Tea Kekkonen muistelee isoisäänsä Tamminiemen mummolassa: ”Urho ei komentanut meitä, enkä koskaan kuullut hänen ärhentelevän”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Sylvi Kekkonen
Sylvi ei ollut Tea Kekkosen mukaan ”pullantuoksuinen” isoäiti, mutta innosti lapsenlapsia lukemaan. Sylviltä sai kaikki uusimmat kirjat. © OM-arkisto
Urho oli kiltti ja lepsu isoisä, Sylvi taas tiukempi, muistelee presidenttiparin lapsenlapsi. Isoisä oli paljon kiinni töissään, joten leikittäjinä olivat myös turvamiehet ja hovimestarit.

Neljävuotias Tea Kekkonen itki Tamminiemen vierashuoneessa silityslaudan alla. Hän huusi ”paita alle, paita alle”. Sylvi Kekkonen ja kotiapulainen Ester Markkola pukivat rimpuilevan tytön päälle valkoisen paitapuseron ja villakankaisen liivihameen. Tea yritti sopertaa vielä kerran: paita alle. Isoäiti ja Ester pudistelivat päätään. Tytöllähän oli paita.

”En osannut selittää, että tarkoitin laamapaitaa. Paitapuseron alle olisi pitänyt pukea ensin äidin ostama aluspaita, koska karkea villaliivihame kutitti tosi paljon ohuen paitapuseron läpikin. Sylvi ja Ester eivät tajunneet tätä. Ajattelin, että äiti on ainoa, joka ymmärtää minua”, Tea kertoo ensi muistostaan Tamminiemessä.

Tean vanhemmat, Taneli ja Brita Kekkonen, olivat jättäneet hänet ja kuusi vuotta vanhemman Timo-veljen viikoksi isovanhempien hoteisiin, koska isä ja äiti olivat lähteneet hakemaan perheen uutta Citroënia Pariisista.

Oli vuosi 1967.

Tea Kekkonen pallotuolissa

Pallotuoli oli Tea Kekkosen lapsuudessa Urhon makuuhuoneessa. Nyt se on siirretty olohuoneeseen. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Myöhemmin Tea lensi kutisevassa liivihameessa Milanoon veljensä kanssa. Siellä äiti ja isä olivat uudella autolla heitä vastassa. Perhe jatkoi matkaansa Belgradiin Jugoslaviaan. Isä työskenteli siellä Suomen suurlähettiläänä.

Laamapaidan puutetta lukuun ottamatta Tea Kekkosen lapsuudenmuistot Tamminiemestä ovat lämpimiä.

Kuusi vuotta vanhempi Timo-veli oli Tean tuki ja turva.

Kuusi vuotta vanhempi Timo-veli oli Tean tuki ja turva. © URHO KEKKOSEN ARKISTO, ORIMATTILA © © URHO KEKKOSEN ARKISTO, ORIMATTILA

Presidentin henkilökunnasta tuli läheisiä

Lapsuuteen Tamminiemessä ja Kultarannassa kuuluivat olennaisena osana paitsi kotiapulainen Ester myös hovimestarit, keittiöhenkilökunta, adjutantit, turvamiehet, autonkuljettajat, puutarhurit.

Urho ja Tea

Urhoa lapsenlapset kutsuivat Nonnoksi italialaisittain. Nonno oli Tean mukaan lämminhenkinen isoisä. © TEA KEKKOSEN KOTIALBUMI / PEKKA VILPAS

”Ainakin lapsen silmin olimme kuin isoa perhettä. Läheisimmät henkilökunnasta olivat minulle kuin oikeita setiä ja tätejä. Hovimestari Pekka Vilppaan pitkiä jalkoja vasten otin ensiaskeleeni. Turvamiehet olivat myös hyviä kavereitani, ja vietin paljon aikaa heidän kanssaan portilla. Kultarannan puistikoissa leikin usein hovimestarin lasten kanssa. Pyöräilimme Naantalissa kauppaan ostamaan karkkia”, Tea kertoo.

”Voi olla, että nykyaikana tuollainen yhteisöllisyys ei enää olisi mahdollista. Pienenä en varmaan edes tajunnut, että henkilökunnallakin oli perheet ja omat elämänsä.”

Tealle tärkeitä olivat myös Urhon koirat. Yksi lapsuuden kohokohta oli, kun vinttikoira Ludmila synnytti pennut Tamminiemessä. Jokaisella oli oma pentusuosikkinsa. Tean lempipentu oli Ringo. Kesällä koiraperhe muutti muiden mukana Kultarantaan.

”Olimme purjehtimassa. Tiesin, että sillä välin Kultarannassa oli käynyt eläinlääkäri. Hän oli valinnut pennuista yhden, joka jää Urholle. Loput annettiin pois. Olimme tuskin saaneet veneen poijuun, kun juoksin sisälle katsomaan, mikä pennuista oli jätetty. Itkin monta päivää, kun Ringoni oli päätetty antaa Satu Östring-Procopélle.”

Kotiapulaista Esteriä, Essua, Tea kutsuu viidenneksi isovanhemmakseen. Essu oli ollut Sylvin apulaisena jo Kampinkadulla. Hän ei suostunut jäämään eläkkeelle vaan hoiti isäntäänsä Tamminiemessä loppuun asti.

Essu huolehti ihmisistä, koirista ja kodin asioista. Hän osti Urholle Stockmannilta vaatteita, jos vanhat olivat kuluneet. Essu lohdutti Teaa, kun hänellä oli ikävä äitiä.

Isovanhempien säännöllinen elämä

Urhon ja Sylvin elämä oli hyvin säännöllistä. Aamutee, lounas kello 12. Päivällinen tarjoiltiin täsmälleen kello 18 ja iltatee kello 21.

Kun Taneli ja Brita lapsineen asuivat Helsingissä, perhe meni joka lauantai saunaan ja syömään Tamminiemeen. Naisten sauna oli kello 16–17, miesten 17–18. Tosin saunasta piti olla päivällispöydässä kello 18.

”Päivällisellä tarjoiltiin aika tavallista kotiruokaa, oli muistaakseni usein vain yksi ruokalaji. Kahvi juotiin yläkerrassa, ja sen kanssa oli ehkä keksi tai kakunpala. Urho joi ruokajuomana piimän ja maidon sekoitusta, muut vettä. Äitikin valitti, että Kekkosilla ei saa edes lasia viiniä muutoin kuin jouluna.”

Urhon 70-vuotispäivä

Urhon 70-vuotispäiviä juhli koko suku. Seisomassa Tean serkku Salla, Timo, Taneli ja Matti. Urhon vieressä Tea, Sylvi, Matin vaimo Marja ja Brita. © URHO KEKKOSEN ARKISTO, ORIMATTILA

”Kekkosilla ruoka ei ollut mikään iso juttu. Ruoasta ei juuri puhuttu, ei istuttu pitkiä illallisia. Kultarannassa oli varmaan vähän enemmän aikaa. Siellä saattoi olla alkuruokaakin. Greipin ja melonin puolikkaat olivat muodikkaita alkupaloja.”

Sylvi ja Tea

Harvinainen kuva Teasta Sylvin sylissä. Mummoa Tea kutsui Nonnaksi. © TEA KEKKOSEN KOTIALBUMI / PEKKA VILPAS

Tean perheen asuessa Helsingissä jouluaattoiltaa vietettiin aina Tamminiemessä. Iltapäivällä käytiin äidin vanhemmilla, K.-A. ja Judith Fagerholmilla, Töölössä, sieltä ajettiin Tamminiemeen.

Jouluateria syötiin yläkerran pitkän pöydän ääressä. ”Hovimestariparalla oli kova homma tarjoilla alakerran keittiöstä yläkertaan.”

Aterian jälkeen jaettiin lahjat. Kun omat paketit oli avattu, Ester armahti lapsia ja antoi heidän viedä Urholle ja Sylville firmoilta ja kansalaisiltakin tulleita lahjoja. Niitä oli aikamoinen keko.

”Se oli melkein yhtä hauskaa kuin omien lahjojen avaaminen. Fazerilta tuli aina valtavat suklaarasiat. Yhtenä vuonna oli ’Kansa kutoo Kekkoselle’ -kampanja. Silloin tuli sukkia valtavasti. Viimeiset niistä ovat yhä käytössä miehelläni, tosin ne ovat aika risaiset.”

”Itkin silmäni turvoksiin”

Tea ja Timo asuivat kuukauden isoisän luona keväällä 1975. Vanhemmat muuttivat Roomaan, kun Tanelin piti aloittaa työnsä suurlähettiläänä. Lapsia ei haluttu ottaa pois koulusta kesken lukukauden. He jäivät toukokuuksi Tamminiemeen.

”Olin 11-vuotiaanakin niin mamis, että itkin silmäni turvoksiin, kun äiti oli lähtenyt Roomaan ja jättänyt minut. Essu otti kimpsunsa ullakkohuoneesta ja nukkui koko kuukauden vieressäni vierashuoneessa.”

Eroahdistus hellitti, ja Tea muistaa toukokuun Tamminiemessä hauskana aikana. Perhe oli asunut Laajasalossa Itä-Helsingissä. Nyt hän oli lähellä Etelä-Haagassa sijaitsevaa koulua ja keskustan huvituksia.

Aamulla presidentin asioita hoitanut autosotamies heitti Tean kouluun, iltapäivällä Tea tuli bussilla. Usein mukana oli paras ystävä, luokkakaveri Riikka Makunen (nykyisin Laine).

Makusen isä oli tunnettu missikeisari, mutta koulukavereiden keskuudessa ei ollut iso juttu, jos jonkun isä oli missikeisari tai isoisä tasavallan presidentti.

”Riikankin oli helpompi tulla Tamminiemeen koulun jälkeen, koska hän asui Haagassa. Marssimme aina suoraan keittiöön ja otimme pakastimesta litran jäätelöpaketin. Söimme jäätelön rannassa suoraan paketista. Juteltiin ja kikatettiin niin kuin sen ikäiset tekevät.”

Pronssipatsas Teasta

Jugoslavialaisen taiteilijan pronssipatsas Teasta annettiin Urholle 70-vuotislahjaksi. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Tyttöjen bileet uima-altaalla

Tamminiemessä viettämänsä kuukauden aikana Tea piti kerran uima-allasjuhlat parhaille tyttökavereilleen. Mukana olivat Riikka Makusen lisäksi Anna Heinämaa ja Irina Krohn.

”Uima-allas oli kieltämättä luksusta. Uimme, joimme limua ja söimme jätskiä. Mao-hatut olimme jättäneet pukuhuoneeseen. Kuljimme Annan ja Irinan kanssa tuohon aikaan Mao-hatuissa, se oli kai jonkinlaista näyttämistä muille, että uskallamme olla erilaisia. Mitään poliittista siinä ei ollut, tuossa iässä politiikka ei ollut minulle todellakaan päällimmäisenä”, Tea muistelee.

”Hyvin viatonta aikaa se oli, ainakaan tuossa vaiheessa en vielä harrastanut mitään paheita. Timo sen sijaan asui Urhon kanssa vielä opiskeluvuosinaan. Hänellä saattoi olla Tamminiemessä vähän biletouhuakin, josta ei ihan aina kerrottu isoisälle.”

Tea uskoo Urhon nauttineen, kun lapsenlapset asuivat Tamminiemessä.

”Sylvi oli kuollut edellisvuonna joulukuussa. Vaikka Sylvi oli fyysisesti pieni ja loppuaikoina heiveröinen, hän kuitenkin täytti henkisesti Tamminiemeä. Sylvin poismenon jälkeen täällä oli tyhjää ja hiljaista. Urho tunsi varmaan itsensä yksinäiseksi. Me tulimme edes vähäksi aikaa tilalla ja toimme elämää isoon taloon.”

Puhelu kuumalla linjalla

Syksystä 1975 lähtien Tea asui isän diplomaattityön vuoksi ulkomailla, ensin Roomassa, sitten Varsovassa. Suomessa käydessään Tea asui Tamminiemessä.

Tealla oli Varsovassa poikaystävä, johon oli palavasti ihastunut. Yhteydenpito vaati kekseliäisyyttä: ”Kun kukaan ei nähnyt, livahdin isoisän työhuoneeseen ja lörpöttelin poikakaverilleni pitkät tovit Urhon erikoispuhelimella. Jos joku kuunteli presidentin puhelinta, uskon että hänellä oli aika paljon hauskempaa kuin normaalisti.”

Tea uima-altaalla

Rantasauna uima-altaineen on Tean mielestä Tamminiemen ehdottomasti tyylikkäin paikka. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

”Toki tiesin, että ei se ollut ihan luvallista, mutta rakastunutta teiniä ei näköjään pidättele mikään. Toivottavasti en tämän tunnustukseni takia joudu maksamaan puhelinlaskuja valtiolle”, Tea sanoo.

Lapsille ei lässytetty

Kekkosilla lapsille puhuttiin aina kuten kaikille muillekin. Ruokapöydässä lapset saivat vapaasti osallistua keskusteluun. Tosin aiheet olivat usein sellaisia, että ne eivät lapsia kiinnostaneet.

”En todellakaan jaksanut keskustella Vietnamin sodasta tai Neuvostoliiton politiikasta. Pöydästä sai nousta kun oli syönyt, vaikka aikuiset eivät olleet lopettaneet. Menin leikkimään flyygelin alle tai takkahuoneeseen.”

”Isäni kysyi kerran kuusivuotiaalta serkultani, mitä mieltä hän on Kuuban kriisistä. Isä ei osannut olla lasten kanssa yhtään.”

Kekkosilla puhuttiin aina kirjakieltä. Koskaan ei korotettu ääntä eikä kiroiltu.

”Urho ei komentanut meitä, enkä koskaan kuullut hänen ärhentelevän kenellekään. Sylvi saattoi joskus hyvin harvoin torua, mutta hänkään ei milloinkaan huutanut.”

Tean mukaan Sylvi oli paljon kovempi kuin Urho. Tea ei juuri muista istuneensa Sylvin sylissä.

”Urho oli hyvin kiltti ihminen, hän oli paljon lempeämpi kuin Sylvi. Urho oli se, joka sanoi Sylville, että anna lapsille rahaa, jotta he voivat juosta jäätelökioskille Seurasaaren sillan kupeeseen ostamaan tötteröt.”

Urho ja Tea

Urho piti myös lapsenlapsiaan tasavertaisina keskustelukumppaneina. © TEA KEKKOSEN KOTIALBUMI / PEKKA VILPAS

Liberaalit mielipiteet

Tea sanoo arvostansa isovanhempiensa suvaitsevaisuutta. Kekkosilla ja Fagerholmeilla oltiin liberaaleja.

”Muistan kun Urho kysyi ihan luontevasti äidiltäni joskus 70-luvulla, onko hänen hyvällä ystävällään Tarmo Mannilla poikaystävää. Homoushan oli ollut rikollista Suomessa vielä tuon vuosikymmenen alussa. Brita-äiti vastasi, että Tarmo-parka rakastuu aina vääriin miehiin, naimisissa oleviin heteroihin.”

”Sylvi ja Urho asuivat muuten itse susiparina viikonloput 1920-luvulla, kun toinen oli Helsingissä ja toinen Kajaanissa, aika edistyksellistä tuohon aikaan.”

Tea sanoo saaneensa kaikilta isovanhemmiltaan verenperintönä sen, että ihmisiä pidetään tasavertaisina. Jokaista kohdeltiin samalla tavalla asemaan tai ikään katsomatta.

Teatteriin pääsi aina

Kun Tea syntyi, isoisä oli ollut presidenttinä jo seitsemän vuotta.

”Minulle on aina ollut ihan luonnollista, että isoisä on valtion päämies ja mummolana on Tamminiemi ja Kultaranta. Kun on syntynyt siihen, ei sitä osaa pitää mitenkään ihmeellisenä.”

Tea Tamminiemessä

Tea muistaa katsoneensa Tamminiemessä iltateen jälkeen Peyton Placea. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Kekkosen vastaehdokkaana presidentinvaaleissa oli hänen miniänsä isä K.-A. Fagerholm.

”Veljeni Timo on sanonut, että meidän perhe sai vaaleissa tuona päivänä kaikki äänet”, Tea naureskelee.

Joitakin etuoikeuksia presidentin jälkikasvulla toki oli.

”Oopperaan ja teatteriin pääsimme aina vaikka viiden minuutin varoitusajalla, koska niissä oli omat aitiot. Tästä otimme kaiken ilon irti. Noin kymmenen vanhana olin nähnyt Joutsenlammen kymmenen kertaa. Äitini Brita sanoi usein presidentin miniänä olemisesta olevan se hyöty, että keskustassa käydessä sai parkkeerata linnan pihalle.”

”Kuuluisissa isovanhemmissa on tietysti kätevää se, että jos ei muista jotain sukuasiaa, voi googlata. Katselen Ylen Elävästä arkistosta usein filmejä. Hiljattain katsoin Sylviä arkistosta ja havahduin, kuinka ihana oli kuulla isoäidin ääntä pitkästä aikaa.”

Naiskyselyt ärsyttävät

Puheet Kekkoslovakiasta tuntuvat Teasta pahalta.

”Etenkään nuori sukupolvi ei ymmärrä, että aika ja maailmanpoliittinen tilanne olivat aivan toisenlaisia. Suomelle kävi kuitenkin aika hyvin isosta naapurista huolimatta. Mikä olisi ollut vaihtoehto?”

Teaa ärsyttävät myös puheet Kekkosen rakkauselämästä.

”Joskus minulta on kysytty Urhon naisista. Vastaan, että kuinka paljon itse tiedät isovanhempiesi seksielämästä? Naisasiat pidettiin tiukasti perheen ulkopuolella.”

Viimeisen kerran Tea näki isoisänsä Tamminiemessä tämän viimeisellä elinviikolla. Urho oli vuodepotilas ja hyvin hauras.

”Urhon sairastuttua kävimme katsomassa häntä usein perheeni kanssa Tamminiemessä. Hyvin pian sairastuttuaan hän ei enää tuntenut minua. Siksi jäin yleensä alakertaan keittiöön, kun muut olivat hänen luonaan. Isälleni oli erityisen vaikeaa nähdä oman isänsä kuihtuvan.”

”Olen hyvin ylpeä Urhosta, en sukutaustastani vaan isoisäni työstä valtiomiehenä. Urhon elämässä tärkeintä oli Suomi, sitten tuli Sylvi ja sitten vasta kaikki muu.”

X