreiden tekemiä”, Suomi sanoo.

Kuvion tekee monimutkaiseksi se, että Kekkosta hoiti loppua kohden kaarti yksityisiä lääkäreitä. Mutta mennään siihen kohta.

Sairaalan arkisto ei takavuosina ollut kovin turvallinen paikka, jos halusi säilyttää arkaluontoista materiaalia.

”Sijaiset ja muut tulokkaat menivät hyvin äkkiä lukemaan julkisuuden henkilöiden tietoja. Koulutin ihmisiä jatkuvasti ymmärtämään, että papereita ei mennä kurkkimaan. Meille arkistolaisille kuuluivat vain kotelon päällä olevat tiedot”, Maja-Hellman sanoo.

”Muisti hämärtyi”

Juhani Suomen Kekkos-elämäkerroista näkee, että presidentti itse tarkkaili kuntoaan ja terveyttään lähes pakkomielteisesti. Hän raportoi terveyshuolista usein myös päiväkirjassaan.

Jo keväällä 1976 Kekkonen kirjoitti:

”Väsyin hiihdossa. Muisti hämärtyi. Rikke (ystävä ja henkilääkäri Rikhard Sotamaa) kertoi, että olin jo koettanut juoda silmälasikotelosta. En muista hyvin aamuteetä. WC:hen yöllä mennessäni (vieraassa paikassa) yritin väärään paikkaan. Rikke on huolestunut. Puhunut (henkilääkäri Pentti) Haloselle. Menen HYKS:iin tarkastettavaksi 9.3.”

Kekkonen varmasti tiesi päiväkirjaansa tulevan julkiseksi, mutta kirjoitti silti avoimesti myös muistiongelmistaan. Tästä huolimatta Kekkosen sairaudesta tuli valtionsalaisuus.

Keskustan entisen puoluesihteeri Jarmo Korhosen hiljakkoin ilmestyneessä kirjassa Valtataistelu summataan Kekkosen sairaushistoria.

Korhonen on sitä mieltä, että Presidentti oli sen alussa, vuonna 1978, jo liian muistisairas mies valtion päämieheksi.

”Peli olisi pitänyt viheltää poikki jo silloin. Mutta niin ei tehty vaan toimittiin kuin kyseessä olisi ollut paavi tai kuningas, joka saa kuolla virassaan.”

Mahdin pelko

Viimeisinä elinvuosina Kekkosen pääsairaus oli häntä hoitaneiden lääkäreiden mukaan hitaasti etenevä verenkiertojärjestelmän vajaatoiminta, arteriosclerosis universalis, joka aiheutti useiden suurten valtimoiden kovettumista. Sen seurauksena presidentti kärsi muistikatkoista.

Neurologi Jorma Palo esitti omassa kirjassaan toisenlaisen arvion Kekkosen sairaudesta. Palon arvio perustui aikalaisten ja Kekkosen omiin kuvauksiin sairauden oireista, ei lääketieteellisiin tutkimuksiin. Palon mielestä Kekkonen sairasti vaskulaarista dementiaa. Se on Alzheimerin jälkeen toiseksi yleisin muistisairauksien syy.

Juhani Suomen ja Jarmo Korhosen kirjoista ilmenee, miten presidentti oirehti yhä pahemmin vuodesta 1979 lähtien. Sekavuuskohtaukset häiritsivät virantoimitusta ja niiden peittely aiheutti vaivaa presidentin lähipiirissä.

Kekkonen oli itse pitkään huolissaan muistikatkoksista ja pohti presidenttiydestä luopumista. Hän toivoi, että lääkärit sanovat, kun niin pitäisi tehdä. Kekkonen kuitenkin sai lääkäreiltä rauhoittavaa viestiä: muistikatkot olivat vain ohimeneviä.

Presidentin henkilääkäri Erkki Kivalo kirjoittaa Kekkosen terveydentilasta antamassaan lääkärinlausunnossa, että ”verenkiertojärjestelmän vajaatoiminta aiheutti pitkin 1970-lukua erilaisia oireita, jotka eivät käsitykseni mukaan mitenkään haitanneet hänen virantoimitustaan.”

Jarmo Korhosen mielestä lopulta ylitettiin raja, jonka jälkeen Kekkonen ei osannut enää itse arvioida tilaansa.

”Eikä muilla ollut kapasiteettia sanoa sitä ennen kuin täydellinen romahdus tuli.”

Kekkosen ulkopoliittisena asiantuntijana viimeisellä kaudella toiminut professori Keijo Korhonen on samoilla linjoilla.

”UKK yksinkertaisesti ohitti sen rajan, jonka jälkeen me vanhukset emme enää ymmärrä, että hautuumaat ovat täynnä korvaamattomia ihmisiä. Minunhan se pitäisi tietää, kun itse olen jo huomattavasti vanhempi kuin UKK oli presidentinvirasta luopuessaan”, professori Korhonen sanoo.

Jarmo Korhosen mielestä Kekkosen mahdin pelko pakotti odottamaan hänen eroaan niin pitkään, että Kekkonen ei osannut enää kirjoittaa edes nimeään. Oli oltava täysin varma, että Kekkonen ei palaa kehään lyömään.

”Kekkosen asema oli hänen itsensä ja ympäröivän maailman tuotos”, Jarmo Korhonen sanoo.

”Se sopi ehdottomuudessaan siihen aikaan. Ehdoton valta synnytti myös heidät, jotka hyötyivät tilanteesta.”

Salassa ikuisesti

Voimme vain arvailla, katosivatko Kekkosen potilasasiakirjat arkistosta, koska se ei ollut turvallinen paikka. Haluttiinko Kekkosen todellisen terveydentilan ilmitulo edes jälkikäteen pitää pimennossa?

Papereiden katoamiselle on myös toinen selitys.

Laki.

Sen mukaan potilasasiakirjat ovat salassa pidettäviä myös kuoleman jälkeen.

”Luottamuksellisuus säilyy niin vahvana, että edes lähiomaisilla ei ole oikeutta saada kuolleen terveystietoja. Näin esimerkiksi Kekkosen perikunnalla ei ollut oikeutta hänen henkilökohtaisiin terveystietoihinsa”, sanoo Lääkäriliiton toiminnanjohtaja ja Maailman Lääkäriliiton eettisen komitean puheenjohtaja Heikki Pälve.

Juhani Suomi pitää todennäköisenä, että Kekkosta hoitaneet lukuisat lääkärit pitivät presidentin potilaskertomukset itsellään, ja että näin toimivat myös viimeisten vuosien henkilääkärit, professorit Erkki Kivalo ja Pentti Halonen.

”Pentti Halonen oli HYKS:in ylilääkäri, mutta toimi sivutyönään myös yksityisen Salus-sairaalan ylilääkärinä. Siellä hän otatti Kekkosesta kokeita, varsinkin viime vaiheessa”, Suomi kertoo.

Etsiessään vuonna 2001 arkistosta kadonneita Kekkosen asiakirjoja arkistovastaava Sarita Maja-Hellman sai selville, että jo edesmenneen professori Halosen potilaiden paperit olivat siirtyneet tämän tyttären, Tiina Halosen, haltuun, ja että tytär säilytti niitä lukitussa kaapissa.

”En kommentoi”

Joulukuussa 2001 HYKS:in hallintojohtaja Ilkka Kauppinen ja Maja-Hellman ottivat yhteyttä Tiina Haloseen ja pyysivät sairaalalle kuuluvia papereita takaisin.

Tiina Halonen ilmoitti, että ei ole käynyt eikä aio käydä läpi isänsä papereita.

”Olin valmis hakemaan HYKS:ille kuuluvat paperit turvapäällikkömme kanssa henkilökohtaisesti takaisin. Mutta se olisi edellyttänyt, että olisimme lähteneet matkaan poliisin kanssa. Tähän sairaalan johto ei suostunut – ja siihen loppuivat minun valtuuteni toimia”, Maja-Hellman kertoo.

Asian käsittely jäi aikanaan tähän.

Soitan Tiina Haloselle kysyäkseni, ovatko Pentti Halosen Kekkosta koskevat potilasasiakirjat edelleen hänen hallussaan.

”En kommentoi”, on ainoa vastaus, jonka Tiina Halonen haluaa antaa mihinkään aihetta koskevaan kysymykseen.

Toisen henkilääkärin, Erkki Kivalon, poika Matti Kivalo puolestaan tietää, että hänen isänsä toimitti jo eläessään kaiken presidentti Kekkoseen liittyvän materiaalin Urho Kekkosen arkistoon Orimattilaan.

UKK-arkiston johtaja Pekka Lähteenkorva kertoo käyneensä itse hakemassa kyseisen materiaalin lääkäri Kivalon kotoa.

”Valitettavasti siellä ei ollut mitään lääketieteellistä. Oli lähinnä vain kutsuja Linnan juhliin ja Kekkosen antamia kirjoja”, Lähteenkorva sanoo.

UKK-arkistosta ylipäätään löytyy vain yksi terveysdokumentti. 1960-luvulla otetussa röntgenkuvassa näkyy Kekkosen Lapin reissulla satuttama jalka. Se ei lääkärin mukaan vaatinut leikkausta parantuakseen.

Kuultuaan, mitä isä UKK-arkistoon toimitti, Matti Kivalo arvelee isänsä näin ollen hävittäneen presidentin potilastiedot.

”Isän jäämistössä ei ollut mitään UKK:ta koskevaa materiaalia.”

Paperit vietiin

Vuonna 2004 HYKS:in arkistovastaava Maja-Hellmanin tietoon tuli omituinen tapahtuma, jonka hän kuuli toimittaja Esko Tommolalta.

Tommolan ystävä, HYKS:in patologi Harald Teir, konsultoi henkilääkäri Halosta Kekkosen ihosyöpäepäilystä. Konsultaatiota varten Teir sai Haloselta tausta-aineistoksi Kekkosen sairaskertomuksen.

Teir säilytti papereita lukitussa laatikossa työhuoneessaan.

Eräänä päivänä Teirin tarkoituksena oli tutkia asiakirjoja ja palauttaa ne Haloselle. Laatikko oli kuitenkin tiirikoitu auki ja Kekkosen asiakirjat kadonneet.

Sekä Teir että Tommola ovat edesmenneitä, joten asiaa ei heiltä voi enää tarkistaa.

Ei kiinnostanut

Voisivatko Kekkosen potilasasiakirjat

kenties olla tätä nykyä hänen perikunnallaan?

Presidentin poika Matti Kekkonen hoiti isänsä asioita tämän viimeisinä vuosina. Matti Kekkonen kuoli kaksi vuotta sitten.

Matti Kekkosen ainoa perillinen, tytär Salla Linnala, ei viikkojenkaan aikana vastaa haastattelupyyntöihin.

Juhani Suomi ei usko, että potilasasiakirjat olisivat suvulla.

”Tiedän erittäin hyvin, että eivät ne heillä ole. Matti ei niistä ollut kiinnostunut. Toinen poika, Taneli, kuoli jo ennen isäänsä.”

Suomi on istunut vuosikausia Urho Kekkosen arkistosäätiössä, jonka puheenjohtajana on Taneli Kekkosen poika Timo Kekkonen.

”Jos paperit olisivat Timolla, olisi se jossain vaiheessa tullut esille.”

Timo Kekkonen vahvistaa asian. Paperit eivät ole hänellä.

”En ole koskaan vaivannut asialla päätäni. Uskon, että meillä on ihan riittävästi tietoa hänen terveystilanteestaan ilman niitä papereita”, Timo Kekkonen sanoo.

Voi siis olla, että Kekkosta hoitaneet lääkärit tuhosivat itse presidentin terveyttä koskeneet asiakirjat. Voi myös olla, että osa asiakirjoista on edelleen selvittämättömänä professori Halosen jäämistössä.

Maan tapa

Kekkosen terveyspapereiden katoaminen ei ole poikkeuksellista: presidenttien tapauksessa se on pikemminkin maan tapa. Asia on käynyt selväksi muitakin presidenttejä tutkineelle Juhani Suomelle.

Rytistä, Mannerheimista tai Paasikivestä ei löydy kansallisarkistosta potilastietoja. Mannerheimin paperit jäivät häntä hoitaneelle tohtori Kalajalle.”

Kekkosen ajasta myös opittiin: presidenttikausien määrä rajoitettiin kahteen ja presidentin terveydentilasta julkaistaan raportteja.

Miksi siis kaivella vanhaa asiaa, joka näytti menevän niin kuin maassa oli tapana?

Yhden hyvän syyn kaivelulle tiivistää Sarita Maja-Hellman:

”On kansakunnan muistin ja historian ymmärtämisen kannalta hyvä, että presidenttien terveydestä jää jälkipolville oikeaa lääketieteellistä tietoa.”

X