Hilma-koira valitsi Juha Vuorisen – ”Viljon kuoleman jälkeen ajattelin, etten ikinä ota koiraa enää”
Juha Vuorisen Hilma-koira pitää kirjailijan kropan ja pääkopan kunnossa. Hilma ei turhia hauku mutta on silti perheensä keskipiste.
Kirjailija Juha Vuorisen karvainen kaveri on kultainennoutaja Hilma.
Kirjailija Juha Vuoriselle oli kova paikka, kun hänen 11-vuotias Viljo-koiransa kuoli 2019. Viljo-koira oli tullut Vuorisen elämään kirjailijan raitistumisen aikoihin, joten koiran merkitys oli hänelle valtava.
”Jälkikäteen tajusin, että Viljo oli ollut minulle se AA-kerho, jonka kanssa kävelin pääni raittiiksi. Viljon jälkeen ajattelin, että en enää ikinä ottaisi koiraa. Sitten tuli koronapandemia ja muutimme Espanjasta takaisin Suomeen. Saimme tietää, että Viljon sukupuusta oli tullut pentuja. Menimme katsomaan niitä, ja Hilma kiipesi heti vaimoni Tuijan syliin. Hilma valitsi meidät”, Vuorinen sanoo.
Kultainennoutaja rötköttää isäntänsä jalkojen vieressä kotiterassilla, eikä juuri korviaan lotkauta.
”Kennelin pitäjä sanoi minulle, että nartut voivat sitten joskus olla omapäisiä. Joskus-sanan voi ottaa kyllä pois”, Vuorinen naurahtaa.
Hän luonnehtii Hilmaa Havukka-ahon ajattelijaksi, josta kuoriutuu naapurissa villi lapsi.
”Kotona Hilma ei mene sängylle eikä hypi sohvalle, koska se on kielletty. Naapurissa se änkeää isännän kainaloon sänkyyn katsomaan Netflixiä ja vetää ihan järjetöntä rallia.”
Hilma-koira kiljui, jos perushaukku ei auttanut
Valeraskauden aikana Hilma pisti tuulemaan ja kävi kaivamassa naapurin tontille neljä kuoppaa omille leluilleen. Myötätuntoinen naapuri onneksi ymmärsi, mutta Hilman tunnekuohuinen elämä on päässyt yllättämään Vuorisen.
”On ollut suloista katsoa, miten Hilma muuttuu. Ei paljon puutu, että Hilmalta vierähtäisi liikutuksesta kyynel.”
Nelivuotias Hilma haukkuu nykyään vähän, mutta nuorempana se oli pieni kotidiktaattori etenkin naapurin suhteen, jossa asuu paras koiraystävä, Alma.
”Jos perushaukku ei toiminut, Hilma kiljui. Silloin yleensä naapuri tuli ja avasi portin”, Vuorinen naurahtaa.
Kynsisaksien ystävä Hilma ei ole, mutta kynsitrimmeri kelpaa. Uiminen ei Hilmaa kiinnosta, eikä se myöskään nouda juuri mitään.
”Toki silloin, kun tulemme kotiin, tulee Hilma vastaan suu täynnä leluja. Se onkin yksi hänen hauskoista tavoistaan.”
Herkkä ja omaehtoinen Hilma pitää kirjailija kropan ja pääkopan kunnossa työpäivän keskellä.
”Lenkit Hilman kanssa ovat minun kypärälleni hirveän tärkeitä. Ne toimivat meditaationa. Onhan hän perheen keskipiste monella tapaa, vaikka ei tee itsestään sellaista.”