Kun Marski levytoiveen esitti – Näin ylipäällikkö sai kuulla toivekappaleensa jatkosodan alussa

Jaa kaverilleTilaa Seura
Sauli Niinistö on soittanut itse radion Luontoiltaan, mutta Marskille alaiset hoitivat homman.
Sauli Niinistö on soittanut itse radion Luontoiltaan, mutta Marskille alaiset hoitivat homman.
Syksyllä 1941 Lale Andersenin esittämä laulu Lili Marlene levisi eri armeijoiden rintamaradioiden suosikiksi. Tämän laulun Marskikin halusi kuulla.

Radio-ohjelmien kuun­telu on noussut ko­rona-aikana taas arvoonsa, ja etenkin perinteiset ohjelmat keräävät hurjia yleisölukuja. Yksi suosituimmista ohjelmaformaateista on kuuntelijoiden toivelevyjen soittaminen. Levytoiveen pystyi kertoa esimerkiksi Yleisradion Puhelinlangat laulaa -ohjelmassa, joka aloitti vuonna 1972.

Harva muistaa, että ensimmäinen puhelintoivekonsertti tehtiin täsmäpalveluna valtionjohdolle jo paljon aiemmin, jatkosodan alussa.

Listahitti kiinnosti

Syksyllä 1941 saksalaisen Lale Andersenin esittämä laulu Lili Marlene levisi kulovalkean tavoin eri armeijoiden rintamaradioiden suosikiksi.

Laulu oli levytetty ensimmäisen kerran valssina jo 1915, mutta vasta Andersenin ryhdikkäämpänä kabareetulkintana ja Belgradin radioaseman välittämänä siitä tuli hitti.

Eikä ihme, sillä laulu, jossa pönötetään kasarmilla suuren portin edessä illan pimetessä lyhdyn valossa, ja jossa muistellaan kaihoisasti menetettyä rakkautta, ei voi mennä pieleen.

Aikalaiskertomusten mukaan myös Suomen armeijan ylipäällikkö Carl Gustav Emil Mannerheim kiinnostui ilmiöstä ja halusi luonnollisesti itsekin kuulla, millainen kipale oli saanut moisen maineen.

Marsalkan nuorempi adjutantti, kapteeni Osvald Bäckman, lähetettiin viipymättä etsimään levyä päämajakaupunki Mikkelin musiikkikaupoista, tietysti turhaan.

Keväällä 1942 laulu levytettiin suomeksi. Ei tiedetä, tykkäsikö Marski enemmän alkuperäisestä vai Liisa pien -versiosta.

Keväällä 1942 laulu levytettiin suomeksi. Ei tiedetä, tykkäsikö Marski enemmän alkuperäisestä vai Liisa pien -versiosta. Kuva: SA-kuva

Haloo Helsinki!

Kapteeni Backman ei jäänyt neuvottomaksi. Hän soitti Yleisra­dioon Helsinkiin ja esitti Mannerheimin levytoiveen.

Sovittuna aikana samana iltana adjutantti pyysi Marskin radion ääreen, ja näin ylipäällikkö sai kuulla toivekappaleensa ihan reaaliaikaisena toistona.

Tiedossa ei ole, lähettikö kuuluttaja kenties terveisiä Carl Gustafille ”sinne jonnekin”, mutta nopean ja nykykielellä vuorovaikutteisen puhelintoivekonsertin formaatti oli syntynyt.

Muutenkin radio toimi sotavuosina yllättävän modernein tavoin. Onneksemme Yle oli hankkinut Helsingin vuoden 1940 kesäolympialaisia varten kannettavia magnetofoneja. Niillä pystyi haastattelemaan ihmisiä tuoreeltaan jopa etulinjassa ikään kuin katugallupeina.

Myös maailmantähti Marlene Dietrich levytti Lili Marlenen Yhdysvaltain armeijan propaganda­käyttöön vuonna 1944.

Myös maailmantähti Marlene Dietrich levytti Lili Marlenen Yhdysvaltain armeijan propaganda­käyttöön vuonna 1944. Kuva: Snap Photo / Lehtikuva

Nuppineulat kartalle

Yksi suosikkiohjelma oli nykyisten koronastudioiden kaltainen Sotatilannekatsaus, jota lähetettiin sekä suomeksi että ruotsiksi.

WSOY julkaisi yhteistyössä Yleisradion kanssa kolme suurta karttaa, joita painettiin satojatuhansia kappaleita.

Kartat kuvasivat Euroopan lisäksi Afrikan ja Tyynen meren sotatoimialueita, sillä katsauk­sissa käsiteltiin tapahtumia maailmansodan kaikilla rintamilla.

Katsauksia kuunnellessaan suomalaiset saattoivat siirrellä nuppineuloja turvallisesti kotona omilla kartoillaan ja pysyä kärryillä kokonaistilanteesta.

Voidaan siis kärjistäen väittää, että Sotatilannekatsaukset olivat Ylen ensimmäinen interaktiivinen multimediaohjel­ma.

Lähde: Lasse Vihonen: Radio Sodissamme 1939–1945 (SKS)

Lue myös: Työnäytteenä marsalkka Mannerheimin murha – Tämän desantin Suomi palkkasi heti agentiksi

X