Vaakon Nakki -grillikioskin elämän suola ovat olleet vakioasiakkaat jo 60 vuotta: ”Kun tutun auto kääntyy pihaan, osataan jo heittää ruoat tulemaan”

Eletään vuotta 2005. Tampereen Pispalassa yrittäjä Saija Salmi (nykyisin Rantaharju) arvioi lähestyviä asiakkaita grillikioskinsa Vaakon Nakin pienen luukun läpi. Ehdottomasti makkaraperunamies! Tuo toinen taas on selvin päin ja vaikuttaa kiireiseltä: ostaa vain tupakka-askin. Ja tuolta tulee nainen – takuuvarma hampurilaisen tilaaja!

Grilliyrittäjälle on kehittynyt omaperäinen vaisto. Hän osaa ennustaa, mitä ihmiset tilaavat. Sukupuolen, vaatetuksen ja kävelytyylin perusteellako?

”Ai mistä sen näkee? Vaikea selittää. Makkaraperunamies voi olla nuori tai vanha, hän saattaa olla siististi pukeutunut tai sitten ei”, Saija kertoo Anna-lehden haastattelussa 3. helmikuuta 2005.

Saija on tuolloin työskennellyt grilliyrittäjänä Vaakon Nakissa yli kymmenen vuotta, vuodesta 1994.

Saija Rantaharju osasi ennustaa, mitä ihmiset tilaavat grilliltä. Anna-lehti teki hänen yrittäjyydestään jutun vuonna 2005. © Annan arkisto

Suurin osa Vaakon Nakin listalta löytyvistä omaperäisistä annoksista on Saija Rantaharjun keksimiä. © Milka Alanen

Tampereen vanhin grilli

Tampereen tiettävästi vanhimman grillikioskin tarina alkaa jo paljon aikaisemmin, huhtikuussa 1962. Pispalan takana Epilässä asuvat kaverukset Pauli Lamminen ja Kyösti ”Kössi” Ahtonen ovat siihen asti tienanneet elantonsa makkaratehtaalla.

Valmistamisen sijaan he päättävät alkaa myydä tuotetta ja pystyttävät pienen aaltopeltikopin Epilään, Pispalan valtatien varteen. Koju nimetään läheisen Vaakkolammin mukaan Vaakon Nakiksi, ja siitä saa makkaraa ja lihapiirakoita.

Iltaisin grillin pihaan kokoontuvat paikalliset pojat – tampereenkielellä Epilän hanut – mopoineen, polkupyörineen, skoottereineen ja autoineen. Omistajista Kössi kurvaa paikalle Jawa-moottoripyörällään, Pauli Peugeot 203 -autolla.

Grillin simppelit antimet ovat niin edullisia, että jopa työssä käymättömillä nuorilla on niihin varaa.

”Vaakolla lenkkimakkaran palat leikattiin kursailematta suoraan. Joillakin toisilla kioskeilla oli tapana nuukailla annosten koossa. Vinoon leikkaamalla pala saatiin näyttämään suuremmalta”, kertoo yksi Epilän hanuista, Kauko Kivilä.

Pauli Lamminen ja Kyösti ”Kössi” Ahtonen perustivat Vaakon Nakin vuonna 1962. Tässä he poseeraavat ruokakaupassa, jota he pitivät Tampereen keskustassa nakkikioskiuran jälkeen, 1970–80-lukujen vaihteessa.

Vaakon Nakki on toiminut luukkukioskina Tampereen Pispalassa vuodesta 1982. Sitä ennen se toimi samannimisenä vähän matkan päässä Epilän kaupunginosassa. © Studio Palojärvi

Nakkeja hopealautaselta

Perinteinen höyrykeitin tuottaa nopeasti purtavaa suurellekin joukolle. Asiakkaat eivät kuitenkaan heti hoksaa tulla isolla porukalla. Niinpä Pauli ja Kössi saunottavat taksikuskeja sekä pelastuslaitoksen väkeä. Voitelu puree ja väkeä virtaa.

Kioskinpidosta tulee niin kannattavaa, että vuonna 1972 ahdas peltikoppi voidaan vaihtaa tilavampaan, pystylaudoitettuun rakennukseen.

Kuitenkin 1970- ja 1980-lukujen taitteessa grillinpitoon tulee aikalaistodistusten mukaan ”muutamavvuaren” tauko. Kaverukset siirtyvät elintarvikekauppiaiksi Tampereen keskustaan.

Sitten he päättävät lähteä eri teille.

Pauli palaa grillibisnekseen vuonna 1982 ja avaa Vaakon Nakin uudelleen – nyt Pispalan valtatie 37:ään, missä se nykyäänkin on.

Yksi vakioasiakkaista on noihin aikoihin Timo, jonka rakastettu asuu grillikioskin kanssa ”samalla suoralla”.

”Seurustelun alusta asti me ehtoolla kurvattiin Vaakolle hakeen huikopalaa”, Timo muistelee.

Taksikuskit ajelevat grillille paitsi oman ”huikoevään” perässä, myös asiakkaiden toiveesta.

”Kerran toin erään asiakkaan ostoksille Ilveksen pikkujoulujuhlista. Herra oli päättäjä ja saanut kekkereissä tunnustuksena melko ison hopeisen lautasen. Siihen hän haki Vaakolta kaksitoista nakkia, kuusi bratwurstia, suomimakkaraa ja lenkkiä”, kertoo pispalalainen taksinkuljettaja.

Ottaisin Melkein mitä vaan

Grilliyrittäjä Paulin elämä päättyy traagisesti vuonna 1988. Siitä alkaa Vaakossa naisten aika. Myös ruokalista alkaa kehittyä.

Kuuma koira, Kivimies, Luolamies, Poppamies, Pispalan pamaus, Pömpeli, Vaakon pannu, Kankkunen ja Sitä sun tätä.

Tällaisia annoksia Vaakon Nakilta saa tänä päivänä.

Omaperäisiä eivät ole vain annosten nimet. Esimerkiksi Kuuma koira sisältää makean munkin ja nakin. Tämän herkun tuo Vaakkoon nokialainen Arja Syrjänen, jonka omistukseen grilli siirtyy Paulin perikunnalta. Nokialla munkkihodaria on jo pitkään pidetty ihan normaalina ruokana.

Saija Rantaharjun keksimässä Kivimiehessä taas on lihapiirakan sisällä kaksi makkaransiivua, kananmuna, cheddar-juustoa ja valkosipulimajoneesia (alkuperäisessä oli majoneesin sijaan valkosipulijauhetta). Aivan samanlaista pläjäystä ei taida saada muualta.

Entäs annos nimeltä Melkein mitä vaan? Ranskalaiset, seitsemän lihapullaa, kaksi kanafilettä, neljä sipulirengasta, sinihomejuustomajoneesi sekä habanero-chilikastike.

Kun Saija ostaa grillin Arjalta vuonna 1994, hänellä ei ole mitään käryä työskentelystä grillillä. Hän on aiemmin työskennellyt vakuutusyhtiön kiinteistösihteerinä.

Saijan periaatteeksi tulee, että grilliltä saa kaikkea mitä löytyy. Kun asiakas toivoo jotain, se tehdään.

”Kivimies syntyi kerran, kun oli työmiehiä lounaalla. Ne halusivat jotain sinne lihapiirakan väliin, ja laitoin sitten kaikkea mitä ne pyysivät. Kysyin, mikäs nimi tälle voitaisiin antaa, jos laitettaisiin annos ihan listalle. Ne sanoivat, että anna Kivimies. Ne olivat Tampereen kaupungin kivimiehiä.”

Saako niitä ranskalaisia?

Vuonna 1984 Tampereen Keskustorille avataan Suomen ensimmäinen McDonald’s-pikaruokaravintola. Tämä näkyy myös Vaakon asiakkaiden toiveissa.

”Ihmiset alkoivat kysellä, saako niitä ranskalaisia”, Saija kertoo.

Tähän asti Vaakon Nakin grilliruoat on valmistettu isolla höyrykeittimellä ja parilalla. Nyt on remontin aika. Grillille asennetaan huuva eli liesikupu, jota tarvitaan ranskalaisten valmistukseen rasvakeittimellä.

Makkaraperunoista tulee menestys. Jono kiemurtelee pitkälle Pispalan haulitornin ohi, alas mäkeä, kohti Nokian moottoritien risteystä sekä Epilää, missä grilli alun perin sijaitsi.

Pikaruokaloiden yleistyminen ei Saijan mukaan syö Vaakon suosiota missään vaiheessa. Perinteinen luukkukioski pitää pintansa omaperäisen ruokalistan ansiosta.

Mitä, eikö mustamakkaraa?

Vaikka Saija palkkaa kaksi työntekijää, töitä piisaa. Viikonloppuisin hän pitää grilliä auki kesät talvet neljään tai viiteen – niin kauan, kuin väkeä baareista lappaa.

”Aina piti olla illat, yöt ja viikonloput töissä ja koko ajan oli kauhea kiire”, hän kertoo.

Asiakkaiden tappeluita ei juuri tarvitse katsella. Kerran, kun Saija on ulkomailla ja luukulla palvelee sijainen, miesasiakas iskee nyrkin luukusta läpi. Onneksi lain koura on yllättävän lähellä. Poliisit jonottavat yöpalaansa rettelöitsijän takana.

Paikallisia muusikoita käy usein, ja näyttelijöitä. Tasavallan presidenttinä Tarja Halonen pistäytyy kahdesti. Tarjaa harmittaa se, ettei grilliltä saa mustamakkaraa.

Tosiaan, mustamakkara on Tampereella toriruoka, ei yöpala. Ilmeisesti perinteestä ei voi joustaa edes presidentillisen kysynnän vuoksi.

Äänestysten kunkku

Vuonna 2008 Saija on saanut tarpeekseen grillin pyörittämisestä. Hän myy yrityksensä Mikko Aartiolle ja Christa Tiaiselle. Kaksikko omistaa useita muitakin ravintoloita ja yrityksiä. He eivät työskentele grillillä itse.

Heidän taipaleensa omistajina alkaa kivisesti: grillikioski tuhoutuu tulipalossa vuonna 2010. Faniryhmä ”Vaakon Nakki, tulethan takaisin” kerää Facebookissa nopeasti yli kaksituhatta jäsentä. Omistajat remontoivat grillin aika lailla entisen oloiseksi.

Grilli kuitenkin sopeutuu ajan henkeen: listalle tulee entistä enemmän kasvis- ja vegaanivaihtoehtoja.

Vuosi vuodelta maine kasvaa. Vaakon Nakki voittaa paikallisia ja valtakunnallisia parhaan grillin äänestyksiä.

”Yönälkä loppuu Vaakkoon”, sanailee tamperelainen rap-bändi Mansesteri vuonna 2015.

Kertosäkeessä laulaa Mikko Alatalo.

Vuonna 2016 munkkihodari saa peräti televisiojulkisuutta Grillit huurussa -ohjelmassa.

Kesällä 2021 omistajat rakennuttavat maisematerassin. Aika näyttää, onko se Vaakolle uhka vai mahdollisuus. Hieman se muuttaa perinteisen luukkukioskin henkeä.

Jono pysyy

Tällä hetkellä grillin käytännön toiminnasta vastaavat siskokset Petunia, 23, ja Hilla, 22, Elers.

Grillipäällikkö Petunian mukaan asiakkaat ovat hyväntuulisia ja yllättävänkin kohteliaita, oli kello mitä tahansa. Hauskinta työssä ovat hänen mielestään ”vakkarit”.

”Kun tutun auto kääntyy pihaan, osataan jo heittää ruoat tulemaan. Vakituisia asiakkaita ehtii nähdä enemmän kuin omia kavereita”, Petunia kertoo.

”Kyllä näin kovaan työhön tarvii olla kova pää, että jaksaa.”

Kovalla päällä hän tarkoittaa sitä, ettei saa sortua kiireessä eikä kuumuudessa.

Vaikka vuosikymmenet ovat vaihtuneet, Vaakon Nakilla ainakin kolme asiaa ovat pysyneet: nakki, lihapiirakka ja jono.

Grillipäällikkö Petunia ja vuoropäällikkö Hilla esittelevät grillin antimia. Vaakon Nakin suosituimpia annoksia ovat nykyisin Kivimies, Kuuma koira, makkaraperunat sekä hampurilaisista Vaakon Erikoinen. © Sumomassive