Päämaja hukkasi kuukausia suurhyökkäyksen lähestyessä

Jaa kaverilleTilaa Seura
Hiljainen hetki Mikkelin päämajassa toukokuussa 1943. Lähde: SA-kuva.

Lähes 10 000 miestä oli päästetty rintamalta maatalouslomille, ja Päämajasta lähti joukoille kiertokirje aiheena ”Miten puhdetyöt olisi järjestettävä rintamajoukoissa”. Niinpä suomalaisjoukot olivat housut kintuissa, kun Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Valkeasaaren lohkolla Karjalan Kannaksella 70 vuotta sitten kesäkuun 9. päivänä.

Vuonna 2004 ilmestynyt teos Päämajan hukatut kuukaudet (Kustannus Oy Suomen mies) on jäänyt varsin vähälle huomiolle. Aimo Juholan, Jyri Paulaharjun ja Georg-Eric Strömbergin kirja vyöryttää esiin nipun tosiasioita, jotka eivät imartele marsalkka Mannerheimin johtaman päämajan tuolloista toimintaa.

Kenttätykistön mittaustiedusteluyksiköt paikansivat toukokuussa yhä enemmän vihollisen tykistön tuliasemia rajan pinnassa. Ne havaitsivat myös, että junaliikenne vihollisen lähiselustassa vilkastui. Kohti Kannasta liikkui lukuisia tyhjiä, lastinsa purkaneita autokolonnia.

Myös kannasta kohti marssivista joukko-osastoista tehtiin runsaasti havaintoja. Kenttätykistön tiedustelun mukaan venäläiset olivat kaivaneet Valkeasaaressa kaksi noin 200–250 metrin pituista taisteluhautaa kohti suomalaisten asemia.

Maatähystys raportoi toukokuun 25. päivänä, että Vaskisavotan suuntaan ajoi 35 kuorma-autoa täynnä miehiä. Viisi päivää myöhemmin 2. mittauspatterin raportin mukaan Valkeasaaren selustassa liikkui noin 300 kuorma-autoa, joiden joukossa oli myös kymmenittäin traktorivetoisia tykkejä.

Yhden ainoan toukokuisen viikon aikana 5.mittauspatteri kirjasi eräällä rataosuudella jopa kuudentoista junan kulkevan kohti Kannasta. 2.divisioonan mittaustiedustelu kirjasi havainneensa 27.5.–3.6.  välisenä aikana 438 kuorma-autoa matkalla pohjoiseen ja 466 etelään. Länsi-Kannaksella 11. mittauspatteri varmisti suomalaisen 2.divisioonan lohkon edestä kaikkiaan 55 tuliasemaa.

Lentotiedustelu välitti päämajan suuntaan omia havaintojaan. Kapteeni Hans Wind oli tiedustelulennollaan 27.5. aamuyöstä havainnut Suomenlahdella 35 laivan saattueen, jonka edessä kolme alusta laski sumuverhoa. Kaksi päivää myöhemmin eräästä toisesta tiedustelukuvauksia suorittaneesta koneesta havaittiin Kronstadtin eteläpuolella toistakymmentä alusta. Suomalaisissa komentoportaissa niiden arveltiin olevan huoltokuljetuksia. Totuus oli toisenlainen: aluksilla siirrettiin hyökkäysjoukkoja odotusalueelle.

Ilmavoimien Radiopataljoonan tiedustelutietojen mukaan aivan toukokuun lopulla Leningradin alueella oli havaittu hävittäjien, maataistelukoneiden sekä panssarivoimien yhteisharjoituksia.

Joko kesäkuun 6. tai 7. päivänä sotilasasiamiehenä Washingtonissa toiminut Ruotsin armeijan kapteeni Kurt Wennberg soitti ystävälleen insinööriluutnantti Nils-Erik Stenbäckille päämajan tiedustelu 1:een. Wennbergin viesti kuului: ”Siellä te rintamalla vain makaatte auringossa tai pelaatte jalkapalloa niin kuin maailmassa vallitsisi syvin rauha. Karjalan kannaksella on yli 290 divisioonaa valmiina hyökkäämään minä hetkenä hyvänsä. Siellä on tykki tykin vieressä ja uusia moottoroituja joukkoja tulossa.”

Puhelinviesti välitettiin päämajan operatiiviselle osastolle, mutta se ei sisältynyt seuraavan päivän vihollistilannetiedotukseen. Päämajassa lähinnä kenraaliluutnantti Aksel Airo pyrki estämään huolestuttavien tietojen joutumista ylipäällikkö Mannerheimin tietoon.  Ylipäällikköä ei saanut hermostuttaa.

Hyssyttelevän rauhallisia viestejä välitti päämajan suuntaan myös IV armeijakunnan komentaja kenraaliluutnantti Taavetti Laatikainen. Viestien laatuun saattoi osaltaan vaikuttaa se, että tärkeät ilmakuvaustiedot tulivat monesta eri syystä armeijakunnan tiedusteluosaston tietoon vasta kun suurhyökkäys oli jo alkanut.

Kesäkuun 2. päivän ilmakuvaus paljasti merkittävän osan vihollisen rintama-alueen tykistövoimasta. Kesäkuun 8.päivän kuvista voitiin puolestaan havaita, että Valkeasaaren lohkon edustan 40 aikaisemmin tyhjää tuliasemaa oli nyt miehitetty. Hyökkäyssuunta ja hyökkäysura oli niiden perusteella varsin selvä.

Etulinjan miehet eivät elätelleet turhia toiveita. He kuulivat panssareiden möyriviä ääniä. He kuulivat rynnäkköhautoja kaivavien vihollisten lapioiden kirskahtelua. He kuulivat, kuinka tykit tarkkuuttivat tultaan eri kohteisiin Suomen puolella. ”Joka mies aina keittiömiehiä myöten oli tietoinen, että sieltä on pian jotakin tulossa.”

Päämajan hukatut kuukaudet -kirjan tekijätrio tuo esille kymmenittäin sekä päämajan että korkeimman upseeriston ennen kesäkuun 1944 suurhyökkäystä tekemiä anteeksiantamattomia laiminlyöntejä. Tekijät nostavat syyttävän sormensa useaan suuntaan.

Päällimmäiseksi jää tunne, että päämajan hukattuja kuukausia ei ole vieläkään käsitelty riittävän laajasti ja kriittisesti.

X