Poika Vesanto oli aikanaan lahjakas ja lennokas kuvittaja – Silti itseoppinut piirtäjä jäi vaille suurta arvostusta

Seuraan kansia maalannut Poika Vesanto oli mestarillinen kuvittaja, jonka ura päättyi varhaiseen kuolemaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Poika Vesanto palveli jatkosodan aikana tiedotuskomppaniassa ­rintamapiirtäjänä. © SA-kuva

Seuraan kansia maalannut Poika Vesanto oli mestarillinen kuvittaja, jonka ura päättyi varhaiseen kuolemaan.
Teksti: Milla Ollikainen

Viipurilaisessa putkassa lojui syyskuussa 1942 eräs sotamies. Hän oli saanut rangaistuksen tehtäviensä laiminlyönnistä.

Se ei ollut hänen ensimmäinen eikä pahin sodanaikainen rangaistuksensa.

Putkareissu kesti kaksi viikkoa. Huumoristaan tunnettu mies päätti tappaa aikaa parhaalla keinolla, jonka osasi.

Hän alkoi piirtää.

Väriä ja vauhtia

Tamperelainen veturinlämmittäjä Kaarlo Vesanto ja hänen vaimonsa Wilhelmiina antoivat vuonna 1908 syntyneelle toiselle pojalleen harvinaisen nimen Eijo. Sillä nimellä lasta ei pitkään kutsuttu. Kaikki sanoivat häntä Pojaksi jo varhain.

Kaarlo-isä työskenteli myöhemmin Yhtyneiden pukutehtaiden koneasentajana, ja Pojan isoveli Eero teki luokkanousun duunariperheestä pukutehtaiden toimitusjohtajaksi. Poika sen sijaan jätti lyseon kesken heikohkon koulumenestyksen jälkeen.

Todistuksessa oli kuitenkin yksi numero, joka enteili tulevaa: täysi kymppi piirustuksesta.

Taiteilijana Poika Vesanto oli aikaansa nähden tyypillinen, työläistaustainen ja itseoppinut. Uransa hän aloitti piirtäjänä kivipainossa, ja hänen ensimmäiset julkaistut työnsä olivat todennäköisesti joulukortteja. Kortteja hän piirsi ja maalasi myöhemminkin. Vesannon 1930–40-luvulla tekemiä kortteja voi yhä löytyä kotien muistolaatikoista, ja ne on helppo tunnistaa, sillä hänellä oli tapana signeerata työnsä.

Vesannon on täytynyt jo parikymppisenä innostua amerikkalaisista sarjakuvista, joita alettiin julkaista suomalaislehdissä 1920-luvun lopussa. Niin selvästi näkyvät amerikkalaiset vaikutteet hänen omissa sarjakuvissaan, joista ensimmäinen eli Eetu ja Riku alkoi ilmestyä Aamulehdessä 1931.

”Sen ajan suomalaiset sarjakuvantekijät olivat vielä aika eurooppalaisia. Vesanto oli selvästi dynaamisemman oloinen, viiva ja sommittelut olivat energisiä ja toiminnallisia”, sanoo kuvakerronnan historiaan erikoistunut toimittaja ja tietokirjailija Ville Hänninen.

Vesanto myös käytti sarjakuvissaan johdonmukaisesti puhekuplia, ensimmäisten joukossa Suomessa, kuvan alle kirjoitetun tekstin sijasta.

Mainospiirtäjäksi Otavaan

Vesannon lahjat noteerattiin pian Helsingissäkin, ja hänet pestattiin Otavaan mainospiirtäjäksi 1930-luvun alussa. Hän teki monipuolisesti kuvituksia paitsi mainoksiin myös kustantamon lehtiin ja kirjoihin.

Vuonna 1934 perustetun Seura-lehden alkuaikoina Vesanto teki lehteen kymmeniä kansikuvia. Monissa niistä näkyy sama vauhdikkuus kuin hänen muissakin töissään. Vesannon värikäs tyyli ja aiheet erottuvat muista sen ajan kannentekijöistä, joiden kuvat olivat varsin staattisia. Useimmissa Vesannon Seuraan tekemistä kansista on meneillään jokin tilanne, parhaimmillaan hauska.

Sotien aikana Poika Vesanto joutui toisenlaisiin kuvitustehtäviin, mutta hän säilyi humoristina.

Ainakin näennäisesti.

Sodanaikaiset pilapiirrokset toimivat paitsi viihdykkeenä myös propagandana vihollista vastaan. © Jonne Räsänen

Sodanaikaiset pilapiirrokset toimivat paitsi viihdykkeenä myös propagandana vihollista vastaan. © Jonne Räsänen

Seuran ensimmäisen vuosikymmenen kansi­kuvista on helppo erottaa ne, jotka ovat lähtöisin Poika Vesannon siveltimestä. Muihin tekijöihin nähden Vesannon kan­sissa on vauhtia ja väriä. © Jonne Räsänen

Seuran ensimmäisen vuosikymmenen kansi­kuvista on helppo erottaa ne, jotka ovat lähtöisin Poika Vesannon siveltimestä. Muihin tekijöihin nähden Vesannon kan­sissa on vauhtia ja väriä. © Jonne Räsänen

Juopottelua ja uhmaa

”Humoristilla ei tee mitään TK-piirtäjänä.”

Näin sanoi kirjailija Olavi Paavolainen, joka toimi sodan aikana tiedotuskomppa­nian rintamapiirtäjien esimiehenä. Hänen on arveltu karsastaneen Poika Vesantoa, joka oli saanut siirron TK-piirtäjäksi jatkosodassa 1941. Toisaalta Paavolainen kyllä kiitteli esimerkiksi Kari Suomalaista, joka oli Vesannon tavoin tullut tunnetuksi pila- ja sarjakuvapiirtäjänä.

Nuorena Poika Vesanto ei suhtautunut kielteisesti armeijaan ainakaan sen perusteella, että hän aloitti varusmiespalveluksensa vapaaehtoisesti 19-vuotiaana Hämeenlinnan ratsurykmentissä, josta vapautui keväällä 1928.

Kymmenen vuotta myöhemmin talvisodan kynnyksellä Vesanto oli paitsi vapaa taiteilija myös aviomies ja isä. Hän oli mennyt naimisiin muutettuaan Helsinkiin ja saanut pojan vuonna 1936.

Talvisotaan Poika Vesanto meni alikersanttina, ja hän toimi muun muassa taistelulähettinä ja ryhmänjohtajana. Aivan sodan lopulla Vesanto haavoittui lievästi kranaatin sirpaleista Vuosalmella. Talvisodan päätyttyä hänet ylennettiin kersantiksi.

Vesanto oli siis kunnostautunut talvisodassa, mutta jatkosotaan hän ei pakannut sankarin viittaa. Pian sodan alettua hän haki siirtoa pois jalkaväkirykmentistä tiedotuskomppaniaan. Otavan johtajistoon kuuluneen Heikki A. Reenpään puoltamana hakemus hyväksyttiin.

Siirto toteutettiin kuitenkin vasta toukokuussa 1942. Se oli sotaan kypsyneelle piirtäjälle liian pitkä odotus. Joulukuussa 1941 Vesanto palasi lomaltaan yli kolme vuorokautta myöhässä. Rangaistuksena hän menetti aliupseeriarvonsa. Raskauttavana asianhaarana pidettiin sitä, että ”Vesanto tällaisella käyttäytymisellä esimiesarvonsa vuoksi on järkyttänyt kuria poikkeuksellisen paljon”.

Niskurointi jatkui tiedotuskomppaniassa.

Viipurilaiseen putkaan Poika Vesanto päätyi kahdeksi viikoksi syyskuussa 1942. Asiakirjoihin hänen merkittiin laiminlyöneen tehtäviään, mutta ilmeisesti kyse oli juopottelusta. Putkassa piirtämänsä kuvan hän lähetti Kansanhuoltoministeriön tiedotuspäällikölle Untamo Utriolle.

Sen kääntöpuolelle hän kirjoitti uhmakkaasti:

”Terveiset täältä tyrmästä sinne kaikille. Etenkin tietysti sinulle.”

Elon taival päättyi 42-vuotiaana

Samana syksynä Poika Vesanto anoi siirtoa Helsinkiin, jotta olisi voinut paremmin elättää pientä perhettään. Anomusta ei hyväksytty, ja Vesanto joutui piirtämään rintamalla jatkosodan loppuun saakka.

Sotien jälkeen Vesanto käytti aikalaisten kertoman mukaan yhä enemmän alkoholia. Hän kuoli kuusi vuotta sodan päättymisen jälkeen joulukuun 4. päivä vuonna 1950.

Poika Vesanto oli menehtyessään vain 42-vuotias. Kuolinsyynä on pidetty itsemurhaa.

Rintamapiirros taisteluhaudasta näyttää Poika Vesannon vakavamman puolen. Dramaattisessa kuvassa on voimakas lataus. © Jonne Räsänen

Rintamapiirros taisteluhaudasta näyttää Poika Vesannon vakavamman puolen. Dramaattisessa kuvassa on voimakas lataus. © Jonne Räsänen

Poika Vesanto lähetti tämän putkassa piirtämänsä kuvan Kansanhuoltoministeriöön. © Jonne Räsänen

Poika Vesanto lähetti tämän putkassa piirtämänsä kuvan Kansanhuoltoministeriöön. © Jonne Räsänen

Ajan ilmeen tekijä

Poika Vesannon taiteellinen taso pysyi Ville Hännisen mielestä sotien jälkeenkin hyvänä.

”Mutta tietyllä tavalla hän ehkä jämähti, ja hänen työnantajansa olivat aika pieniä. Voi olla, että oli semmoista alaspäin menemisen tuntua.”

Vesanto keskittyi elämänsä viimeisinä vuosina erityisesti kirjankansiin, joiden tekemisen hän oli aloittanut jo Otavan mainospiirtäjänä työskennellessään. Uransa aikana hän ehti kuvittaa yli 200 kirjan kannet. Niistä näyttävimpiä on Mika Waltarin Kuka murhasi rouva Skrofin?, jonka alkuperäiskansi on tyylikäs ja hienosti sommiteltu.

Monelle voivat herättää lämpimiä lapsuusmuistoja Vesannon kansikuvat Otavan julkaisemassa Poikien seikkailukirjastossa. Vesanto teki sarjan kansikuvista suurimman osan. Vaikka kansitaiteilijan nimi ei olisi tuttu, hänen tyylinsä saattaa silti tunnistaa, ja tehokas kuva vie hetkessä tiettyyn aikakauteen.

”Se on näissä kiinnostavaa, että voi tunnistaa jonkin visuaalisen maailman värit ja tekniikat alitajuisesti aika pitkälle”, Hänninen sanoo.

Kuvittajat luovat oman aikakautensa ­ilmettä eri tavalla kuin vaikkapa taidemaalarit, kun käyttöön tehdyt kuvitukset ovat läsnä ihmisten arjessa. Poika Vesanto oli nimenomaan käyttökuvan tekijä ja siinä aikansa kärkeä.

Hänet kuitenkin unohdettiin kuolemansa jälkeen pitkäksi aikaa. Se johtui ehkä osittain hänen varhaisesta poismenostaan, mutta toisaalta kuvittajien arvostus oli ylipäänsä Vesannon aikana paljon heikompi kuin nykyään.

”Usein kuvittajat eivät itsekään kauheasti arvostaneet omaa työtänsä”, Hänninen sanoo.

Lisäksi Vesannon tyyliä pidettiin liian kaupallisena ja amerikkalaisena, eikä hän itse edes yrittänyt muuttaa sitä mielikuvaa suuntautumalla esimerkiksi korkeataiteen puolelle, kuten moni muu kuvittaja on tehnyt uransa myöhemmässä vaiheessa. Vuonna 1979 ilmestyneessä Parhaat pilapiirtäjämme -teoksessa Vesannosta kirjoitetaan näin:

Poika Vesanto, omin avuin kouliintunut, lahjakas, lennokas piirtäjä koki raskauttavana sen, että oli mielestään vain mitta­tilaustöitä paiskiva ammattilainen.

Otavan mainospiirtäjänä Poika Vesanto alkoi ­kuvittaa myös kirjankansia. Yksi Vesannon tunnetuimmista kansista syntyi Mika Waltarin dekkariklassikkoon. © Poika Vesanto/Otavan kuva-arkisto

Otavan mainospiirtäjänä Poika Vesanto alkoi ­kuvittaa myös kirjankansia. Yksi Vesannon tunnetuimmista kansista syntyi Mika Waltarin dekkariklassikkoon. © Poika Vesanto/Otavan kuva-arkisto

Lähteet: Ville Hänninen ja Timo Kokkila: Poika Vesanto – Käyttökuvan mestari (Rupriikki 2009), Ville Hänninen ja Jussi Karjalainen: Sarjatulta! Sota-ajan suomalaiset pilapiirrokset ja sarjakuvat (Jalava 2014), Olavi Järvi: Parhaat pilapiirtäjämme (Tammi 1979).

X