Sinfonia Kiestingistä

Jaa kaverilleTilaa Seura
Fridrich Brukin 12. sinfoniaa ei ole vielä esitetty Suomessa. Kuva: Colourbox.

Näin kirjoitti suomalainen – Ukrainan juutalaista syntyperää oleva diplomisäveltäjä Fridrich Bruk vuosi sitten ilmestyneen 12. sinfoniansa Turtola’s Star (Turtolan tähti) -levyn esittelylehtiseen.

Sinfonian syntyhistoria on kiinnostava. Sain keväällä 2011 yllättäen puhelinsoiton säveltäjä Brukilta, joka oli lukenut kirjani Kyllä täällä kaatuakin voidaan. Suomalainen upseerinkohtalo 1941 (Otava 2000). Kysymyksessä on kuvaus setäni, eversti Usko Johannes (Jussi) Turtolan ja hänen joukkonsa murhenäytelmästä Kiestingin korvessa elokuun lopussa 1941.

Kirja oli tehnyt järisyttävän vaikutuksen herkkään säveltäjään. Erityisesti hän nosti teoksesta esiin kohtauksen, jossa Ryhmä J:n komentaja Kiestingin valloituksen jälkeisessä tilanteessa pelasti venäläisten sotavankien hengen nuoren saksalaisen SS-upseerin alkaessa yllättäen ampua pihalle katetusta ruokapöydästä kohti sotavankeja täynnä olevaan latoa sillä kurilla, ”että jos sattuisi osumaan”.

Everstiluutnantti Turtola karjaisi lujalla äänellä ”Seis” ja iski upseerin pistoolin kohti taivasta. Hän huusi upseerille: tällainen ei ole sallittua eikä täällä murhata sotavankeja niin kauan kuin minä olen joukkojen komentajana. Brukiin teki tällainen inhimillisyyden leimahdus ankarissa sodan oloissa suuren vaikutuksen. Humaanisuus voi siis elää näissäkin oloissa.

Todettakoon, että Fridrich Bruk jo 75 vuotta täyttäneenä on itse nuorena poikana kokenut Ukrainassa sodan kauhut ja menetykset. Hän tietää, mistä säveltää. Turtolan tähti, sinfonia no 12 on siten eräänlainen Hommage á colonel U. J. Turtola. Se on surumusiikki.

Klassisessa musiikissa on monenlaisiakin esimerkkejä ”sotamusiikista”. On Beethovenin Wellingtonin voitto, Tshaikovskin Alkusoitto 1812, Verdin eräät alkusoitot ja meillä Erkki Melartinin sinfoninen runo Siikajoki Runebergin kuvaaman taistelun pohjalta sekä Uuno Klamin Laulu Kuujärvestä.

Brukin sinfonia ei ole tätä lajia, se on nimenomaan surumusiikkia, musiikkia sodan mielettömyydestä. Musiikilla ei kuvata taistelua, jos sellaiseksi ei lueta lyhyttä marssimaista aihetta 2-osaisen sinfonian alkupuolella.

Edellä kuvattuun tapahtumaan sen liittää alun suora lainaus ja deklamointi kirjani tekstistä. Sen on erinomaisesti kääntänyt englanniksi Lontoon yliopiston professori David Kirby. Brukin sinfonia on tilitysteos, kuvaus sodan mielettömyydestä, ahdistuksesta ja tuskasta, mutta myös toisinaan välähtävästä suuresta inhimillisyydestä ja humaanisuudesta. Inhimillisyys ja humaanisuus ovat niin suuria arvoja, ettei edes väkivalta, sota voi niitä kokonaan tuhota. Teos on monumentaalinen ja sävelkieleltään moderni, mutta loppu kansanlaulusovituksineen on armahtava, sanomattoman kaunis; taistelu on taisteltu.

Fridrich Bruk on syntynyt Harkovassa 1937 muusikkoperheeseen. Hän on valmistunut säveltäjäksi Leningradin Rimski-Korsakovin konservatoriosta, ja hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton Säveltäjäliiton jäseneksi. Hän asui Karjalan tasavallassa vuosina 1961–64, joten Viena ja Aunus ovat hänelle tuttuja seutuja. Hän siirtyi Suomeen 1974 vaimonsa, diplomi-kuoronjohtaja ja musiikinopettaja Nadezhda Brukin kanssa. Bruk on säveltänyt sinfonioiden lisäksi kuoromusiikkia, yksinlauluja ja myös – poiketen suomalaisista ”vakavan musiikin säveltäjistä” – myös ”kevyttä” musiikkia, muun muassa suuren suosion saavuttaneen Soi maininki hiljainen -tangon.

Suomalaisen musiikkielämän ahtaudelle on kuvaavaa, ettei 12. sinfoniaa ole vielä esitetty kotimaassa. Sitä vastoin sen on levyttänyt Liettuan valtion sinfoniaorkesteri kapellimestarinsa Imants Resnisin johdolla. Alun hienon deklamoinnin esittää Ojars Kalnis.

X