Kivikasvot taiteili viihteen eturivissä 50 vuotta – Näin laulajien ideasta syntyi koko kansan viihdeohjelma: ”Resurssit olivat lähes rajattomat”

Legendaarinen laulu- ja viihdekvartetti sai tv-studioon halutessaan vaikka norsun. Kuinka neljän miehen ideasta kehkeytyi koko kansan rakastama viihdeohjelma?

Kivikasvojen perustajajäsenet Ilkka Hemming (vas.), Ismo Sajakorpi, Matti Siitonen ja Georg Dolivo tutustuivat vuonna 1965 reserviupseeri­koulussa. Kaveruus kantoi. ”Katsojille välittyi keskinäinen, rento ystävyys”, sanoo Ismo Sajakorpi.

Legendaarinen laulu- ja viihdekvartetti sai tv-studioon halutessaan vaikka norsun. Kuinka neljän miehen ideasta kehkeytyi koko kansan rakastama viihdeohjelma?
Teksti: Pirjo Kemppinen 
Jaa artikkeliLähetä vinkki

Yleisön eteen astuu kaksi miestä. Ennen heitä oli estradilla neljä. Taustan valkokankaalle on heijastettu Kivikasvot Show’ssa nähdyn Maitonaama-gangsterimusikaalin tunnuskuva.

”Meillä on hymy huulillamme, vaikka silmäkulmissa ovat haikeuden kyyneleet”, lausuu Ismo Sajakorpi, yksi Kivikasvot-viihdekvartetin perustajista.

Vieressä istuu Vesa Nuotio, Kivikasvo vuodesta 1989.

”On aika muistella ja kiittää”, Ismo Sajakorpi jatkaa.

Laulu- ja viihdekvartetti Kivikasvot oli suomalaisen tv- ja estradiviihteen legendaarinen kokoonpano, joka nähtiin 50 vuotta viihteen eturivissä. Ohjaajat Ismo Sajakorpi ja Vesa Nuotio esittelivät tiivistelmiä ryhmän kultakauden ohjelmista vuosilta 1980–1995 Kino Reginassa Helsingissä huhtikuun alussa.

Tapahtuma tarjosi matkan viihteen menneisyyteen. Kivikasvojen käsikirjoittaja Ismo Sajakorpi kuvaa sitä myös eräänlaiseksi testamentiksi.

Millainen on Kivikasvojen testamentti?

Kivikasvot vuonna 1972

Kevään 1972 näyttävin lavastus oli studioon rakennettu 15 metriä pitkä, aidon näköinen meri­rosvolaiva. © Om-arkisto

Epäpoliittisuus oli Kivikasvojen valtti

Kun Kivikasvot – Ismo Sajakorpi, MattiFrediSiitonen, GeorgJoriDolivo ja Ilkka Hemming – aloittivat ohjelmien teon Mainostelevisiossa vuonna 1969, he olivat Ismo Sajakorven sanoin ”innokkaita amatöörejä”.

Alku ei ollut katsojalukujen valossa lupaava, mutta kolme vuotta myöhemmin Kivikasvot oli noussut Suomen suosituimmaksi, 2,5 miljoonan katsojan seuraamaksi tv-ohjelmaksi.

Poliittisella 70-luvulla oli tilaus hyväntuuliselle, viihteelliselle ohjelmalle.

”Yhteiskunnassa oli meneillään oikeiston ja vasemmiston kamppailu. Kivikasvojen epäpoliittisuus oli valtti, meistä saattoivat tykätä molemmat poliittiset ääripäät ja kaikki siltä väliltä”, kertoo Ismo Sajakorpi.

Komediassa nauretaan jollekin, mutta Kivikasvojen huumori ei ollut ilkeää eikä kohdistunut henkilökohtaisuuksiin.

”Olimme siistejä, hauskoja ja sympaattisia. Olimme hyvin erinäköisiä ja -kokoisia, joten jokaiselle löytyi samaistumiskohde. Erilaisuutta ei tarvinnut korostaa asuin eikä maskein.”

Kivikasvojen sketsit poikkesivat aikakautensa televisioviihteestä.

”Emme olleet näyttelijöitä ja koomikoita, jotka saavat hauskan sketsin syntymään vaikka lukemalla puhelinluetteloa. Me olimme ennen kaikkea laulajia.”

Ohjelmat perustuivat musiikkiin, tilannekomiikkaan nojaaviin sketseihin ja niiden elokuvalliseen toteutukseen.

Sonja Lumme ja Ismo Sajakorpi huono-onnisena morsiusparina tarjous­motellissa. © Om-arkisto

Sonja Lumme ja Ismo Sajakorpi huono-onnisena morsiusparina tarjous­motellissa. © Om-arkisto

1990-luvulta moni muistaa pätkän, jossa morsiuspari menee tarjousmotelliin viettämään hääyötä. Huoneessa kaikki toimii kolikkoautomaateilla, ja seuraa katastrofi. Klassikko on myös kertomus auton ostaneesta miehestä, joka ei ehdi ajaa metriäkään, koska auto on huonossa kunnossa, joku peruuttaa keulaan ja ohi ajava kuorma-auto tuhoaa ajoneuvosta loputkin.

Ohjelman viimeinen vartti oli Kivikasvojen musiikkimaailma, jossa kahlattiin eri musiikkityylejä, -aikakausia tai -maita. Neljän soolon jälkeen kymmenminuuttisessa sikermässä oli upeat lavasteet ja Kansallisoopperan tanssijoita.

”Sellaista elementtiä ei ollut muissa viihdeohjelmissa.”

Mykkäfilmien kultasuoni – Ilkka Hemming sai tarpeekseen kärsijän rooleistaan

Mutta mistä ohjelmaideat syntyivät? Ensimmäiset viisi vuotta nelikko keksi niitä yhdessä.

”Istuimme MTV:n yläkerran pöllökabinetissa jokaista ohjelmaa varten kolmenakin päivänä tuntitolkulla.”

Aiheista käsikirjoitukset laativat Ismo Sajakorpi ja Jori Dolivo. Kun Dolivo lähti opiskelemaan teatterikouluun vuonna 1974, ideointi- ja kirjoitusvastuu jäi Sajakorvelle.

”Viihteellinen ajattelu on sitä, että maailman alkaa nähdä ideoina. Siitä tuli tapa ajatella.”

Kivikasvojen mykkäfilmi-imitaatiot olivat suurmenestys. Ohukainen ja Paksukainen -filmeihin Ismo Sajakorpi sai idean muistaessaan vuosia aiemmin elokuva-arkistossa näkemänsä amerikkalaiset mykkäelokuvakomediat ja niiden mestarit.

”Yhtäkkiä näin sieluni silmin Fredin Paksukaisena ja Jorin Ohukaisena. Fredi ei innostunut, koska rooli edellytti hänen silloisen komeasta, mustasta parrasta luopumista. Manipuloin ensitenoriamme koko kesän, ennen kuin hän suostui kokeiluun.”

Georg Dolivo, Ismo Sajakorpi, Fredi

Ohukainen ja Paksukainen -imitaatiossa Georg Dolivo, Ismo Sajakorpi ja Fredi.

Koeohjelma kuvattiin elokuussa 1970 ja lopulta viisi–kymmenminuuttisia mykkäfilmejä tehtiin kahden vuoden aikana kaksitoista. MTV myi sarjan esitysoikeuksia myös lukuisille eurooppalaisille kanaville.

Ismo Sajakorpi suunnitteli Dolivolle roolia myös Harold Lloydina, hahmona, jolle tyypillistä on joutua roikkumaan korkealla maan pinnan yläpuolella.

”Dolivo sanoi, ettei näillä vakuutuksilla roiku missään.”

Ilkka Hemming puolestaan ei halunnut jatkaa mykkäfilmirooleissaan, koska oli aina kärsijän roolissa.

”Hän oli se, joka sai kakun naamaansa, hunajapurkin päähänsä tai hänet sotkettiin kananmunilla, liimalla ja höyhenillä.”

Ismo Sajakorpi teki arvostelijoidenkin kiittämän Chaplin-imitaation vuonna 1972. © Om-arkisto

Ismo Sajakorpi teki arvostelijoidenkin kiittämän Chaplin-imitaation vuonna 1972. © Om-arkisto

Rajattomat resurssit

MTV oli 70-luvun alussa Suomen ainoa mainosrahoitteinen kanava. Kivikasvojen mainoskatkot myytiin täyteen usein jo etukäteen seuraavalle ohjelmakaudelle. Niinpä lavasteista ja rekvisiitoista ei tarvinnut tinkiä. Tarpeen mukaan studioon rakennettiin merirosvolaiva, sirkus, villin lännen saluuna, vampyyrilinna ja tsaarin palatsi.

”Resurssit olivat lähes rajattomat. Jos halusimme elefantin studioon, saimme sen.”

Ongelmitta viisi tonnia painavan Pepita-norsun studiovierailu ei onnistunut.

”Insinöörit laskivat kuukauden ja tulivat siihen tulokseen, että norsun noustessa yhdelle jalalle pienelle alueelle kohdistuva paino romahduttaisi studion lattian. Lopulta MTV:n lavastepajan päällikkö Tuomi keksi vahvistaa lattian 2,5 senttiä paksuilla kimpilevyillä.”

Kevään 1972 näyttävin lavastus oli studioon rakennettu 15 metriä pitkä, aidon näköinen meri­rosvolaiva. © Om-arkisto

Kevään 1972 näyttävin lavastus oli studioon rakennettu 15 metriä pitkä, aidon näköinen merirosvolaiva. © Om-arkisto

Hyllytetty sikermä

70-luvulla vasemmistolaisuus oli voimissaan.

”Yleisradion hallintoneuvostossa ahdisteltiin ja arvosteltiin MTV:tä kaikesta mahdollisesta. Tätä me Kivikasvot emme ehtineet havaita ohjelmatyön jatkuvan kiireen vuoksi.”

Toukokuun alussa 1975 kevään viimeisen ohjelman musiikkijakso kuvasi 40-lukua ja sota-aikaa. Studioon rakennettiin rintamanäkymä korsuineen, taisteluhautoineen, katkenneine puun runkoineen ja piikkilankaesteineen. Kivikasvot lauloi miljöössä suuren avustajaryhmän kanssa sota-ajan lauluja.

”Karsimme Pallena tunnetun Reino Palmrothin ”ryssärallit” ja esitimme tyypillisiä, suosittuja sota-ajan lauluja, kuten Elämää juoksuhaudoissa, Väliaikaista ja Säkkijärven polkka. Siitä huolimatta sikermää pidettiin poliittisesti liian arkaluontoisena.”

Sikermän lopussa ammuttiin oikealla konekiväärillä paukkupanoksia.

Käsikirjoitus oli etukäteen hyväksytty, mutta kun MTV:n johto tapansa mukaan etukäteen näki editoidun nauhan, se päätti hyllyttää ohjelman. Diskauksen syyksi kerrottiin kaksi vastakkaista perustetta: niiden mukaan ohjelma oli sekä antimilitaristinen että militaristinen.

”Yhtäältä sanottiin sen halventavan suomalaista rintamamiestä ja toisaalta ihannoivan sotaa.”

Todellisen syyn Kivikasvot kuulivat myöhemmin. Kolme päivää ohjelman aiotun ulostulon jälkeen Moskovan Punaisella torilla vietettiin ”suuren isänmaallisen sodan” juhlallisuuksia eli voitonpäivää.

”Pelättiin, että Tehtaankadun suurlähetystö olisi voinut pitää ohjelmaa provokaationa. Myöhemmin kävi ilmi, että ohjelmanauha ja materiaalit tuhottiin. Varma on varma. Ei jäänyt todisteita mahdollisesta neuvostovastaisuudesta.”

Kivikasvojen mykkäfilmihahmot ikuistettiin Pakolainen -71 -hyväntekeväisyys­gaalassa Tukholman kuninkaallisessa oopperassa huhtikuussa 1971. © Paula Kukkonen/Skoy

Kivikasvojen mykkäfilmihahmot ikuistettiin Pakolainen -71 -hyväntekeväisyys­gaalassa Tukholman kuninkaallisessa oopperassa huhtikuussa 1971. © Paula Kukkonen/Skoy

Kreivi Dracula eli Jori Dolivo ja Sylva Dietrich eli Maija Lokka vuonna 1980. Lepakkolinna oli ensimmäinen suomalainen kauhua sisältänyt tv-ohjelma. © Om-arkisto

Kreivi Dracula eli Jori Dolivo ja Sylva Dietrich eli Maija Lokka vuonna 1980. Lepakkolinna oli ensimmäinen suomalainen kauhua sisältänyt tv-ohjelma. © Om-arkisto

Säyseä musiikkinäytelmä

Vuonna 1975 Kivikasvot jäivät tauolle, jonka aikana televisio siirtyi väriaikaan. Palatessaan vuonna 1980 he toivat televisioviihteeseen elokuvalliset musiikkinäytelmät. Gangsterimusikaali Maitonaama, mukaelmat Kulkurin Farssi ja Rasputin sekä tragikomedia Pirun polska olivat uutta ja jäivät tyylinsä ainutlaatuisiksi edustajiksi.

Onnistuneimpana ja omintakeisimpana musiikkinäytelmänä Ismo Sajakorpi pitää vuoden 1865 Romanian Transilvaniaan sijoitettua vampyyrioperetti Lepakkolinnaa. Se oli ryhmän ensimmäinen yhteistyö professori Georg de Godzinskyn kanssa. Sen sijaan Kultahippu, mukaelma rillumareielokuvasta Rovaniemen markkinoilla ei onnistunut toivotulla tavalla.

”Tehtävä oli mahdoton. Kuinka voi tehdä parodiasta parodian? Kultahippu oli siisti ja säyseä musiikkitarina, josta puuttui potku ja rehvakas hullutus.”

90-luvulla Kivikasvot yhdistivät ohjelmissaan estraditaiteen, komedian ja popmusiikki-imitaatiot. MTV tilasi kvartetilta kilpaohjelman Montreuxin Kultaisen ruusun viihdeohjelmaan vuosina 1993 ja 1995. Ensimmäisellä kerralla The Stonefaces Show ylsi semifinaaliin eli kymmenen parhaan joukkoon, ja sen esitysoikeudet myytiin Ruotsiin, Saksaan, Ranskaan, Espanjaan, Hollantiin ja Australiaan.

Perintö perässä tuleville

Kivikasvojen perintö on dramatisoitu musiikkiviihde. Viihde, jonka pohjana olivat idea, luova käsikirjoitus, harjoittelu ja omintakeinen toteutus.

”Siinä ei ainoastaan lauleta lauluja peräkkäin, vaan mukana on tarina. Exteriöörikohtaukset toteutettiin filmille ja interiöörit studiolavasteissa videolle. Sellaista ei kukaan ollut tehnyt ennen Kivikasvoja eikä sen jälkeen. Jokainen ohjelma oli oma ainutkertainen teoksensa, parhaimmillaan ne olivat viihdetaidetta.”

Lue myös: Ystävä Ismo Sajakorpi muistelee Kivikasvot-kollegaansa: ”Fredi vakavoitui tyttären kuoleman jälkeen”

Ismo Sajakorpi ja Matti Fredi Siitonen

Matti ”Fredi” Siitonen ja Ismo Sajakorpi tunsivat toisensa yli 50 vuoden ajan. ”Hän oli meistä se laulaja isolla l-kirjaimella. Hän oli hirveän leppoisa ja rauhallinen, mutta lavalla hän teki volttejakin”, Sajakorpi muistelee edesmennyttä työtoveriaan. © OTAVAMEDIA

Lue myös: Paluu Reserviupseerikouluun Haminaan – Vuoden 1965 RUK-kurssi 118 teki tähtiä: ”Lepo vaan, Danny ja Kivikasvot”

RUK 118

Viihteen legendat Ilari Hannula, Danny ja Ismo Sajakorpi. ”Kurssin 118 joukkoon oli hienoa kuulua. Siellä näki kaverillisuutta, jollaista saattaa kuvitella ilmenevän rintamalla”, Danny sanoo. © Marjo Tynkkynen

X