Lähes satatuhatta
Suomen hallitus nimitti Carl Gustaf Emil Mannerheimin hallituksen eli valkoisten ylipäälliköksi 26. tammikuuta 1918. Oli alkamassa punaisten ja valkoisten välinen sisällissota.
Suomalaissotilaiden salainen ase talvisodassa oli hyvä hiihtotaito. Monet olivat hankkineet sen suojeluskunnissa. Kuva: SA-kuva.
Mannerheim oli optimistinen. Hän luotti ”suomalaisten tunnettuun ampuma- ja hiihtotaitoon, hyviin hermoihin ja urheilumieleen”. Sisällisodan jälkeen Lauri ”Tahko” Pihkala alkoi pontevasti edistää suojeluskuntalaisten hiihtotaitoa maan eri puolilla. Mannerheimin sanat olivat jääneet hänen mieleensä.
Talvisodassa suomalaisten sotilaiden salainen ase olikin hiihtotaito, mikä kehittyi ja voimistui suojeluskunnissa. Maaseudun nuorukaiset, jotka huomasivat olevansa hyviä suksimiehiä, liittyivät suojeluskuntiin, joissa pääsi kilpailemaan palkinnoista. Jo heti ensimmäisissä järjestön mestaruuskisoissa vuonna 1921 syöksyi kahdesti kierrettävälle viiden kilometrin ladulle kolmessa erässä kolmattasataa hiihtäjää.
* * *
Suojeluskuntahiihtäjien määrä kasvoi vuosi vuodelta. Pelkästään vuonna 1931 järjestettiin eri puolilla maata yli 4 400 suojeluskuntien hiihtokilpailua, joiden osanottajamäärä nousi lähelle sataa tuhatta. Viidentoista talvisotaa edeltävän vuoden aikana suojeluskuntien I-, II- tai III-luokan hiihtomerkin suorittaneita hiihtäjiä oli kymmeniä tuhansia, joista perin moni kuului tuleviin talvi- ja myös jatkosodan taistelijoihin.
Monena 1930-luvun vuotena suojeluskuntien mestaruushiihdot olivat kovatasoisempia kuin maan omat mestaruuskilpailut. Perinteisen 20 kilometrin kilvan mitaleille ylti runsas joukko sekä olympia- että MM-tasolla menestyneitä miehiä kuten Veli Saarinen, Klaus Karppinen , Lappalaisen veljekset Tauno ja Martti, Matti Lähde, Tapani Niku, Väinö Liikkanen, Olavi Alakulppi, Sulo Nurmela, Eino Olkinuora…
Lottien mestaruushiihtojen palkintopallille yltivät puolestaan tulevat vuoden 1952 olympiavoittajat Lydia Wideman (hiihto) ja Sylvi Saimo (melonta).
* * *
Koko 1930-luvun hiihtotaito oli tärkeä osa maanpuolustuksellista ajattelua. Varsin selkeästi se kävi ilmi Lahden maailmanmestaruushiihtojen yhteydessä vuonna 1938. Kun viestissä Jussi Kurikkala lähti aivan hiihtäjärivin oikealta reunalta, suojeluskuntien pää-äänenkannattajan Hakkapeliitta-lehden toimittaja Jussi Kirjavainen kirjoitti, että jo 30-vuotisessa sodassa hakkapeliitat antoivat ratkaisevan iskun viholliselle juuri oikealta sivustalta.
Kun Kurikkala ei heti päässyt parhaaseen vauhtiin, Kirjavainen totesi, että jotain täytyi nyt olla hullusti, muutoin Kurikkala ”e i a n t a i s i v i e r a a n m i e h e n m ä ä r ä – t ä v a u h t i a k o t o i s e l l a l a d u l l a”.
Maanpuolustuksellisen vihjauksen harvennus oli kirjoittajan oma.
Ja kun Martti Lauronen ajoi takaa norjalaista hiihtäjää, Jussi Kirjavainen raportoi lehdelleen:
”Jos pakenija jää tavoittamatta, iskee vihollinen siihen kohtaan rintamasta, joka paljastuu sillä hetkellä, kun vihollisjohtaja ottaa vastaan pakenijan ilmoituksen.”