Mitä tapahtui Viipurin naistensairaalassa 20.6.1944

Viipurin Patterinmäen naistensairaalassa syntyi viimeinen pienokainen 15.6.1944 kello 18.00. Sairaala evakuoitiin kaksi tuntia myöhemmin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Viipurin Patterinmäen naistensairaala kuvattuna kesäkuussa 2006. Kuva: Pekka Nieminen /Kuvaryhmä /SKOY.

Viipurin Patterinmäen naistensairaalassa syntyi viimeinen pienokainen 15.6.1944 kello 18.00. Sairaala evakuoitiin kaksi tuntia myöhemmin.
(Päivitetty: )
Teksti:
Jarmo Nieminen

Kolme päivää myöhemmin majuri Viljo Kirman johtama 20. prikaatin IV pataljoona saapui Viipuriin. Komentaja käski pataljoonan joukkosidontapaikan (JSp:n) naistensairaalan tiloihin. Sidontapaikka sijoitettiin sairaalan kellariin. Saman aikaisesti sairaalan alueelle tuotiin Karjalan kannakselta vetäytyvien joukkojen kaatuneita.

Kapteenina Viipurin taisteluissa mukana ollut Uuno Tarkki omistautui sodan jälkeen selvittämään Viipurin tapahtumia. Hän kirjoittaa, että JSp:lle oli jäänyt vähemmän kuin kymmenen potilasta, näistä muutamat mielenhäiriöön joutuneita. Sairaalaan jäivät myös pinoiksi kootut, arkutetut sankarivainajat. Lääkäri Salonen ja lääkintävääpeli Varjola jäivät haavoittuneiden luo.

Mitä 20. päivä tapahtui on ollut arvailun varassa. Naistensairaalaan jääneistä ei myöhemmin kuultu mitään. Kymmenien vuosien ajan tapahtumat olivat täysin hämärän peitossa. Moni kuitenkin tiesi, mutta naistensairaalan JSP:n viimeisistä hetkistä ei uskallettu julkisesti puhua.

* * *

Kesäkuun 20. päivä makasi sidontapaikalla kantopaareissa liikuntakyvyttömiä haavoittuneita. Moni vaikeroi tuskaisesti. Haavoittuneet oli saatava siirrettyä. Arkuissa lepäävät yli 30 vainajaa odottivat kuljetusta kaatuneiden evakuoimiskeskukseen.

Pataljoonan komentaja oli käskenyt perääntyä, kun venäläiset lähestyivät. Sotilaslääkäri Otto Salonen ja lääkintävääpeli Eino Varjola pohtivat, mitä tekisivät: Jätetäänkö haavoittuneet vai jäädäänkö heidän kanssaan odottamaan?

Korpraali Paavo Salosta kuulusteltiin sodan päätyttyä naistensairaalan tapahtumista. Hän kertoi olleensa järjestelemässä vainajien evakuointia eikä saanut mistään autoa kuljetuksiin. Kun Salonen saapui takaisin JSp:lle, lääkintävääpeli Varjola määräsi hänet viemään kävelykykyiset potilaat Kannaksenkatua pitkin Linnansillan kautta pois. Varjola jäi lääkäri Salosen ja liikuntakyvyttömien potilaiden kanssa JSp:lle.

* * *

20. prikaatissa Viipurissa palvellut Kalle Autio uskaltautui kertomaan tietonsa puoli vuosisataa tapahtumista. Hän oli joutunut Viipurissa sotavangiksi 20.6.1944 ja päässyt vankileireiltä takaisin Suomeen seuraavana vuonna. Autio oli kävellyt alkuillasta lievästi haavoittuneena JSp:lle ja ehti olla hetken sisällä, kun oviaukkoon ilmestyi venäläisiä sotilaita. Tuli avattiin ympäri huonetta.

Autio jäi kookkaan lääkintämiehen alle ja säilyi hengissä. Illan pimentyessä hän poistui JSp:ltä. Tarkki oli arvellut samaa jo aiemmin: omin avuin kävelevät otettiin vangeiksi. Muut ammuttiin. Samalla Varjola ja Salonen jakoivat hoidokkiensa kohtalon.

Vuonna 2004 myös korpraali Viljo Myllyniemi kertoi omakohtaisista kokemuksistaan naistensairaalan mäen joukkosidontapaikan tapahtumista. Hän kirjoitti Kirman aseveljien lehteen seuraavasti:

”Tultuani JSp:lle olivat tohtori Salonen ja lääkintävääpeli Varjola ulkona villapaitasillaan ja tohtori oli erittäin hermostunut. Kysyin Varjolalta, miksi JSp:tä ei ole tyhjennetty. Sain vastaukseksi, että kaikki jotka pystyivät kävelemään, koskien myös JSp:n henkilökuntaa, ovat poistuneet täältä.

Tohtori on tehnyt kaikkensa paaripotilaiden pois siirtämiseksi, mutta apua ei ole saatu edes prikaatin esikunnasta. Kysyin Varjolalta, kuinka monta potilasta sisällä on, sain vastaukseksi seitsemän potilasta. Heille on tohtori antanut rauhoittavan pistoksen ja he nukkuvat, eikä tohtori jätä potilaitaan enkä minäkään jätä tohtoria.

Katsoessani JSp:n edustan suojaksi hiekkasäkeistä rakennetun varustuksen yli näin noin 50 miehen suuruisen venäläisosaston etenevän kohti JSp:tä. Sanoin Varjolalle, että ne ovat ryssiä ja minua ei täällä tarvita vaan minun on saamani käskyn mukaan pyrittävä kohti Linnansiltaa. Mihin tohtori Salonenkin totesi olevan parempi, että paikalla ei ole aseistettuja miehiä.”

Naistensairaalan JSp:n kohtalo vaivaa edelleen lukuisia suomalaisia. Kertomukset ovat erityisesti sosiaalisessa mediassa toinen toistaan lennokkaampia. Sairaalan pihalla on viime vuosina tehty maatutkakartoitus, pieniä koekaivauksiakin. Legendan mukaan puskutraktorit peittivät joukkosidontapaikan väen suureen kuoppaan – osan arkuissa, osan ilman arkkuja.

X