Mannerheim pelasti diplomatiallaan useita natsien keskitysleireiltä – ”Mercie pour Papa” kirjoittivat lapset marsalkalle, joka vapautti heidän isänsä
Maailmansodan roihutessa Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim käytti diplomaatin taitojaan ihmisten pelastamiseen natsien kuolemanleireiltä.
Suomen marsalkka Carl Gustav Emil Mannerheim muistetaan Suomen puolustusvoimien ylipäällikkönä sekä urastaan Venäjän keisarillisessa armeijassa.
Suomen marsalkka Carl Gustav Emil Mannerheim tunnetaan Suomessa ennen kaikkea sisällissodan ja toisen maailmansodan aikaisena johtajana, joka piti maan miehittämättömänä ja itsenäisenä.
Harva kuitenkaan tuntee hänen kulissien takana tekemäänsä diplomaattista työtä toisen maailmansodan aikana. Se työ vapautti ihmisiä natsien tyrmistä ja pelasti sotavankeja näännyttävältä pakkotyöltä.
Mannerheimin varhaiset Puolan-vuodet venäläisenä upseerina sekä hänen taitonsa diplomaattina ja kykynsä uida kansainvälisissä seurapiireissä kuin kala vedessä tulevat esiin tietokirjailijoiden Jukka ja Anna Soisalon-Soinisen vuonna 2020 ilmestyneessä teoksessa Mannerheimin Puolan vuodet.
Mannerheimin roolia useiden ihmisten pelastajana on ennen Soisalon-Soinisten kirjaa käsitelty julkisuudessa hyvin vähän.
”Olemme hämmästelleet, ettei kukaan ollut aiemmin perehtynyt tähän aiheeseen. Tietysti olemme myös tyytyväisiä, että pääsimme itse tarttumaan siihen ensimmäisinä”, Jukka Soisalon-Soininen kertoo.
Ennen Soisalon-Soinisten syventymistä asiaan ainoa viite marsalkan urotöistä oli Mannerheimin muistelmien lyhyt kohta.
”Siellä hän aivan muutamalla rivillä kirjoittaa vuoden 1942 Saksan-vierailustaan, jolloin hänellä oli päivällisillä valtakunnanmarsalkka Hermann Göringin metsästysmajalla ollut tilaisuus kiittää häntä avusta erinäisten puolalaisten, itävaltalaisten ja belgialaisten ystäviensä osalta.”
Mannerheim ja natsi-Saksan korkeimpiin johtajiin kuulunut Hermann Göring kävivät yhdessä metsästämässä. © Museovirasto
Kreivi keskitysleirillä
Yksi Soisalon-Soinisten kirjassa vahvasti esiin nousevista tarinoista on puolalaisen aristokraatin Alexander Zamoyskin elämän pelastaminen jatkosodan aikana. Mannerheim oli hänen isänsä Adam Zamoyskin läheinen ystävä ja suvun barokkipalatsi oli Mannerheimille tuttu vierailukohde pitkältä ajalta. Kummatkin toimivat uransa aikana omien maidensa Punaisen Ristin puheenjohtajina.
Natsien salainen valtionpoliisi Gestapo pidätti kreivi Aleksander Zamoyskin maaliskuussa 1941 syyttäen häntä maanalaisesta natsien vastaisesta toiminnasta. Zamoyski päätyi Auschwitzin keskitysleirille, josta hänet puolen vuoden jälkeen siirrettiin yhtä pahamaineiselle Dachaun leirille.
Siellä hän vietti puolitoista vuotta eristyssellissä hyvin pienillä ruoka-annoksilla. Hän eli kuolemaantuomittuna, ja joka aamu hänelle kerrottiin, että tänään on se päivä, kun kuolemantuomio pannaan täytäntöön.
”Zamoyskilla ei ollut mitään syytä olettaa, etteikö jonakin päivänä häntä todella surmattaisi. Ja vaikka kiväärinlaukausta ei kuuluisikaan, olemattomat ruoka-annokset näännyttäisivät hänet ennen pitkää varmasti.”
Mannerheimin ystäväperhe Jadwiga ja Aleksander Zamoyski edessään lapset Andrzej ja Mika. Mukana kuvassa myös Aleksanderin aseveljiä sodan jälkeen Italiassa 1946.
Sitten eräänä päivänä vuonna 1943 kaikki muuttui.
”Zamoyski pääsi pois eristyksestä, kuolemantuomio peruttiin ja ruoka-annokset kasvoivat saksalaisten upseerien tasolle.”
Selvisi, että asian takana oli Mannerheim, joka oli pyytänyt Göringiltä ystävänsä Zamoyskin vapauttamista. Seurauksena oli, että Zamoyski sai tavanomaista paremman kohtelun.
Ote Aleksander Zamoyskin rukousvihkosta Dachaun leirillä
Kiitos isästä
Mannerheim puolestaan oli päätynyt vetomaan Zamoyskin puolesta saatuaan kirjeen tämän puolisolta Jadwiga Zamoyskalta. Kirjeessä vaimo pyysi apua miehensä auttamiseksi.
Mannerheimin vastauskirjeestä on olemassa kopio. Siinä hän toteaa lyhyesti ryhtyvänsä Zamoyskin hyväksi kaikkiin niihin toimiin, jotka hänen vallassaan ovat.
Ne toimet olivat mitä ilmeisimmin riittäviä. Sodan jälkeen vuonna 1946 Zamoyski antoi Yhdysvaltain armeijalle lausunnon, että leirillä hänelle oli sanottu suoraan, että Mannerheim on puuttunut kohtaloonne.
Sotilaat vartioivat Dachaun porttia. Täältä Alexander Zamoyski pelastui kuolemalta Mannerheimin diplomatian ansiosta. © DPA/AFP / MVPhotosDPA
Keskellä Jadwiga ja Aleksander Zamoyski edessään lapset Andrzej ja Mika aseveljien seurassa Italiassa 1946 © Inka Zamoyska
Mannerheim ei enää sodan jälkeen tavannut Zamoyskia tai tämän perhettä.
Tammikuussa 1948, eli muutama vuosi sodan jälkeen, Mannerheim sai koskettavan kirjeen, jonka kirjoittamiseen oli osallistunut koko Aleksander Zamoyskin perhe. He kertoivat päässeensä viettämään pitkien sotavuosien jälkeen jälleen joulua yhdessä. Kirjeestä loistaa kiitollisuus Mannerheimille siitä, että myös perheen isä on ollut läsnä.
Etenkin lasten kirjoittama muutaman sanan viesti liikuttaa lukijaansa yhä tänäkin päivänä.
”Mercie pour papa” – Kiitos isästä, kuului lasten tervehdys Mannerheimille.
Zamoyskin perheen kirjeen viimeinen sivu Mannerheimille tammikuussa 1948. Lapset Mika ja Andrzej kirjoittavat ”Mercie pour Papa – Kiitos isästä”.
Kirjeitä Hermann Göringille
Joskus diplomatian kiemurat perustuvat yllättäviin sukulaisuussuhteisiin sekä kuin sattumankaupalla syntyneisiin tuttavuuksiin.
Kansallisarkiston hallussa on Mannerheimin kirje ruotsalaiselle kreiville Eric von Rosenille, jossa hän pyytää von Rosenia asioimaan Hermann Göringin kanssa nimenomaan Zamoyskin puolesta.
Eric von Rosen ei ollut kuka tahansa ruotsalainen aatelinen, vaan hänen kohtalonsa nivoutui monin tavoin Mannerheimin sekä toisaalta myös Göringin elämään.
Von Rosen lahjoitti Mannerheimin johtamalle Suomen valkoiselle armeijalle vuonna 1918 ensimmäisen palvelukäyttöön tarkoitetun lentokoneen. Von Rosen oli maalauttanut lentokoneen siipiin henkilökohtaiset onnensymbolinsa siniset hakaristit, jotka tuolloin tunnettiin vain muinaisina itämaisten uskontojen symboleina, ja joista tuli ruotsalaisen vaikutuksella myös Suomen ilmavoimien tunnukset.
Von Rosenilla oli aitoa esoteerista uskoa symboleiden voimaan. Hän oli nähnyt siniset hakaristit ensimmäisen kerran jo gotlantilaisissa viikinkien riimukivissä.
Von Rosenin lisäksi Mannerheim todistettavasti lähestyi Göringiä myös suoraan kysyäkseen tiettyjen vankien vapauttamista. Mannerheim ja Göring tunsivat toisensa paitsi ammatillisesti, kohtuullisen hyvin myös henkilökohtaisesti. Mannerheim muun muassa kävi Göringin vieraana metsästämässä, josta muistona ovat edelleen säilyneet hirven sarvet Mannerheim-museossa.
Mannerheimin yksityisarkistossa on säilössä Mannerheimin ja Göringin välistä kirjeenvaihtoa. Niissä kirjeissä Mannerheim pyysi Göringiä toimimaan kahden kaukaisen sukulaisensa hyväksi, jotka olivat natsien vankeina Belgiassa.
Toinen sukulaisista vapautettiin, mutta toisen osalta Göring vastasi pahoitellen, että henkilö on saanut surmansa liittoutuneiden pommituksissa.
Natsien Gestapon ja SS:n johtaja Heinrich Himmler vieraili Suomessa vuonna 1942. Mannerheim piti välit asiallisina mutta etäisinä. © SA-kuva
Tiukka vastaus Heinrich Himmlerille
Mannerheim vaikutti myös siihen, miten Suomessa kohdeltiin puolalaisia sotavankeja.
”Mannerheimin korviin kantautui huhuja, että puolalaisia sotavankeja olisi kohdeltu Suomessa todella huonosti. Hän määräsi asian tutkittavaksi, ja selvisi, että paikkansa pitäneet huhut koskivat Saksan Puolasta Suomeen tuomia pakkotyöläisiä, jotka olivat rakentamassa Koillis-Suomessa rautatietä.”
Tilanteen selviämisen jälkeen puolalaisten olot kohenivat merkittävästi, vaikka he pysyivätkin edelleen sotavankeina. Sodan päättyessä monellakaan ei ollut kiirettä Neuvostoliiton miehittämään Puolaan.
Kolme puolalaista sotavankia, lääkäri, matemaatikko ja luonnontieteilijä Jatkosodan aikana 1941 Ojajärven asemalla © SA-kuva
Samaan aikaan kun Mannerheim käytti suhteitaan ihmisten pelastamiseksi Suomen valtiollinen poliisi luovutti Saksaan ainakin kahdeksan juutalaista, joiden kohtalona oli joutua natsien keskitysleireille. Ehkä Mannerheim koki tämän vuoksi ristiriitaisia tunteita.
”Juutalaisten luovuttaminen koski Itävallasta saapuneita pakolaisia, jotka nimenomaan olivat hakeneet Suomesta turvaa natseilta. Valtiollisen poliisin päällikkö, joka oli saksalaismielinen, toimi tässä aktiivisesti.”
Juutalaisia, jotka olivat Suomen kansalaisia, Mannerheim sen sijaan oli selkeästi kieltänyt luovuttamasta.
Mannerheimin linjasta kertoo hänen tapaamisensa natsi-Saksan vaikutusvaltaisimpiin ihmisiin kuuluneen Heinrich Himmlerin kanssa. SS:n ja Gestapon päällikkö Himmler kävi Suomessa tapaamassa Mannerheimia, mukanaan valmiiksi laadittu lista suomalaisista juutalaisista, joiden luovuttamista Saksaan hän vaati.
”Mannerheim kieltäytyi luovuttamasta yhtään Suomen kansalaista, ja kun Himmler vaati ratkaisua Suomen juutalaiskysymykseen, Suomen johto vastasi, että Suomella ei ole juutalaiskysymystä.”
Adolf Eichmann saatiin kiinni Argentiinassa. © Ullstein bild