Tyhjätaskut veljekset kaivoivat ensin kultaa Kanadassa – ostivat sitten käteisellä kivitalon keskeltä Helsinkiä

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kaivuualue
Kaivuualueet olivat karun yksinkertaisia ja työviikot seitsenpäiväisiä. © Bettmann / Getty images
Helsingin paraatipaikalla Mikonkadun ja Pohjoisesplanadin kulmassa on viisikerroksinen kivitalo. Aikanaan sen osti kaksi veljestä – käteisellä.

Kultakuume riehuu. Eri puolilta maailmaa saapuu tuhansia miehiä Kanadaan tavoitteenaan Klondiken kultakentät. Eletään syksyä 1897.

Anton Johnsson ja Karl Joutsen

Anton Johnsson ja Karl Joutsen olivat kyläseppä Juho Johnssonin pojat.

Kultakuume riivaa myös kahta suomalaista. Veljekset Anton Johnsson (s.1868) Karl Joutsen (s. 1865), joka oli suomentanut sukunimensä aikaisemmin Joutseneksi, astuvat laivaan Yhdysvaltain länsirannikolla Seattlessa.

He ovat kyläsepän poikia Kaarinasta läheltä Turkua. Laiva tuo heidät Dyea-vuonon pohjukkaan, mistä on lyhin matka kohti kultakenttiä. Varusteensa veljekset ovat hankkineet Seattlesta: piikkikuokkia, rautakankia, sahoja, kirveitä, vasaroita, lapioita, nauloja, puukkoja, teräslevystä tehtyjä kultapannuja. Tärkein kannettava on teltta, painavin rautainen kamina peltisine savutorvineen.

Muonaa on satoja kiloja: pekonia, papuja, säilykepurkkeja, leivinjauhetta ja monta säkillistä vehnäjauhoja. Kanadan viranomaiset edellyttävät, että jokaisella on muonaa vuoden tarpeiksi.

Varusteet ja muona painavat lähes kaksi tonnia. Koiravaljakon vuokraamiseen ei veljeksillä ole varaa. Lumen vähyyden vuoksi ei työntökelkoistakaan ole suurta apua.

Huipulla myrskyää

Veljekset valitsevat Chilcoot-vuorisolan reitin. Muona ja varusteet on kannettava selässä. Jokaisesta leiripaikasta on laskeuduttava edelliseen ja haettava uusi varustekuorma toisensa jälkeen.

Karl Joutsen

Karl Joutsen

Yöt nukutaan makuupusseissa taivasalla. Ne on tehty paksusta purjekankaasta ja vuorattu sisältä lammasturkisnahalla. Sisään mahtuu myös villahuopia.

Teltan veljekset pystyttävät Chilcoot-solaa lähestyttäessä. Se on kuitenkin liian heikkotekoinen. On pakko taivaltaa takaisin Dyeaan ostamaan purjekangasta. Siitä ommellaan uusi vahvempi teltta.

Chilcoot lähestyy, ilma kylmenee.

Päällysvaatteet ovat vahvaa ruskeaa kangasta, alusvaatteet villaa, samoin sukat. Villaa ovat myös välitakit. Nahkakäsineetkin on vuorattu lampaanvillalla. Jalassa on rasvanahasta tehdyt varsikengät.

Chilcoot-solan 800 metrin loppunousu on seinäjyrkkä. Lumessa on kullankaivajien kovertamia jäisiä, epätasaisia portaita. Toisinaan saa itsensä ja kantamuksensa vedettyä ylemmäksi vain piikkikuokan avulla.

Huipulla myrskyää. Kuiva ja kiteinen pakkaslumi puree kasvoja.

On joulupäivä vuonna 1897.

Vuolaat virrat, rajut kosket

Helmikuun lopulla veljekset saapuvat Lebarge-järvelle. Viikosta toiseen he kaatavat tukkipuita ja sahaavat lautoja. On rakennettava vene. Sen on oltava valmis heti jäiden sulettua.

Chilkoot-vuorisolan jyrkkä nousuVeneestä tulee parin metrin levyinen ja seitsemisen metriä pitkä. Edessä odottavat vuolaat virrat ja rajut kosket. Airoja on kahdet ja perässä haarukka pitkää ohjausmelaa varten.
Matkaa päästään jatkamaan huhtikuun lopulla.

Hoota Lingua -joella vuolas virta vie venettä soutamatta. Toinen veljeksistä nukkuu, toinen ohjaa. Kamiinassa käristetään pekonia. Vehnäleipää paistetaan kaminan leivinuunissa.

Five Fingers -kosken vedet syöksyvät kuilussa neljän mahtavan kalliopaaden välistä. Veljekset tarkkailevat virtaan laskemiensa jäälohkareiden kulkua. Lohkareet kulkevat keskimmäistä väylää. Se valitaan.

Ring Rapidsissa on kierrettävä vedenalainen riutta. Vene ylittää riutan pohja kolisten ja rojahtaa alavirtaan kylki edellä kiveltä kivelle. Laidat rusahtelevat, mutta vene pysyy ehjänä.

Loppuosa matkataan leveää Yukon-jokea myöten.

Dyeasta on lähdetty puoli vuotta aikaisemmin. Takana on runsaan 600 kilometrin venematka. Ollaan Klondikessa mutta ei ongelmitta. Anton Johnssonin jalat ovat alkaneet mustua ja turvota. Ravinto on ollut yksipuolista – ei kasviksia, ei perunoita, ei juurikkaita.

Kuusenkerkistä keitetty liemi pelastaa Anton Johnssonin. Hän pystyy taas kävelemään. Keripukki hellittää otteensa. Eletään vuoden 1898 toukokuun loppua.

Savuavat kuilut

Näky saa Karl Joutsenen ja Anton Johnssonin pysähtymään.

Sadoista maahan kaivetuista kuiluista kohoaa savuaa. Niiden pohjalla palaa punertavia nuotiotulia. Miehiä ryömii kuiluihin kainalossaan lapio tai kuokka.

Veljekset ovat Dominionjoen latva-alueilla aloittamassa kaivuutöitä muiden palkollisina.

Kultaesiintymät ovat peruskalliossa, jota peittää graniitinkovaksi jäätynyt sora. Kohti kultaa edetään sulattamalla kuilujen maa-ainesta, joka saadaan ylös käsikäyttöisillä nostureilla. Kesän tullen kekomaiset maaläjät alkavat sulaa. Kun ne ovat sulaneet, aloitetaan kultapitoista maa-ainesta huuhtoa vesiränneissä.

Veljekset työskentelevät samalla kuilulla. Karl Joutsen möyrii maan uumenissa. Peruskallio saattaa olla jopa kymmenen metrin syvyydessä. Vaarana on tukehtua savuun tai häkään. Anton Johnsson käyttelee ylhäällä käsinosturia. Kova pakkanen jäädyttää sieraimet umpeen.

Työpäivä alkaa kello seitsemän aamulla ja päättyy kello 18. Työviikko on seitsenpäiväinen. Pyhäpäiviä ei tunneta. Palkka maksetaan kultahiekkana, ei rahana.

Paremman puutteessa veljekset asuvat kämpässä, jonka lämpö sulattelee ulkoseinälle nietostuneita lumia. Sulavettä valuu ja jäätyy kämpän lattialle. Vain kirvein ja kangin saa sen hakattua irti.

Kun lasipulloon pistää elohopeaa ja se alkaa pulloa heilutettaessa helistä, pakkasta on yli 38,9 astetta. Se on elohopean jäätymisaste.

Veljesten löytämä 250 gramman painoinen kultahippu

Veljesten löytämä 250 gramman painoinen kultahippu kuuluu nykyisin Turun yliopiston kokoelmiin. © Turun yliopisto viestintä/University of Turku Communications

Dominion Creek 21

Ehto on kova: kultaa on kaivettava vuodessa 200 dollarin arvosta. Veljekset hyväksyvät ehdon ja saavat vuokralle puolet irlantilaisen Sean Kellyn kaivuualueesta Dominionjoen alueella.

Kaksivuotisen vuokrasopimuksen mukaan vuokranantaja saa 40 prosenttia löydettävästä kullasta. Loput jäävät Karl Joutsenelle ja Anton Johnssonille.

Kaivuutyöhön veljekset pääsevät syksyllä 1900. Työtapa on entinen: maata sulatellaan nuotiotulia polttaen ja sulatettu maa nostetaan ylös käsikäyttöisin hissein. Kaivuuonkaloissa on tehtävä työtä polvillaan tai rähmällään maaten.

Kultapitoisen hiekan veljekset rännittävät kevättulvien alkaessa. He jatkavat joelta alkavaa vesikourua lähemmäs kaivuupaikkaa kuin aikaisemmat yrittäjät. Enää ei tarvitse siirtää sulaneita maaläjiä ojan luo.

Työkauden tuotto on siinä määrin hyvä, että veljekset uskaltavat ostaa velaksi valtausalueen molemmat puolikkaat. Alueen nimeksi tulee Dominion Creek 21. Jos he eivät maksa 5 000 dollarin velkaansa keväällä 1902, koko valtausalue siirtyy takaisin irlantilaiselle.

Veljekset eivät huolestu. Tuotto on ollut 10 000 dollaria. Silti on viisaampaa ostaa monenlaisia uusia laitteita kuin maksaa kauppasumma heti. Tärkein ostos on höyrypannu ja höyrykone. Ikijäässä olevaa maata aletaan sulattaa höyryllä. Nuotiotulien aika on ohi.

Ei viinaa, ei uhkapelejä

Valtausalueen kulta on suurirakeista, riisiryynien kokoista, osittain myös kuin karkeaa soraa.

Kertyneen kultahiekan veljekset kuljettavat Dawson Cityssä olevaan Kanadan Kauppapankkiin. Se kuljetetaan pankkiin säkeissä. Pankki maksaa kullasta 16 dollaria unssilta. Hinta on seudun korkeimpia.

Pankki lähettää kultahiekan Seattlessa sijaitsevaan kultasulattamoon, mistä tulee veljeksiä ilahduttava tieto. Heidän tililleen on nyt merkitty 19 797 dollaria. Summa siirretään Kansallis-Osake-Pankkiin Helsinkiin.

 Mikonkadun ja Pohjois-esplanadin kulmatalo

Mikonkadun ja Pohjois-Esplanadin kulmatalo kuvattuna vuonna 1905. © Helsingin kaupunginmuseo

Lahja yliopistolle

Anton Johnsson ja Karl Joutsen palaavat Suomeen 1905 ja saavat tietää tilinsä saldon. He kysyvät, mitä rahalla voisi saada. Pankinjohtaja sanoo leikkillään, että vastapäätä oleva kuusikerroksinen kivitalo olisi myytävänä.

Veljekset kysyvät hintaa. Pankinjohtaja vastaa. Karl Joutsen ei epäröi: ”Ostamme sen käteisellä.”

Mikonkadun ja Pohjoisesplandin kulmakiinteistö on tuottoisa. Liike- ja asuinhuoneistoista kertyy runsaita vuokratuloja. Mikonkadun puolella on veljesten oma suuri huoneisto, missä he asuvat naimattomina. Vieraita ei juurikaan käy, ja he elävät muutenkin vaatimattomasti.

Anton Johnsson kuolee vuonna 1942, talousneuvos Karl Joutsen 1948. Omaisuutensa hän on Helsingin kivitaloineen testamentannut Turun yliopistolle yhdellä ehdolla: lahjoituksen tekijää ei saa paljastaa edes yliopiston rehtorille ennen lahjoittajan kuolemaa.

Pääasiallisin lähdeteos: Yrjö Raevuori: Klondiken veljekset (Weilin+Göös).

X