Lempäälän luonnonparantolan vieraskirja on Railin suvun aarre – Ajan sävyttämiltä sivuilla on nimikirjoituksia 1930-60-lukujen kulttuuripersoonilta

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Raili Koskisen suvun aarre on vanha vieraskirja, jonka sivuilta voi lukea suurten kulttuuri­persoonien terveisiä. Kirja on paitsi pala Koskisen suvun tarinaa myös osa Suomen hoitola-historiaa. © Pihla Liukkonen
Raili Koskisen suvun aarre on vanha vieraskirja, jonka sivuilta voi lukea suurten kulttuuri­persoonien terveisiä. Kirja on paitsi pala Koskisen suvun tarinaa myös osa Suomen hoitola-historiaa. © Pihla Liukkonen
Juvalaisella Raili Koskisella on Selma-tädin vieraskirja, johon 30–60-lukujen kulttuuripersoonat ovat kirjoittaneet kiitoksensa luonnonparantolan hoidoista.

”Nahkakantinen vieraskirja kuului aikoinaan tädilleni Selma Ruottiselle eli isäni siskolle.

Selma oli pidetty hoitaja Lempäälän luonnonparantolassa, jossa kävi paljon taitelijoita, runoilijoita ja kirjailijoita. Suvulle jääneestä vieraskirjasta löytyykin paljon tunnettujen suomalaisten nimikirjoituksia.

Selma Ruottinen oli pidetty hoitaja, joka teki elämäntehtävänsä luonnonparantolassa. © Pihla Liukkonen

Selma Ruottinen oli pidetty hoitaja, joka teki elämäntehtävänsä luonnonparantolassa. © Pihla Liukkonen

Selma Ruottinen oli syntynyt Sulkavalla vuonna 1891. Hän muutti Lempäälään 1931 ja meni töihin Lempäälän luonnonparantolaan. Tätini työskenteli siellä 60-luvulle asti, siitä tuli hänen elämäntehtävänsä.”

 Luonnonparantola kiinnosti myös kauempaa saapuvia

”Vieraskirja on aloitettu vuonna 1934. Siihen ovat kirjoittaneet nimensä tai pienen tekstin asiakkaat, jotka olivat parantolassa.

Vieraskirjasta voi tulkita, että luonnonparantolassa viihdyttiin. Paikka oli kuuluisa, ja etenkin tunnettujen henkilöiden suosiossa. Täti ei kuitenkaan koskaan puhunut asiakkaista meille, sillä vaitiolovelvollisuus sitoi jo silloin.

Parantolaan tultiin ulkomailta asti. Kirjaan on jätetty terveisiä muun muassa Yhdysvalloista, Rio de Janeirosta, Kanadasta ja Hampurista.

Kirjasta löytyy tuttuja suomalaisnimiä, kuten arkeologi Aapeli Saarisalo, kirjailija Tuuli Reijonen, runoilijat Yrjö Jylhä ja Einari Vuorela sekä näyttelijä Leevi Linko, joka järjesti monenlaista ohjelmaa parantolassa. Einari Vuorela kirjoitti kirjaan vuonna 1958 kiitosrunon, jota käsittääkseni ei ole missään muulla kuin Selma-tädin vieraskirjassa:

Tuli syksy, tuli virus

Täytyi tulla vesi pyttyyn, käärö myttyyn

Lämmin loiske, kylmä roiski

Teki terää, kunto herää.

Selma-täti oli hyvin pidetty ylihoitaja, ja moni osoitti vieraskirjassa kiitoksensa hänelle.

Parantolan toiminnan pohjana oli kristillinen vakaumus, joten toiminta oli aika ryhdikästä.

Yksi hoitomuoto parantolassa oli kuhnepytty, josta Vuorelan kiitosrunokin ehkä kertoo. Siinä istutaan isossa ammeessa. Kylmät kääreet olivat myös tavallinen hoitomuoto.”

Rakastettu ja vaatimaton

”Vuonna 1979 Selma kuoli. Minulle jäi hänestä hyvin lämpimät muistot. On helppo uskoa, että hän oli pidetty työssään.

Selma-täti oli todella vaatimaton ihminen. Hän ei pitänyt melua itsestään, vaikka oli varmasti hyvä työssään.

Selma oli perheetön nainen ja meille sisarusten lapsille hän oli tärkeä täti.

Meille vieraskirja on oikea aarre. Se on paitsi pala sukumme tarinaa, myös osa Suomen hoitolahistoriaa.”

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 4/2022.

Lue myös: Näin riuduttava tuberkuloosi talttui Takaharjun parantolassa Punkaharjun kansallismaisemassa – ”Hallimakuu parvekkeella oli tärkeä hoitomuoto”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X