Oliko Joulupukki alun perin tyttäret bordellista pelastanut pyhimys? Poromies ja pukkitutkija tietää sen – ja hän on nähnyt myös Joulupukin sormiluun, ainakin melkein

Jaa artikkeliTilaa Seura
Joulupukki kammarissaan Joulupukin pajakylässä Rovaniemellä joulukuussa 2020.
Joulupukki kammarissaan Rovaniemen napapiirillä. Tänä jouluna pukki on ottanut vieraat vastaan pleksin takana istuen. © Kaisa Sirén
Joulupukki on muuntunut vuosisatojen mittaan leppoisaksi, punatakkiseksi ukoksi. Pukki on kuitenkin ollut myös yllättävän poliittinen hahmo - alusta asti.

Joulupukki sai tänä syksynä oman joululahjansa jo lokakuussa, jolloin ilmestyi suomalaisittain harvinainen joulupukkitutkimus.

Rovaniemeläisen poromiehen ja kulttuurihistorioitsijan Eero Perungan teos Joulupukki – Tuhatvuotinen arvoitus (SKS 2020) käy läpi koko Joulupukin historian sen alkuhämäristä saakka.

Joulupukin tarina alkaa jo 300-luvulta, jolloin sen esikuvan eli Pyhän Nikolauksen katsotaan eläneen. Hahmo on siis selvinnyt hengissä 1700 vuotta, ja siitä on sukeutunut joulun odotetuin vieras.

”Joulupukki on niin monivärinen kudelma, että se on onnistunut säilymään läpi vuosisatojen. Pukilla on ollut eri käyttöjä, enemmän kuin tänä päivänä”, Eero Perunka sanoo.

Aikansa alussa Joulupukki antoi lahjojaan hätää kärsineille yhteiskunnan heikoimmille.

Joulupukki oli alun perin tyttäret bordellista pelastanut pyhimys

Joulupukki asuu ehkä nykyisin Korvatunturilla, mutta hänen esikuvansa syntyi nykyisen Turkin alueella, Vähä-Aasian Patarassa. Varakkaan perheen pojasta Nikolauksesta tuli Myran piispa ja myöhemmin sekä katolisen että ortodoksisen kirkon pyhimys.

Eero Perungan mukaan on todennäköistä, ettei Nikolaus ole todellinen, historiallinen henkilö, vaan mahdollisesti useasta eri henkilöstä kerrotuista tarinoista koottu hahmo.

Tarinat kertovat piispasta, joka käytti varallisuuttaan eriarvoisuuden poistamiseen, sorrettujen ja vähävaraisten auttamiseen. Tämä koski myös naisia, joiden alistetun aseman Nikolaus tunnisti.

Tunnetuimmassa legendassa Pyhä Nikolaus pelasti kolme sisarta joutumasta prostituoiduiksi. Isä oli aikeissa myydä tyttärensä bordelliin, koska hänellä ei ollut varaa myötäjäisiin. Tästä kuultuaan varakas Nikolaus kiipesi perheen kodin katolle ja pudotti savupiipusta kolme kultaista omenaa myötäjäisiä varten.

Pyhimyskuvissa valkoasuisella Nikolauksella on siksi usein piispansauvan lisäksi kädessään kolme kultaista palloa.

Oli Nikolaus sitten todellinen henkilö tai ei, niin hänen väitetyt luunsa kaapattiin vuonna 1087 Myrasta Italian Bariin, jossa luille rakennettu Pyhän Nikolauksen basilika on yhä tärkeä pyhiinvaelluskohde.

Luita on kuitenkin kierrätetty myös muualle. Eero Perunka on käynyt itsekin katsomassa yhtä reliikkiä Ranskassa.

Olihan pukkitutkijan nähtävä Joulupukin sormiluu.

Joulupukin pyhimysautomaatti toimii euron kolikoilla

Pyhän Nikolauksen siunaavan käden sormiluuta säilytetään Saint-Nicolas-de-Portissa, Ranskan koillisessa kolkassa.

Pyhän Nikolauksen patsas

Pyhän Nikolauksen patsas Saint-Nicolaksen basilikassa, jossa säilytetään myös pyhimyksen sormiluuta. Kirjan kuvitusta. © Eero Perunka

Eero Perunka ajeli sinne pari vuotta sitten Etelä-Saksasta. Perunka on työskennellyt 1980-luvulta lähtien välillä pitkiäkin aikoja Saksassa, ensin metsurina ja sittemmin hirsirakentajana.

Joulupukkitutkimuksen aloitettuaan hän huomasi, että Nikolauksen eli Joulupukin esikuvan jäännös odottaisi sopivan matkan päässä, Saint-Nicolaksen basilikassa.

”Siellä on aivan valtavan kokoinen kirkko keskellä alas ajettua teollisuusmaakuntaa, aika rämpsäisen kylän keskellä. Se koko katedraali on sormiluun takia rakennettu.”

Perille päästyään Perunka ihasteli aikansa kirkon pylväitä, joita on sanottu Ranskan korkeimmiksi, ennen kuin alkoi etsiä sormiluuta.

Basilikan sisältä löytyikin kaappi, jonka ikkuna oli peitetty verholla. Verhon sai auki vain työntämällä automaattiin kaksi euron kolikkoa. Perunka joutui kipaisemaan kirkosta kioskille saadakseen tarvittavat kolikot pyhimysautomaattiin.

Lopulta suoritettu maksu sai verhon kyllä liikkeelle, mutta matkan huipennus oli pienoinen pettymys.

”Verhon takana oli ritarihanska, jonka sisällä sitten piti olla se sormiluu.”

Reliikin olemassaolo jäi siis uskon asiaksi, mutta uskon varassahan roikkuu tavallaan itse pukkikin.

Joulupukki saa ylleen punaisen nutun – mutta piipahtaa ensin sisällissodassa

Lahjoja jakava valkoasuinen Pyhä Nikolaus muuntui punatakkiseksi ja valkopartaiseksi Joulupukiksi Yhdysvalloissa parisataa vuotta sitten. Kirjoittajien ja kuvittajien kynästä hahmo sai nykyisen muotonsa pala kerrallaan.

Yksi Joulupukin tärkeimmistä kehittäjistä oli saksalaissyntyinen Thomas Nast (1840-1902), satiirikko, vaikuttaja ja piirtäjä, jota pidetään amerikkalaisen sarjakuvan isänä.

Nast on jäänyt historiaan paitsi Joulupukin kuvaajana myös muun muassa siksi, että hän on piirtänyt sekä republikaanisen puolueen norsutunnuksen että demokraattien aasin.

Amerikan sisällissodan aikana Nast toimi Harper´s Weeklyn rintamakirjeenvaihtajana. Jouluna 1862 hän piirsi Joulupukin lehden etusivulle, sodan eturintamaan, pohjoisvaltioiden siniseen väriin pukeutuneena ja kädessään sätkynukke, joka muistutti etelävaltioiden johtavaa poliitikkoa.

Joulupukki ensimmäistä kertaa punaisissa vaatteissa.

Joulupukki ensimmäistä kertaa punanutussa piirtäjä Thomas Nastin kuvaamana 1881. Kirjan kuvitusta.

Joulupukki on siis ottanut vahvasti kantaa myös orjuuteen.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Nast piirsi jo paljon leppoisamman hahmon, jonka yllä oli punainen nuttu. Yhdysvaltain itsenäistymisestä oli kulunut kenties jo niin kauan, ettei väri enää tuonut ensimmäisenä mieleen siirtomaataan hallinneita punatakkisia brittejä.

Nastin piirroksessa pukilla on selkäreppu täynnä lahjoja. Se ennakoi tulevaa, sillä seuraavan vuosisadan mittaan Joulupukin hahmo yksipuolistui lasten lahja-automaatiksi.

Mutta kyllä pukki on myöhemminkin päässyt politiikan näyttämölle – myös Suomessa, ja vieläpä maailmanpoliittisen kylmän sodan keskiöön.

Joulupukki kylmässä sodassa – poseerasi ohjuksen vieressä

Joulukuun 28. päivänä 1984 Inarinjärveen syöksyi eksynyt neuvostoliittolainen ohjus. Sitä alettiin etsiä tammikuun 1985 alussa, kun Norja ilmoitti ohjuksesta tekemästään havainnosta.

Elettiin kiihkeän ydinasevarustelun aikaa, ja Norja oli Nato-maa, jonka ilmatilaa ohjus oli puolueettoman Suomen lisäksi loukannut. Neuvostoliitto esitti verraten nopeasti anteeksipyyntönsä niin Suomelle kuin Norjalle. Tapaus herätti kuitenkin suurta kansainvälistä huomiota, ja Inari täyttyi hetkessä sadoista koti- ja ulkomaisista toimittajista.

Lapissa oli juuri alettu ymmärtää, että maakunnan tulevaisuus oli matkailussa. Vain viikkoja ennen ohjuskriisiä maaherra Asko Oinas oli julistanut Lapin Joulumaaksi.

Niinpä kun neuvostoliittolainen ohjus paikannettiin ja nostettiin Inarinjärvestä tammikuun lopulla, Matkailun edistämiskeskus järjesti paikalle Joulupukin, joka poseerasi jäälle nostetun ohjuksen vieressä. Kuvat levisivät ympäri maailmaa.

Suomessa Joulupukin ilmestymistä ohjuskriisin keskelle paheksuttiin, mutta Eero Perunka leikittelee kirjassaan ajatuksella, että Joulupukilla oli oma pieni sijansa kylmän sodan päättymisessä.

Joka tapauksessa Joulupukki venyisi Perungan mielestä helposti oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

”Hahmolla voisi olla esimerkiksi sosiaalipoliittinen funktio, niin kuin sillä on ollut joskus 1800-luvulla”, Perunka sanoo.

(Jutun lähde: Joulupukki – Tuhatvuotinen arvoitus. SKS 2020.)

Lue myös: Valkopartainen vanha tuttu – Joulupukin parta osoittaa hänen paikkansa

X