Olavinlinnan unohdettu naishallitsija − Linnoituksen historiassa ovat vaikuttaneet naiset, lapset kuin pässikin, jota hyökkääjät pakenivat

Moni tuntee myytin Olavinlinnan muuriin muuratusta nuoresta neidosta. Linnan muurit kätkevät sisäänsä muitakin mielenkiintoisia tarinoita ja historiallisia tapahtumia.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Gunilla Bese ei koskaan itse käynyt Olavinlinnassa.

Moni tuntee myytin Olavinlinnan muuriin muuratusta nuoresta neidosta. Linnan muurit kätkevät sisäänsä muitakin mielenkiintoisia tarinoita ja historiallisia tapahtumia.
Teksti:
Anni Niittylahti

Vuonna 2025 Olavinlinna täyttää 550 vuotta. Seura pyysi Suomen kansallismuseon palvelukoordinaattori Anne Paulasuota jakamaan kolme tarinaa Savonlinnassa sijaitsevan linnoituksen historiasta ja ihmisistä.

Linnan valtiatar täytti miehensä saappaat ansiokkaasti

Anne Paulasuon mukaan Olavinlinnan historian naisista ja lapsista ei olla puhuttu niin paljon. Tämä johtuu osittain siitä, että alueella asui pääosin tavallista väkeä, joista ei ole jäänyt merkintöjä historiankirjoihin.

Yksi merkittävä nainen kuitenkin vaikutti Olavinlinnassa 1500-luvun alkupuolella.

Ruotsalaisaatelissukuun kuuluva Gunilla Bese oli naimisissa Viipurin läänin ja Olavinlinnan linnanläänin käskynhaltija Eerik Tuurenpoika Bielkin kanssa.

Vuoden 1511 keväällä Eerik kuoli kuumetautiin ja vastuu linnoista päätettiin antaa Gunillalle.

”Rälssimiehen kuollessa ajateltiin, että rouvakin voi olla linnan valtiatar, ettei joku tuntematon suku tule ottamaan valtaa”, Anne Paulasuo kuvailee.

Viipurin ja Olavinlinnan hallitsijana Gunilla toimi lopulta puolitoista vuotta. Olavinlinnassa Gunilla ei todennäköisesti käynyt kertaakaan, mutta hänen kädenjälkensä näkyi silti linnan hoidossa.

Aatelistaustansa takia Gunilla oli oppinut lukemaan, kirjoittamaan ja todennäköisesti myös laskemaan. Hänen luovuttaessaan linnojen hallinnan Tönne Eerikinpoika Tottille, oli niiden kirjanpito erityisen huolellisesti tehty.

”Gunilla Bese todella täytti miehensä isot saappaat”, Paulasuo sanoo.

Olavinlinna
Olavinlinnassa ei ollut varsinaista hovielämää, vaan se oli puolustukseen käytetty linnoitus. © Museovirasto

Lue myös: Suhmurointi jatkuu Viipurin linnan restaurointitöissä – Roistoja houkuttaa kaupungin muhkea budjetti

Arvokkaan lapsivieraan tuloon varauduttiin kalliilla hankinnoilla

1600-luvun alussa Venäjällä käytiin kamppailua tsaarin istuimesta. Ruotsissa sotapäällikkö ja valtiomies Jakob De la Gardie alkoi ajamaan hanketta, että kuningas Kustaa II Aadolfin pikkuveljestä Karl Filipistä tulisi seuraava Venäjän hallitsija. Karl Filip oli tuolloin 12-vuotias.

”Tietojen mukaan prinssin äiti oli huolissaan nuorimmistaan ja mietti vaarallista matkaa ihmeelliseen Venäjän maahan. Hän joutui kuitenkin laittamaan pojan matkaan”, Anne Paulasuo kertoo.

Matkaa taitettiin viidellä sotalaivalla. Prinssi saattueineen pysähtyi Olavinlinnaan lepäämään vuonna 1613. Linnan inventaariosta löytyy merkintä, että arvovierasta varten oli hankittu 30 metriä verkaa eli hienoa villakangasta.

Olavinlinnasta Karl Filip jatkoi reissua Venäjälle, mutta saapui maahan liian myöhään. Uusi tsaarisuku oli jo valittu.

Paulasuo kertoo, että osana Olavinlinnan saavutettavuushanketta linnan entiseen näyttelytilaan avattiin Pikku Herttuan sali, joka on saanut nimensä Karl Filipin mukaan. Salissa voi eläytyä keskiaikaisessa linnassa elämiseen muun muassa pukeutumalla historiallisiin vaatteisiin ja kattamalla voudin pöydän perinteisillä astioilla.

Sananlasku linnan pässistä elää yhä paikallisten keskuudessa

Olavinlinnan läheisyydessä olevassa Tallisaaressa sijaitsee pässipatsas, jonka merkitys jää Anne Paulasuon mukaan monelle epäselväksi. Hänen mukaansa pässi liittyy heinäkuussa juhlittavaan Pyhän Olavin päivän perinteeseen, jolloin juhlapäivänä syötiin pässipaistia.

Perinnettä pitää yhä yllä paikallishistoriasta kiinnostuneiden Pyhän Olavin Kilta -yhdistys.

”Patsas liittyy myös siihen, että kerran eräs pässi pelasti linnan”, Palasuo kertoo.

olavinlinnan pässipatsas
Olavinlinnan mustan oinaan on tehnyt kuvanveistäjä Anton Ravander-Rauas. © Soile Tirilä/Museovirasto

1600-luvulla sen ajan vihollinen oli saapunut Olavinlinnan vastarannalle valmiina hyökkäämään. Oli kuiva kevät, ja linnan pässi käveli muurien päällä syöden kuivahtanutta ruohoa.

Vihollisia varten oli varattu patoja täynnä tervaa. Yhtäkkiä iskenyt ukkonen ja salamat saivat tervan palamaan korkeilla liekeillä. Pässi säikähti tätä ja nousi kahdelle jalalle.

”Viholliset näkivät kirkkotorniin ilmestyvän sarvipäisen varjon. Se oli merkki, että paholainen auttoi linnaa, joten viholliset pakenivat.”

Seuraavat kaksi viikkoa olivat Olavinlinnassa rauhan aikaa. Kun linnan väki tajusi, kuka heidät oli pelastanut, ei sen vuoden Pyhän Olavin päivänä syöty pässiä.

Linnan pelastaja sai myös todennäköisesti elää mukavia vanhuudenpäiviä.

”Paikalliset Savonlinnassa tuntevat sanonnan, että ’oi kun sais ellää niin hyvvää elämää kuin linnan pässi aikanaan’”, Paulasuo sanoo.

Kyminlinna
Kotkan Kyminlinnan muurien sisällä ovat asustaneet niin venäläiset kuin suomalaisetkin sotilaat. Nyt kasemattien katveessa vallitsee hiljaisuus. © Arto Wiikari

Lue myös: Kotkan Kyminlinnan historiallinen linnoitus murenee paikoilleen: ”Kulttuurihistoriallisesti arvokas valtion omaisuus on tyhjän panttina”

X