Neuvostojohtaja Josif Stalin ei suostunut uskomaan, että Hitler hyökkäisi – Näin Neuvostoliitto joutui sotaan housut nilkoissa

Jaa artikkeliTilaa Seura
Saksa aloitti lähes kaksi ja puoli vuotta kestäneen Leningradin (nyk. Pietari) piirityksen syyskuussa 1941. Kaupunki oli piirittäjien jatkuvan tykkitulen kohteena. © AFP / lehtikuva
Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 80 vuotta sitten. Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin meni täysin pois tolaltaan. Hän ei ollut uskonut, että Adolf Hitler alottaisi sodan.

Puna-armeijan pääesikunnan päällikkö Georgi Zukov soitti aamuyöllä puhelun. Josif Stalinin datsalla päivystävä upseeri kysyi uneliaana:

”Kuka soittaa?”

Georgi Zukov ilmoitti nimensä ja jatkoi saman tien:

”Olkaa hyvä ja yhdistäkää minut heti toveri Stalinille.”

”Ei tule kuuloonkaan, toveri Zukov. Hän nukkuu. Häntä ei saa herättää turhan takia.”

”Pyydän, herättäkää hänet heti. Saksalaiset pommittavat kaupunkejamme!”

Oli kesäkuun 22. päivä vuonna 1941. Kello oli 04.30. Aamu sarasti jo.

Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin oli sotavuosina (1941–1945) maansa pääministeri ja asevoimien ylipäällikkö. © UPI / Lehtikuva

Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin oli sotavuosina (1941–1945) maansa pääministeri ja asevoimien ylipäällikkö. © UPI / Lehtikuva

Josif Stalin torjui turhat varoitukset

Saksa ja Neuvostoliitto olivat tehneet hyökkäämättömyyssopimuksen vuonna 1939.

Saksan johtaja Adolf Hitler oli silti joulukuussa 1940 päättänyt hyökätä Neuvostoliittoon ilman sodanjulistuksia. Hän halusi tehdä maan eurooppalaisesta osasta Saksasta riippuvaisen vasallivaltion, joka tuottaisi sille runsain mitoin sekä viljaa että öljyä.

Stalinin korviin tihkui pitkin kevättä 1941 tietoja Hitlerin aikeista. Niitä tuli kymmenistä eri lähteistä ja myös vakoilijoilta ja diplomaateilta. Stalin vähätteli kaikkia saamiaan varoituksia.

Vakoilijoista kyvykkäin oli Saksan Tokion-suurlähetystöstä raportoiva Saksan kommunistipuolueen salainen jäsen Richard Sorge. Saksan Japanin-lähettiläs Hermann Ott kertoi avoimesti Sorgelle, mitä salaisuuksia hän sai kuulla Berliinistä.

Maaliskuussa 1941 Sorge lähetti Stalinille mikrofilmin, johon oli kuvattu lähettiläs Ottin saama sähke: Saksa suunnittelee iskua toukokuun lopulle. Kesäkuun 12. päivänä Sorgelta tuli sähkeviesti: 150 saksalaisdivisioonaa hyökkää Neuvostoliittoon 22. päivänä aamuvarhaisella.

Kun kesäkuun 17. päivänä tuli varoitus eräältä Neuvostoliiton hyväksi toimivalta Saksan ilmavoimien esikuntaupseerilta, Stalin raapusti raporttipaperin reunaan:

”Lähettäkää se mies huoraäitinsä helmoihin, hän on väärän tiedon levittäjä.”

Stalin arveli, että Englannin pääministeri Winston Churchill yritti provosoida Hitleriä hyökkäämään Neuvostoliittoon. Itse ei hän ainakaan tekisi mitään provosoivaa Saksan suuntaan.

Stalinille antoi tukensa myös turvallisuuspoliisin päällikkö Lavrenti Berija:

”Minä ja minun alaiseni pidämme järkähtämättä kiinni teidän viisaasta ennusteestanne, Josif Vissarianovitsh: vuonna 1941 Hitler ei kimppuumme hyökkää.”

Puna-armeija ei ollut vielä valmis torjumaan saksalaisten mahdollista yllätyshyökkäystä. Senkö takia Stalin painoi päänsä pensaaseen?

”Vnimanije! Vnimanije!”

Kesäkuun 22. päivä oli sunnuntai. Moskovan taivas oli pilvetön, lämpöä oli 25 astetta. Eväsretkelle varustautuneet perheet täyttivät paikallisjunat.

Gorki-puistossa nuoret parit kulkivat käsi kädessä. Koulupoikia istui ongella Moskova-joen rantatörmillä. Pääkatujen kovaääniset välittivät musiikkia. Hieman ennen keskipäivää kovaäänisistä kuului:

”Vnimanije! Vnimanije!” Huomio. Huomio.

Oli tulossa tärkeä tiedotus.

Tungos kovaäänisten lähellä tiheni myös Viipurissa, joka oli talvisodan rauhanteossa siirtynyt Neuvostoliitolle. Kaupunkilaisia kerääntyi Punaisenlähteentorille, missä sijaitsi radiouutisia välittävä kovaääninen.

”Vnimanije! Vnimanije!

Ja sitten:

”Kello neljä tänä aamuna, ilman sodanjulistusta saksalaiset joukot ovat hyökänneet rajojemme yli ja kaupunkeja on pommitettu ilmasta. Hyökkäys on tapahtunut huolimatta Neuvostoliiton ja Saksan välisestä sopimuksesta, jonka määräyksiä olemme noudattaneet tinkimättä. Asiamme on oikea. Vihollinen vielä murskataan.”

Puhuja oli ulkoasiain komissaari Vjatšeslav Molotov. Miksei maan johtaja Josif Stalin puhunut kansalaisilleen?

Seuraavana päivänä ihmiset ympäri Neuvostoliiton nostivat pankeista säästönsä viimeistä kopeekkaa myöten ja ostivat kaiken mitä irti saivat – jauhoja, makkaraa, sokeria, kuokkia, lapioita, kultakelloja.

Lammasnahkaturkit

Saksalaiset panssarit jyrisivät rajan pinnassa kesäkuun 22. päivän vastaisena yönä. Myös tykkejä tuliasemiin vetävien autojen ääni kuului kilometrien päähän. Taivaalla voimistui lentokonemoottorien jyrinä.

Neuvostoliiton puolella rajaa vallitsi hiljaisuus. Mahdolliseen saksalaistulitukseen ei saanut vastata. Kyseessä oli jälleen provokaatio. Niin oli Josif Stalin sanellut.

Puolalaissyntyinen historioitsija Isaac Deutscher on kirjoittanut:

”Stalin teki yhden niistä virheistä, joita yliovelille joskus sattuu. Hän torjui kaikki pahat enteet ja luotti siihen, että pystyy nopeilla poliittisilla päätöksillään pelastamaan tilanteen.”

Venäläinen historioitsija Edvard Radzinski hämmästelee Stalin-elämäkerrassaan:

”Olisiko salakavala Isäntä, jonka ensimmäinen sääntö kuului ’älä luota kehenkään’, voinut suhtautua sinisilmäisesti vanhaan viholliseensa ja antanut helposti huiputtaa itseään?”

Radzinskin mukaan Stalinin täytyi yksinkertaisesti uskoa, ettei Hitler ryhtyisi niin vaaralliseen seikkailuun kuin kahden rintaman sotaan. Olivathan Englanti ja Ranska julistaneet Saksalle sodan jo syyskuun alussa vuonna 1939.

Ajan mittaan ei Saksan sotateollisuus kykenisi varustamaan kahta rintamaa. Ja jos Hitlerin sota jatkuisi talveen asti, Venäjän talvi olisi armoton vastustaja kuten jo Napoleon oli aikanaan saanut havaita.

Kuitenkaan ei Saksan armeijalle oltu hankittu parasta suojaa kylmää vastaan, lampaannahkaturkkeja. Neuvostoliiton tiedustelupalvelu oli välittänyt Stalinille varman tiedon, että lampaanlihan hinta ei ollut Saksassa laskenut eikä lampaannahkojen hinta noussut eli turkkeja ei haalittu.

Stalinilla oli jälleen yksi syy enemmän uskoa, ettei Saksa hyökkää.

Moskovan kaduilla kuunneltiin kovaäänisistä tullutta ilmoitusta Saksan hyökkäyksestä. © Itar Tass / Lehtikuva

Moskovan kaduilla kuunneltiin kovaäänisistä tullutta ilmoitusta Saksan hyökkäyksestä. © Itar Tass / Lehtikuva

”Tuijotti vain tyhjyyteen”

Vaan palatkaamme aamuöiseen kesäkuun 22. päivän puheluun, jossa Georgi Zukov ilmoitti uniselle Stalinille saksalaisten pommittavan Neuvostoliiton kaupunkeja.

Puhelimesta kuului vain Stalinin kiihkeä hengitys. Kesti kauan, ennen kuin hän määräsi tärkeimmät kenraalit ja politbyroon kokoontumaan Kremliin.

Aluksi Stalin yhä jankkasi: tämä on provokaatiota, tämä on saksalaiskenraalien juoni. Zukov uskalsi kumota ajatuksen. Politbyroon jäsenet hikoilivat kylmää hikeä. Molotov lähti tapaamaan Saksan lähettiläs von der Schulenburgia ja palasi kalpeana:

”Saksa on tosiaan julistanut sodan meille!”

Josif Stalin poistui Kremlistä hiljaisena. Hitler oli pettänyt hänet. Hän vetäytyi datsalleen, ei vastannut puhelimeen, ei koskenut ruokaan. Historioitsija Harrison E. Salisburyn mukaan hän vain ”istui liikkumattomana ja tuijotti tyhjyyteen.”

Oli syytäkin.

Heti kesäkuun 22. päivänä saksalaiset joukot olivat tunkeutuneet Neuvostoliiton rajojen yli 1 800 kilometrin pituudelta. Rajavartijat oli yllätetty, kun he olivat vielä alushoususillaan. Satojatuhansia sotilaita jäi motteihin ja vangiksi. Hävittäjät ja pommikoneet seisoivat rivissä saksalaisten syöksypommittajien maalitauluina.

Adolf Hitlerin mukaan sota oli hävityssota, jossa oli unohdettava tunnontuskat.

Stalin poistui Kremlistä hiljaisena. Hitler oli pettänyt hänet.

Josif Stalin palasi Kremliin heinäkuun 1. päivänä. Kaksi päivää myöhemmin hän puhui radiossa:

On kysymys elämästä ja kuolemasta, viholliselle ei saa antaa mitään armoa, joukoissamme ei ole sijaa ruikuttajille eikä pelkureille.”

Oli alkanut lähes neljä vuotta kestävä sota, jossa kaatui tai katosi yli kymmenen miljoonaa puna-armeijan sotilasta ja sai surmansa yksitoista miljoonaa neuvostosiviiliä, heistä yli 700 000 Leningradin (nyk. Pietarin) piirityksessä.

Sota päättyi Saksan antautumiseen toukokuun 8. vuonna 1945 ja sai Neuvostoliitossa nimen Suuri isänmaallinen sota.

Lähteet: Antony Beevor: Toinen maailmansota; Isaac Deutscher: Stalin; Norman Ohler: Soluttautujat; Edvard Radzinski: Stalin; Harrison E. Salisbury: Tuntematon sota.

Saksan diktaattori (Führer) Adolf Hitler julisti hyökkäyksen Neuvostoliittoon ristiretkeksi bolsevismia vastaan. Kuvassa oikealla marsalkka C.G.E. Mannerheim vuonna 1942. © /SKOY

Saksan diktaattori (Führer) Adolf Hitler julisti hyökkäyksen Neuvostoliittoon ristiretkeksi bolsevismia vastaan. Kuvassa oikealla marsalkka C.G.E. Mannerheim vuonna 1942. © /SKOY

Lue myös: Rovaniemen totaalinen hävitys, 800 kaatunutta – Lapin sota oli sodan hirveä loppunäytös

Lue myös: Mitä isoisälle tapahtui sodassa? Näin voit tutkia sotineen sukulaisesi vaiheita ja sotapolkua

X