"Puolueeton" Ruotsi ja Lapin sota
Lapin sodan historiassa tunnetaan perinteisesti kolme osapuolta, jotka olivat sodan primus motor Neuvostoliitto ja pakon edessä keskenään taistelemaan joutuneet Saksa ja Suomi.
Ruotsalaiset ottivat vastaan Tornion taisteluissa vaikeimmin haavoittuneita ja veivät Haaparannan puolelle sotasairaalaan. Kuva: SA-kuva.
Monesti vähemmälle huomiolle jää länsinaapurimme Ruotsi, joka auttoi sekä suomalaisia että saksalaisia joukkoja ja pelkäsi Neuvostoliiton hyökkäystä Norrbottenin kautta Norjaan. Loppujen lopuksi Ruotsilla oli monella tapaa tärkeä rooli Lapin sodan tapahtumien kulussa.
Käytännössä Ruotsin armeija seurasi tiiviisti Tornionjokilaakson sotatoimia koko rajan pituudelta. Ruotsalaiset kertoivat suomalaisille tietoja saksalaisten liikkeistä ja välittivät myös viestejä. Lisäksi joen yli uiskenteli rintamakarkureita sekä Suomen että Saksan joukoista.
Wolf Halstin teoksen Lapin sodassa mukaan ruotsalaiset olivat avainasemassa, kun suomalaisjoukkoja huollettiin vuoden 1944 Käsivarren taisteluissa. Itse asiassa ruotsalaisten muona-apu mahdollisti suomalaisjoukkojen toiminnan alkutalven hyytävissä olosuhteissa.
Ruotsi onnistui säilyttämään toisessa maailmansodassa puolueettomuuden, jota länsinaapurimme sovelsi varsin mielenkiintoisella tavalla. Saksan vallattua Norjan 1940 Ruotsi antoi Hitlerin sotakoneiston käyttöön pohjoisen rautatieverkostonsa, jonka kautta Norrbottenin rautamalmia kuljetettiin Narvikin satamaan.
Ruotsille puolueettomuus merkitsi mittavaa liiketoimintaa, minkä lisäksi maan rautateitä käytettiin saksalaisten joukkojen ja aseiden siirtoihin. Ruotsalaisen sotahistorioitsijan Lars Gyllenhaalin mukaan vuosina 1940–1943 Ruotsin rautateillä liikkui meno- ja paluuliikenteessä yli kaksi miljoonaa saksalaissotilasta ja yli 100 000 vaunullista aseita tai muuta materiaalia. Näissä luvuissa ei ole mukana laivaliikennettä, eikä Ruotsin ilmatilaa käyttänyttä Luftwaffea.
Sekä suomalaisille että saksalaisille osoittamastaan ystävällisyydestä huolimatta ruotsalaiset eivät suhtautuneet naiivisti itänaapurinsa tapahtumiin. Luonnollisesti suurimpana pelkona oli, että toisen maailmansodan jälkeen Tornionjoki olisi Ruotsin ja Neuvostoliiton raja.
Syksyllä Svenskt Militärhistoriskt Bibliotek julkaisi Sten Ekmanin teoksen Kalixlinjen – Kalla krigets lås i Norr, jossa kerrotaan ruotsalaisten vuosien 1942–1943 sissisotasuunnitelmista Suomen maaperällä. Tehtäviin etsittiin varsinaisia eliittisotilaita, joiden johtajien tuli muun muassa puhua suomea sekä osata myös englantia ja saksaa.
Lisäksi vaatimuksiin kuuluivat hyvä hiihto- ja suunnistustaito sekä mielellään aiempi sotilaskoulutus. Tällaisten eliittikaukopartiomiesten oli tarkoitus esimerkiksi räjäyttää siltoja Suomen puolella Tornionjokilaaksossa.
Kuten hyvin tiedämme, nämä suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet.