Olympiakomitea ei sallinut naisten juosta pitkiä matkoja: ”Naiset vanhenevat ennen aikojaan”

Jaa artikkeli
Olympialaiset 1928
Naiset saivat Olympialaisissa juosta 800 metrin matkan vuonna 1928 . Moni pyrötyi maaliviivalla ja siksi naisten juoksemista rajoitettiin seuraavissa kisoissa. © IOC Olympic Museum /Gettyimages
Kansainvälisen Olympiakomitean presidentin mielestä mallia olisi 1900-luvun alussa pitänyt ottaa antiikin olympiakisoista.

Totta se on, vaikka vaikea uskoa: Helsingin olympiakisoissa vuonna 1952 naisten pisin juoksumatka oli 200 metriä. Pidempiä matkoja ei Kansainvälinen Olympiakomitea sallinut naisten juosta: vaarallista!

Piintynyt harha juonsi juurensa vuoteen 1928. Amsterdamin olympiakisojen ohjelmaan kuului silloin ensi kertaa myös naisten 800 metrin juoksu, jonka osanottajista useat pyörtyivät maaliviivan ylitettyään.  Radalle kaatuilevat naiset toivat Kansainvälisen Olympiakomitean herrojen mieleen vain vajaat vuosikymmen aikaisemmin päättyneen maailmansodan kauhut.

Juoksevat naiset ”vanhenevat ennen aikojaan”

Eräs lontoolaisen Daily Mail -lehden haastattelema lääkäri totesi tuolloin, että 200 metriä pidempiä matkoja kilpaa juoksevat naiset ”vanhenevat ennen aikojaan”.

Kansainvälisen Olympiakomitean presidentti kreivi Henri de Baillet-Latour meni vielä pidemmälle. Hänen mukaansa on otettava mallia antiikin olympiakisoista, joissa kaikissa lajeissa saivat kilpailla vain miehet.

Kukaan ei kiinnittänyt huomiota siihen, että Amsterdamin olympiajuoksun voittaja, saksalainen Lina Radke voitti ajalla 2.16,8, joka on edelleen Suomessa hyvähköä kansallista tasoa. Japanilainen Kinue Hitomi jäi Radkesta vajaan sekunnin.

Vasta 32 vuotta myöhemmin Rooman olympiakisoissa 1960 olympiaohjelmaan sisältyi jälleen  naisten 800 metrin juoksu. Vaikka kilpa sujui ongelmitta, vasta 12 vuotta myöhemmin uskallettiin olympiaohjelmaan ottaa jo myös naisten 1 500 metrin juoksu.

Uusi aika oli kuitenkin ovella. Ja niin räjähtävän uusi se oli, että naisille avautuivat portit myös maratonien maailmaan. Suu selällään otettiin meillä tammikuussa 1974 vastaan uutinen San Diegosta, missä Irja Paukkonen oli juossut maratonilla Euroopan ennätyksen 2.58.34.  Vuosikymmen  myöhemmin Suomen huipulla oli Sinikka Kiippa, joka ei mitenkään vaikuttanut vanhentuneen ennen aikojaan, vaikka edustikin 41-vuotiaana maataan Ateenan EM-kisoissa.

Pisimmän ratamatkan, 10 000 metriä, naiset juoksivat ensi kertaa olympiakisoissa Soulissa vuonna 1988. Jo viisi vuotta aikaisemmin oli juostu matkan Suomen mestaruudesta, jonka oli vienyt vasta 17-vuotias Kristiina Iisakkila. Lahjakkaan nuoren naisen uran katkaisivat jatkuvat jalkavaivat.

Sama uhka leijuu myös tämän hetken nuoren lahjakkuuden, 18-vuotiaan Alisa Vainion pään päällä. Viime vuonna hän juoksi hätkähdyttävän maratonajan 2.33.24.

Julkisuudessa nousi kiukkuinen kohu, koska nuoren ikänsä takia hän ei sääntöjen mukaan olisi saanut kilpailla tulevissa Rion olympiakisoissa. Kohu oli ennenaikainen. Jalkavaivat saattavat pitää Alisan syrjässä radoilta suurimman osan alkavaa kautta.

Lieneeköhän kääntynyt haudassaan jo useammankin kerran Martti Jukola, eräs aikansa arvostettu urheilutoimittaja, joka kirjoitti Amsterdamin kisojen 800 metristä:

”Tämä kilpailu oli naisille aivan epäinhimillinen, sillä he eivät varmaankaan kykene harjoittelemaan näin pitkän matkan juoksua niin perusteellisesti, että voisivat sen suorittaa ilman vakavia terveydellisiä häiriöitä.”

Lue myös: Kuka oli rauhanenkeli, joka viuhahti Helsingin olympialaisten avajaisissa 1952?

Suomalaisen huippu-urheilun kunnian päivät ovat ohi – Vai onko vain perspektiivi hukassa? Olympiakomitea vastaa

Lue juttu Kristiina Iisakkilasta Seurasta 25-26/16.

X