Olisiko talvisota voitu välttää?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Talvisodan taisteluiden muistomerkki Suomussalmella. Kuva: Hannu Häyhä/Kuvaryhmä/SKOY.
Tämä oli se kysymys, johon suuriin ikäluokkiin kuuluva nuori poliittisen historian tutkija joutui 70-luvulla melkein joka käänteessä vastaamaan.

Olihan presidentti Kekkonen keväällä 1973 pitämässään yya-sopimuksen 25-vuotisjuhlapuheessa markkinoinut eräänlaisen ”taitamattomuusteorian”. Tukea esitykselleen hän sai Juhani Suomen tuoreesta väitöskirjasta.

Kekkosen kuningasajatuksena oli, että kymmenen vuotta aikaisemmin eli vuonna 1938 Suomi olisi voinut allekirjoittaa yya-sopimuksen tapaisen ystävyyssopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Tällaista jossain muodossa Stalinin emissaariksi sanottu lähetystösihteeri Boris Jartsev ehdotti. Puheessaan presidentti totesi, että keskustelut katkesivat Suomen osoittamaan mielenkiinnon puutteeseen. Puheesta ilmeni Suomen poliittisen johdon jäykkäniskaisuus ja taitamattomuus: he eivät tarttuneet Moskovasta ojennettuun käteen.

Tämähän merkitsi 70-luvun alun tilanteessa kuin olisi kaadettu öljyä liekkeihin. Jo valmiiksi vasemmistolaisesti virittynyt nuori toimittajapolvi kysyi mielestään oikeutetusti, miksi sitten sopimusta ei solmittu? Tuloksena olisi ollut se, että Suomi olisi välttynyt talvisodalta ja tietysti myös jatkosodalta. Ruotsin tavoin olisimme nauttineet rauhasta sekä ystävyydestä hyvän naapurimme Stalinin Neuvostoliiton kanssa. Kekkonen vetosi puheessaan historiantutkijoihin ja peräänkuulutti uutta ja ennakkoluulotonta tutkimusta tässä hengessä.

Tätä ”Kekkosen mallia” kokeiltiin Virossa ja sen mukana muissakin Baltian maissa syksyn 1939 neuvotteluissa. Viro taipui heti kaikkiin Stalinin esittämiin vaatimuksiin. Päätökset perustuivat vakaumukseen siitä, että Neuvostoliittoon voi luottaa. Ulkoministeri Ants Piip korosti, että Stalin oli antanut ”bolshevikin kunniasanan” ettei Viron sisäisiin asioihin tulla puuttumaan. Ja näinhän asia oli kesään 1940 saakka. Viro, Latvia ja Liettua välttivät talvisodan. Suomikin olisi välttänyt talvisodan taipumalla täysin Moskovan edessä syksyn -39 Moskovan neuvotteluissa.

Viron presidentti Pätsin ensisijainen tavoite oli kaikin mahdollisin keinoin välttää sodan syttyminen. Kyllä hän varmasti tajusi, että siitä oli maksettava hinta. Ja se hinta oli Viron valtiollisesta suvereniteetista ja itsenäisyydestä tinkiminen. Suomalaiset eivät tällaiseen kaupantekoon ryhtyneet. Suomen kansan ensisijainen tavoite oli itsenäisyyden ja kansallisen suvereniteetin säilyttäminen silläkin uhalla, että taipumattomuus johtaisi sotaan. Kuten johtikin. Kysymys oli siis täysin vastakkaisista arvioista, joita naapurimaissa toteutettiin. Kysymys ei ollut sotilaallisesta voimasta, aseiden tai ammusten määristä. Virolla oli erittäin hyvin koulutettu armeija, joka oli monissa kohdissa paremmin aseistettu ja varustettu kuin Suomen armeija. Muutamassa päivässä sotilasjohto olisi voinut kutsua kokoon 150 000 miestä.

Akateemikko Oiva Ketonen – itsekin veteraani – on joskus todennut, etteivät arviot aina perustu järkisyihin, vaan että ihmiselämässä on rationaalista harkintaakin korkeampia arvoja, kuten vapauden puolustaminen toivottomaltakin näyttävässä tilanteessa. Näin Suomen kansa teki talvisodassa 1939–40.

X