Eläinten koskettava ystävyys – Aatu-kissa lopetti syömisen, kun sen rakas koirakaveri ja suojelija Kelmi kuoli: ”Se vain kyyhötti surkeana”

Jaa artikkeli
Aatu ja Kelmi
Aatulla oli tapana nukkua Kelmin kainalossa. © Heidi Vuohelaisen kotialbumi
Aatu-kissa ja Kelmi-koira olivat erottamaton parivaljakko. Kun Kelmi yllättäen menehtyi, lakkasi Aatu masentuneena syömästä.

Siamilainen kissa Aatu saapui Heidi Vuohelaiselle heti luovutusikäisenä. Talossa oli valmiiksi maine coon-rotuinen kissa ja koira, suursnautseri nimeltään Kelmi.

Vuoden ikäinen Kelmi oli tottunut jakamaan elinpiirinsä kissan kanssa, mutta Aatu paljastuikin poikkeavan maine coonista.

”Alkuun Kelmi oli aika ihmeissään, että mitä tuo kissa koko ajan roikkuu perässä ja tunkee viereen. Aatu on aikamoinen vilukissa ohuine turkkeineen, joten se meni jatkuvasti nukkumaan Kelmin mahan alle tai jalkojen väliin”, Heidi Vuohelainen kertoo.

Aktiivinen nuori koira ei aluksi ymmärtänyt perässä hiihtävää Aatua. Nopeasti se kuitenkin huomasi, että kissasta ei pääse eroon, ja ystävyys alkoi. Parivaljakko muodostui erottamattomaksi.

Suojelija, painikaveri ja rikoskumppani

Noin kuukausi saapumisensa jälkeen, oli Aatun aika mennä kastroitavaksi eläinlääkärille. Sieltä tullessaan kissa oli nukutuksesta tokkurainen. Kelmi otti työkseen suojella unista ystäväänsä, eikä esimerkiksi päästänyt Vuohelaisen ystävää edes katsomaan kopassaan nukkuvaa Aatua.

Kaveruksilla oli tapana nukkua ja leikkiä yhdessä. Kokoero ei niiden paineja hidastanut.

”Ne olivat erottamattomat. Kissa juoksi ovelle vastaan, kun tulin koiran kanssa lenkiltä”, Vuohelainen kertoo.

Ystävän lisäksi eläimet saivat toisistaan rikoskumppanit. Ne kävivät toisinaan ruokavarkaissa niin, että Aatu tiputteli pöydältä herkkuja myös Kelmin ulottuville.

Aatu

Aatun naamio, korvat, häntä ja sukat ovat siamilaisille tyypillisesti muuta turkkia tummemmat. © Heidi Vuohelaisen kotialbumi

Aatun suuri suru

Parivaljakko ehti nauttia toistensa seurasta noin puolitoista vuotta. Kovalle juoksijalle Kelmille tapahtui mökillä onnettomuus. Se juoksi metsässä päin keppiä, joka lävisti sen rinnan. Alle kolmevuotias koira menehtyi saman tien.

Mukana mökillä ollut Aatu sai nähdä Kelmin kuolleena, mutta ei ymmärtänyt tapahtunutta.

”Aatu mankui päästäkseen ulos ja etsi Kelmiä kaikkialta”, Vuohelainen kertoo.

”Aatu lopetti syömisen kokonaan. Sen kanssa yritettiin leikkiä ja sille yritettiin tarjota unikaveriksi toista kissaa ja ihmisiä, mutta ei. Se vain kyyhötti surkeana.”

Siamilaisena Aatu oli valmiiksi melko hoikkarakenteinen, joten sen ei tarvinnut olla kauaa syömättä, ennen kuin sen kunto alkoi tosiaan heiketä. Vuohelainen ajatteli, että kissa saattaa olla sairas ja vei sen eläinlääkäriin kahdestikin. Aatusta ei löytynyt muuta vikaa, kuin kuivuutta, jota hoidettiin nesteyttämällä.

Masentunutta kissaa piti jopa pakkoruokkia, ettei se paastoaisi itseään hengiltä.

Toipuminen alkoi

Heidi Vuohelaiselle oli tarjottu uutta koiranpentua Kelmin vielä eläessä. Hän oli kieltäytynyt tarjouksesta, sillä aika ei riittäisi kahden nuoren koiran kouluttamiseen.

Kelmin onnettomuuden jälkeen Vuohelainen otti pikaisesti yhteyttä kasvattajaan, josko pentu olisi vielä tarjolla, ja onni suosi.

Pari viikkoa Kelmin jälkeen, uusi pentu, Konna saapui taloon. Aatun toipuminen alkoi välittömästi sen päästessä uuden koiran viereen nukkumaan.

”Aatusta ja Konnasta ei koskaan tullut ihan samanlaista paria. Aatu menee mielellään koiran luo, mutta koira ei ole niin vastaanottavainen kuin Kelmi oli”, Vuohelainen kertoo.

Pian yhdeksänvuotias Aatu puuhastelee yhä mieluummin koirien kuin toisten kissojen kanssa, mutta kukaan ei korvaa Kelmiä.

Aatu ja Konna

Kuvassa Aatu ja Kelmin jälkeen taloon tullut Konna-pentu. © Heidi Vuohelaisen kotialbumi

Lue myös: Hevonen on laumasielu: Näin Runoliisa masentui menettäessään poniystävänsä – Lopulta ilo palasi tamman elämään

X