Kun Musta torstai loi paniikin ja pörssi romahti New Yorkissa – Näin alkoi maailmanlaajuinen lama vuonna 1929

Kun ensimmäinen maailmansota päättyi, Yhdysvalloissa alkoi talouskasvun iloinen vuosikymmen. Osakemarkkinat vetivät 1920-luvun lopulla puoleensa miljoonia tavallisia amerikkalaisia. Musta torstai oli hyvin kaukana.

Osakkeita alettiin ostaa myös pelkällä lainarahalla. Tavallisilla ihmisillä ei ollut silti minkäänlaista käsitystä siitä, milloin ja mihin hintaan pitäisi ostaa tai myydä. Varmaa oli kuulemma ostaa aina ja mitä tahansa.

Mahdollisuus osakemarkkinoiden romahtamiseen kasvoi. Niin voisi hyvinkin käydä, jos kurssit alkaisivat jyrkästi laskea. Tavalliset ihmiset saattaisivat joutua paniikin valtaan ja myydä osakkeitaan pilkkahintaan.

Niin myös tapahtui New Yorkin arvopaperipörssissä, joka toimi korkeiden liiketalojen reunustamalla Wall Street -kadulla.

Härät ja karhut

Syyskuun 5. päivänä vuonna 1929 Associated Pressin kaukokirjoittimet raksuttivat osia taloustieteilijä Roger W. Babsonin puheesta. Hänen mukaansa New Yorkin pörssiin on tulossa 60–80 pisteen romahdus. Osakkeiden kauppapaikoissa ympäri maan alkoivat puhelimet soida. Ihmiset halusivat kiireesti myydä osakkeitaan.

Vielä samana päivänä Yalen yliopiston arvostettu taloustieteilijä Irving Fisher torjui ajatuksen siitä, että pörssiromahdus uhkaisi. Suursijoittajat huokasivat helpotuksesta, samoin rivikansalaiset, mutta sisimpään jäi kytemään levoton huoli.

Wall Streetin pankkikadulla työskentelevä kengänkiillottaja Pat Bologna tapasi antaa asiakkailleen vinkkejä, jotka hälvensivät heidän huoliaan. Lähes jokaiselta hän sai lantin ylimääräistä, niin myös miehelle, joka istahti hänen tuoliinsa: ”Ostakaa öljyä ja rautateitä, Ne nousevat pilviin. Niin juuri äsken kertoi eräs sisäpiirin heppu.”

Asiakas oli irlantilainen liikemies Joseph Kennedy, tulevan presidentti John F. Kennedyn isä, joka sanoi illalla vaimolleen: ”Markkinat, joita kengänkiillottajapoikakin pystyy ennustamaan, eivät ole minua varten.”

Tavallinen amerikkalainen ei tiennyt, että omaa peliään pelasivat ”isot härät”, jotka keinottelivat kohoavilla osakekursseilla. Laskevilla kursseilla keinottelivat puolestaan ”isot karhut”. Molemmat olivat osaltaan kypsyttämässä tulevaa romahdusta.

Turhaa optimismia julistanut talous­tieteilijä Irving Fisher menetti pörssiromahduksessa suuren osan omaisuuttaan ja osittain myös maineensa. © 1927 Shutterstock

Paniikki leviää

Wall Streetin pörssiromahduksen lähtölaukaus osui lokakuun 19. päivään. Kahden ensimmäisen kaupantekotunnin aikana joidenkin osakkeiden hinta putosi jopa 40 dollaria.

Laskusuuntaus voimistui lokakuun 23. päivänä. Kun autotehtaiden osakkeiden hinnat alkoivat iltapäivällä laskea, se vaikutti nopeasti myös muihin osakkeisiin. Pörssin sulkemishetkellä Adamas Express oli pudonnut kauhistuttavan paljon – 96 dollaria osakkeelta, ja Commercial Solvents 70 dollaria, mutta General Electric ”vain” 20 dollaria.

Kello kolmeen mennessä historian toiseksi suurin päiväkohtainen osakevaihto oli täyttä totta – 6, 4 miljoonaa osaketta oli kaupattu. Hermostus kasvoi illan aikana, kun radioasemat kertoivat uutisissaan pörssin tapahtumista. Yhä useammat amerikkalaiset päättivät pistää osakkeensa myyntiin seuraavana päivänä.

Vain viikkoa aiemmin taloustieteilijä Irving Fisher oli jälleen valanut kansaan optismismia: ”Osakkeiden hinnat ovat saavuttaneet pysyvältä näyttävän korkean tason.”

Rohkaisevat sanansa Fisher perusti siihen tosiasiaan, että Yhdysvaltain osakekurssit olivat kaksinkertaistuneet edellisten kolmen vuoden aikana. Harvempi kiinnitti huomiota siihen, että Fisher ei ollut puhunut pysyvästä vaan pysyvältä NÄYTTÄVÄSTÄ tasosta.

Lokakuun 24. päivä eli Musta Torstai valkeni – ironista kyllä – valkoisena. Yöllinen hento lumisade oli paikka paikoin valkaissut New Yorkin kadut. Siitä huolimatta jonot pankkien ja osakevälitysliikkeiden edessä olivat pidemmät kuin koskaan ennen. Wall Streetille oli komennettu vahvoja poliisivoimia pitämään järjestystä.

Pörssin avautumisen jälkeiset kolme minuuttia saivat ihmisjoukot riemunhuutoihin. Monien merkittävien osakkeiden kurssit hypähtelivät ylöspäin. Riemua kesti vain puolisen tuntia. Se loppui kun 20 000 General Motorsin osaketta myytiin vahvaan alihintaan.

Musta torstai löi lujaa. Päivän mittaan levisi huhu, että nimekkäät pankkiirit harkitsevat osakkeidensa myymistä. Saman tien voimistuivat piensijoittajien pelot entisestään.

Kun pörssi sulkeutui kello 15, oli päivän aikana kaupattu noin 12,8 miljoonaa osaketta. Normaali päivittäinen kauppamäärä oli 1–2 miljoonaa osaketta.

Levottomat ihmisjoukot tungeksivat Mustana torstaina Wall Streetin pörssitalon edustalla. © Alamy Stock Photo

Kupla puhkeaa

Viikonlopun jälkeinen maanantai oli pahaenteinen. Myös turvallisina pidettyjen osakkeiden hinnat alkoivat nopeasti laskea. General Electricin kurssi putosi peräti 7,50 dollaria. Päivän viimeisen tunnin aikana vaihtoi lähes kolme miljoonaa osaketta omistajaa.

Lopullisesti piru pääsi irti Mustana Tiistaina. Se oli lokakuun 29. päivä vuonna 1929. Kaikkiaan myytiin puolen tunnin aikana 3,2 miljoonaa osaketta yli kahden miljardin dollarin kokonaistappiolla.

Kaksikymmentätuhatta päivän kurssiin! Kolmekymmentätuhatta – myykää heti! Viisikymmentätuhatta – myykää mihin hintaan tahansa!

Iltapäivän aikana kaikki perinteiset arvo-osakkeet syöksyivät rutisten alaspäin: teräs, hiili, rautatiet, moottorit… Wall Streetin katukäytävillä ihmiset kiirehtivät läheiseen Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon rukoilemaan. Päivän aikana kaupattiin yhteensä yli 16,4 miljoonaa osaketta.

Wall Streetin päämeklari William Crawford kertoi jälkeenpäin, että ennen kuin hän ehti lyödä nuijalla kumistinta pörssipäivän päätteeksi, pörssisalissa tungeksivat ihmiset karjuivat ja kirkuivat ja repivät toisiaan kauluksista.

Päivän päätöskurssit raksahtivat nauhalennättimiin vasta hieman kello puoli kuuden jälkeen. Mustaan torstaihin verrattuna Dow Jones -indeksi oli pudonnut 96,44 pistettä eli noin 30 prosenttia.

Arvioiden mukaan yli miljoonaa amerikkalaista oli menettänyt ison osan omaisuudestaan. Monissa perheissä oli myytävä pilkkahintaan monet iloisen 1920-luvun hankinnat: radiot, autot, pölynimurit ja muut kodin koneet. Monet joutuivat kokonaan puille paljaille, oma kotikin piti myydä.

Amerikkalaiset sanomalehdet repivät etusivulleen pelottavia otsikoita: Miljardeja menetetty! © Credit: John Frost Newspapers / Alamy Stock Photo

Suuri lama

Musta torstai sai maailmanlaajuisia kerrannaisvaikutuksia. Pörssiromahdusta seurasi taantuma, joka 1930-luvulla laajeni Suureksi lamaksi. Yhdysvaltojen teollisuustuotanto väheni 47 ja bruttokansantuote 33 prosenttia. Pahimmillaan työttömien määrä nousi yli 20 prosenttiin työvoimasta. Sosiaaliturva oli vähäinen, kerjäläisiä riitti.

Kun yhdysvaltalaiset pankit vetivät luottonsa pois monista Euroopan maista, painuivat myös niiden taloudet lamaan. Erityisen pahan iskun koki Saksa. Talvikaudella 1929–1930 maan työttömyys nousi 1.4 miljoonasta yli kahteen miljoonaan työttömään.

Eräs vielä melko tuntematon Adolf Hitler lupasi tehdä Saksasta vahvan ja omavaraisen. Mikään ulkopuolinen taloudellinen romahdus ei koettelisi enää raskaasti Saksaa, jos hän pääsisi valtaan.

Hän pääsi.

Suuri lama lonkeroi myös Suomeen. Alkoi muutaman vuoden pituinen pula-aika. Maaseudulla oli 1920-luvun toiveikkaina vuosina ostettu ja raivattu runsaasti uutta peltoa ja ostettu koneita – pitkälti velkarahalla. Maitoa ja leipää riitti, mutta ostajia ei. Sukutiloista seitsemän prosenttia joutui vasaran alle, ne pakkohuutokaupattiin.

Epävakaat olivat työmarkkinat kautta maan. Valtio järjesti hätäaputöitä, joita teki kivenmurskaajana myös tuleva olympiavoittaja ja laulajatähti Tapio Rautavaara. Palkka maksettiin kuponkeina, joilla sai ruokaa. Ei tarvinnut mennä työväentalolle ilmaista hernekeittoa pyytelemään.

Pula-ajan ankeat tunnelmat heijastuivat moniin Rautavaaran lauluihin: ”Oon kulkuriksi syntynyt mä vainen/Ja paljain jaloin kierrän maailmaa…”

Kuusankosken hätäaputyömaalla louhittiin nupukiviä kalliosta kesällä 1931. © Kansan arkisto

Lähteet: Gordon Thomas & Max Morgan-Witts: The day the Bubble Burst; Jarmo Peltola: Lama, pula ja työttömyys.

Lue myös: Raportti: Perusturvan heikko taso vaarantaa ihmisarvoisen elämän – ”Kun edes lääkkeet olisi turvattu”