Seuran arkistosta: Keijo-vauvan viimeinen pelastaja oli Arvo Ylppö

Seura vei Keijo-vauvan hoitoon 60 vuotta sitten. Vauvasta tuli kauppaneuvos.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Keijo Manner tuotiin parikuukautisena Lastenlinnaan Arvo Ylpön hoidettavaksi.

Seura vei Keijo-vauvan hoitoon 60 vuotta sitten. Vauvasta tuli kauppaneuvos.
Teksti:
Seura

Kahden kuukauden ikäisen Keijo Olavi Mannerin masu oli kovasti pipi. Mitkään keinot eivät kotipaikkakunnalla Salossa auttaneet. Keijo laihtui ja laihtui, ruoka ei pysynyt pienessä vatsassa. Viimeisenä pelastajana näkivät hänen isänsä ja äitinsä arkkiatri Arvo Ylpön. Niinpä he hädässään kirjoittivat Oskarille pyytäen tätä järjestämään pikku Keijon hänen hoiviinsa.

Oskari tarttui heti puhelimeen ja sopi Ylpön sedän kanssa vastaanotosta. Asiasta ilmoitetiin samantien Saloon. Mutta siellä olivat jo Keijon asiat menneet niin vaikeiksi, että terveyssisaren toimesta hänet oli kuljetettu  Lasten Linnaan.

Uusi soitto arkkiatri Ylpölle, joka lupasi heti seuraavana aamuna tutustua Keijo Olaviin ja hänen tapaukseensa ja sekä ottaa huolehtiakseen hänet terveeksi.

Lasten Linna kuudennella osastolla on keräääntynyt pienen sängyn ympärille joukko valkoisia takkeja. Reportterikin on puettu sellaiseen ja muoviseen kuonokoppaan. Ei tänne päästetä ketään levittämän basilleja.

Kaksi suurta silmää uusia valo- ja varjovaikutelmia, uusia kasvoja. Hoitajattaren hellät kädet nostavat pienen laihan kehon tutkimuspöydälle arkkiatri Ylpön eteen. Silloin pääsee Keijolta onneton itku. Ylpön setä tarttuu huitoviin kätösiin ja puhelee hetken rauhoittavasti. Vielä pienet pisut, ja kaikki on taas  hyvin.

Äidinmaidon antaminen on lopetettu kuukauden ikäisenä – siis aivan liian aikaisin. Siitä on ollut seurauksena ruoansultaushäiriöt, oksentelua ja mahalaukun tuledus. Hän on nyt alipainoinen ja kovin heiveröinen. Jos otetaan maljakosta kukka ja asetetaan pöydälle, se kuivuu ja näivettyy hiljalleen ilman sille välttämätöntä nestettä. Samoin on Keijo Olavin laita. Hänellä on jatkuva, kova nälkä…

Juuri kaksi ensimmäistä kuukautta ovat lapsella kaikkein vaarallisimmat. Tänä aikana on kuolleisuus suurempi kuin kymmenenä seuraavana. Nimenomaan ruoansulatushäiriöt ja yskätaudit ovat silloin vaanimassa. Meille aikuisille ei pikku nuha merkitse mitään, mutta lapsella se voi johtaa jopa keuhkokuumeeseen, mistä voi olla taas seurauksena ripuli. On kuin heittäisi kiven lammikkoon. Osuu se mihin kohtaan tahansa, aallot leviävät yli koko pinnan…

Nyt syötämme Keijolle äidinmaitoa kahden tunnin väliajoin ja koetamme saada selville, kuinka paljon voi antaa, että se pysyisi sisällä. Lisäksi sekoitamme siihen ainetta, joka tekee sen sakeammaksi ja auttaa siten samaa asiaa. Täytyy antaa tunnustus hänen vanhemmilleen, että he ryhtyivät ajoissa toimenpiteisiin.

”Uskon, että Keijo toipuu täysin, tosin se voi kestää useampia viikkoja”, arkkiatri Ylppö katsahtaa hymyillen pieneen potilaaseensa.

Juttu julkaistu alun perin Seurassa 6/1956.

X