Petterin viestit

Jatkosodan aseet vaikenivat Suomen rintamilla aamulla syyskuun 5. päivänä 1944. Aselepo oli solmittu yöllä. Vielä aselevon jälkeen teloitettiin ampumalla kolme kiinnisaatua desanttia, vihollisen vakoojaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Nykypäivän desantit eli Venäjän laskuvarjojoukot tunnetaan nimellä Vozdušno-desantnyje voiska eli VDV. Kuva: Colourbox.

Jatkosodan aseet vaikenivat Suomen rintamilla aamulla syyskuun 5. päivänä 1944. Aselepo oli solmittu yöllä. Vielä aselevon jälkeen teloitettiin ampumalla kolme kiinnisaatua desanttia, vihollisen vakoojaa.
(Päivitetty: )
Teksti:
Antero Raevuori

He olivat Boris Gurin, Juho Ivan Näätänen ja Nikolai Vasiljev. Kaikille kolmelle langetettiin kuolemantuomio III Armeijakunnan kenttäoikeudessa.

Yhteensä teloitettiin jatkosodan vuosina 1941–44 virallisten asiakirjojen mukaan 447 desanttia, joista varsin monet olivat Suomesta Neuvostoliittoon kansalaissodan jälkeen paenneiden jälkeläisiä. Yleensä heidät pudotettiin laskuvarjoineen Suomen puolelle lentokoneen pommiluukusta. Sotilaskohteiden tiedustelu oli heidän tärkein tehtävänsä. Mukanaan heillä oli radio tietojen välittämistä varten.

Helsingissä konsuli Ragnar Krogiuksen huvilassa Kuusisaaren koillispäässä toimi luutnantti Juho Kallioisen johtama Päämajan radiopataljoonan Asema 12, jolla oli oma erikoistehtävänsä. Sen piti hyödyntää kiinnisaatujen desanttien tietoja ja osaamista.

Valtiollisen poliisin miehet olivat vieneet erään joko Lauttasaaressa tai Hyvinkäällä kiinnisaamansa desantin Kuusisaareen. Mies oli valmis lähettämään Leningradiin vääriä tietoja. Kieltäytyminen olisi ollut huono vaihtoehto. Geneven kansainvälisen sopimuksen mukaan siviiliasussa tai toisen maan sotilaspuvussa kiinnijäänyt vakoilija voitiin teloittaa. Sopimusta noudatettiin Suomessa varsin tarkkaan.

Asema 12:n miehet antoivat desantille nimeksi Petteri.

Kun neuvostokoneet pommittivat Helsinkiä helmikuun 6. ja 7. päivänä vuonna 1944, Petteri lähetti Asema 12:n tukikohdasta Neuvostoliiton tiedustelupalvelulle viestin. Se oli suomalaisten laatima, hänen itsensä venäjän kielelle kääntämä ja sitten vasta salakielellä kirjoitettu. Viestissä suurenneltiin reippaasti Helsingin kokemia tuhoja. Asema 12:n miehet varmistivat, ettei Petteri sähköttäessään tehnyt mitään sellaista, mikä olisi paljastanut hänen olevan suomalaisten valvonnassa.

Suomalaiset eivät olisi voineet Petteriä korvata. Todennäköisesti viestit otti vastaan hänen yhteysupseerina toimiva kouluttajansa, joka pystyi heti tunnistamaan, käyttelikö sähkötysavainta hänen oppilaansa. Jokaisella oli pieniä vivahteita myöten tunnistettava oma sähkötysrytminsä ja -tahtinsa. Se oli käsiala, jota ei voinut jäljitellä.

Jos Neuvostoliiton tiedustelupalvelu uskoisi Petterin lähettämiin liioiteltuihin tuhotietoihin, se välittäisi ne myös kaukotoimintailmavoimien (ADD) johtoportaalle, mikä puolestaan voisi vähentää intoa pommittaa uudelleen jo kertaalleen ”tuhottua” Helsinkiä.

Petterin sähköttämät ”tiedot” kävivät yksiin ADD:n esikuntaportaan saamien muiden raporttien kanssa. Vaikka lentäjät olivat pudottaneet suurimman osan pommeista mereen Helsingin edustalle kiivaan it-tulen takia, heidän itsesuojeluvaistonsa pakotti kertomaan muunneltua totuutta. Heidän mukaansa kaupungissa paloivat kaasusäiliö, useat rakennustarvikevarastot, kasarmit sekä myös Strömbergin sähkötekninen tehdas. Lentäjien mukaan iso tulialue oli nähty myös Helsingin eteläosassa. Kyse oli Ruoholahdesta, missä paloi useita suuria lautatarhoja.

Neuvostoliiton Karjalan rintaman ilmavoimat tiedotti puolestaan helmikuun 7. päivänä kello 14.05 suoritetussa hävittäjätiedustelussa ilmenneen, että koko Helsinki on savun peittämä ja että viisi isoa tulipaloa roihuaa kaupungin itäosassa.

ADD:n johdon oli ilmamarsalkka Aleksandr Golovanovia myöten pakko uskoa omien lentäjien, ilmavoimien tiedustelun ja ”oman miehen” välittämiä tietoja, jotka tekivät marsalkan varsin tyytyväiseksi. Olihan valtaosa pommeista Petterin mukaan osunut maaliin ja Helsingin keskustasta ” tuhoutunut” lähes 90 prosenttia. Todellisuus oli jotain muuta: yli 700 konetta oli pudottanut lähes 7 000 pommia, joista vain 280 oli osunut kaupunkialueelle. Rakennuksia tuhoutui 28.

Petterin oikeaa nimeä ei koskaan paljastettu. Hänen myöhemmästä kohtalostaan ei ole tietoja.

X