(Päivitetty: )
Teksti: Miika Wuorela

Lähes 600 ihmistä menetti henkensä kahden jumbojetin yhteentörmäyksessä Teneriffan lentokentällä 40 vuotta sitten, 27.3. 1977.

Lomasesonki oli käynnissä, ja Kanarian saarille virtasi turisteja sankoin joukoin. Kanarialle oli matkalla myös kaksi Boeing-747-jumbojettiä, toinen KLM:n ja toinen Pan Amin. Kumpikaan koneista ei kuitenkaan saanut laskeutumislupaa Gandan kentälle Las Palmasiin. Kentälle oli puhelimitse annettu varoitus kahdesta pommista. Lennot ohjattiin naapurisaaren Teneriffan ainoalle kentälle, Los Rodeosiin. Kentällä oli totuttu vain saarten välillä liikennöiviin pieniin potkurikoneisiin, ei jumbojetteihin.

Sumu yllätti

Lennonjohtotornissa oli sunnuntaina töissä vain kaksi miestä, jotka olivat tehneet täyden työn ottaessaan vastaan ylimääräiset lentokoneet. Nyt edessä oli kaikkien koneiden palauttaminen taivaalle – siitäkin huolimatta, että säätila huononi äkisti. Sankan sumun seasta näköyhteyttä lennonjohtotornin ja kiitoradan välillä ei ollut. Maatutkaa ei ollut kentällä käytössä, joten koko lennonjohto tapahtui täydellisesti radioyhteyteen luottaen. Huonosta näkyvyydestä huolimatta molemmat koneet lähtivät perätysten rullaamaan.

Lennonjohto vahvisti reitin KLM:n ohjaamoon. Juuri kun perämies sai sääntöjen mukaisesti toistettua lentoreitin takaisin lennonjohdolle, täyttyi kapteenin mitta lopullisesti.

”Me lähdemme”, ilmoitti kapteeni ja työnsi jälleen kaasuvivut täydelle teholle.

Kapteeni nosti koneensa nokan väkisin ilmaan, mutta joutui tekemään sen niin jyrkästi, että koneen pyrstö osui kenttään. Takapyörät irtosivat maasta, mutta eivät riittävän korkealle. Juuri tankattu kerosiinilasti teki koneesta liian painavan. Kone osui kiitoradalla vielä olleeseen Pan Amin jumbojettiin.

Teneriffan lento-onnettomuus tappoi 583 ihmistä

Törmäyksen jälkeen KLM pysyi ilmassa 150 metriä, mutta kone iskeytyi lopulta kiitorataan ja liukui vielä 300 metriä. Valtava polttoainekuorma räjähti, eikä kenellekään ollut mahdollisuuksia poistua koneesta. Törmäyksen seurauksena koko Pan Amin koneen yläosa katosi. KLM:n laskuteline repeytyi irti ja löytyi myöhemmin Pan Amin koneen sisäpuolelta. Onnettomuudessa menetti henkensä 583 ihmistä, vain 61 selvisi.

Teneriffan lento-onnettomuus sai paljon huomiota, sen tutkimusryhmässä oli tutkijoita kolmesta eri maasta. Oman näkemyksensä halusivat antaa viranomaiset molempien lentojen kotimaasta, sekä tietysti paikallinen taho, joka Espanjan tapauksessa tarkoitti tuolloin vielä armeijan edustajia. Näkemyseroja onnettomuuden syistä tuli runsaasti.

KLM myönsi lopulta vastuunsa onnettomuudessa, ja maksoi uhrien omaisille vaihtelevasti 58 000 dollarin korvauksesta aina 600 000 dollariin asti. Kaikkiaan korvauksia maksettiin kaksi miljardia USD:ta.

Termit ja päätösvalta uusiksi

Onnettomuus uudisti ilmailun käytäntöjä ja käytettäviä ilmaisuja. Ilmailulaitokset ympäri maailman ottivat käyttöön tiukat ja standardinmukaiset termit, joilla keskustelu lennonjohdon ja ohjaamon välillä käydään. Osa Teneriffan tragediaa oli juurikin epäselvä radioviestintä kohtalokkaalla hetkellä.

Myös ohjaamon hierarkiaa muutettiin demokraattisempaan suuntaan, mikä tarkoitti sitä, että kapteenin tai perämiehen yksinvalta loppui tyystin. Nykyisellään päätös lentoon lähdöstä tehdään molempien miehistön jäsenten kanssa yhteistyössä.

Lue Seuran numerosta 12/2017, mitkä syyt johtivat onnettomuuteen. 

Lue myös:

Pilotti on lentoturvallisuuden heikoin lenkki

Aiemmissa lento-onnettomuuksissa mustat laatikot ovat paljastaneet salattuja asioita

X