Henrietta-kilpikonnaa etsittiin Vantaalla – Joka kesä moni konna katoaa omistajiltaan: ”Yllättävän vikkelästi ne suoriutuvat katseen ulottumattomiin”
Kilpikonnat eivät ole liikkeiltään nopeita, mutta ne saattavat silti kadota yllättävänkin nopeasti. Myös vantaalainen Henrietta on oma-aloitteisella reippailullaan aiheuttanut omistajilleen harmaita hiuksia.
Henrietta-kilpikonna on ollut karkumatkalla useasti.
Elokuisena aamuna Reetta Paavilaisen vanhempien ovikello soi Vantaalla. Naapuri oli tullut palauttamaan pihaltaan löytämänsä Henriettan, maakilpikonnan, joka oli lähtenyt omille teilleen edellisenä päivänä. Vaikka konnan katoaminen huomattiin nopeasti, ei taitavaa piiloitujaa tuntien etsinnästä huolimatta löydetty.
”Se hetki on aina niin dramaattinen, kun tajuaa ettei konnaa näy missään. Jo lapsena konnaa etsittiin melkein kerran kesässä”, Reetta Paavilainen kertoo pitkäaikaisista lemmikeistään.
Myös Henrietta on jo karannut useamman kerran. Kesäisin se viihtyy Paavilaisen vanhempien kotipihan aitauksessa, josta pääsee illan mittaan jaloittelemaan vapaasti.
”Kilpikonna on suhteellisen hidas, ja tykkää se syödä nurmikolla apiloita ja muuta. Usein vahtijalla tulee kiusaus lähteä toimittamaan jotakin pikkuasiaa tai lueskella samalla lehteä, jolloin helposti huomio herpaantuu. Sitten herääkin siihen, että Henrietta on kadonnut.”
Kilpikonnat voivat elää yli ihmiselämän. © Reetta Paavilaisen kotialbumi
Konnat vapaalla jalalla
Kun Henriettan katoamisesta ilmoitettiin Vantaan puskaradio -facebookryhmässä, yhteydenottoja tuli kaksi. Tuolloin Vantaan Koivukylässä ja Espoossa oli havaittu kilpikonnat.
Tänä kesänä pääkaupunkiseudulla kilpikonnien katoamisilmoituksia on näkynyt sosiaalisessa mediassa myös Helsingissä, Porvoossa ja Järvenpäässä.
Viikin löytöeläintalon toimintaa kaksi vuotta pyörittäneessä Helsingin eläinsuojeluyhdistyksessä on myös tunnistettu tämä hitaiden karkureiden ryhmä.
”Kahden vuoden aikana Viikkiin on toimitettu seitsemän löytökonnaa, jotka omistajat ovat noutaneet kotiin. He olivat siis tosiaankin karkuteillä, eivät hylättyjä. Kilpikonnat eivät kenties ole tuulennopeita, mutta yllättävän vikkelästi he suoriutuvat puskiin katseen ulottumattomiin, jos heitä ei pidä silmällä”, Mari Aho Helsingin eläinsuojeluyhdistyksestä sanoo.
Kilpikonnat syövät salaattia, vihanneksia ja erilaisia kasveja, kuten apiloita. © Reetta Paavilaisen kotialbumi
Pitkäikäinen lemmikki osoittautuikin Henriksi
Maakilpikonna Henrietta tuli Reetta Paavilaisen perheeseen jo 30 vuotta sitten. Silloin Reetan veli hankki konnan lajikaveriksi perheen vanhemmalle, nyt jo edesmenneelle Hermanni-kilpikonnalle.
Vuosikymmeniä myöhemmin jo keski-ikään ehtinyt Henrietta yllätti ällikällä omistajansa.
”Pari vuotta sitten se vietiin eläinlääkärille ja silloin myös paljastui, että Henrietta on Henri. Ei suinkaan naaras vaan uros. Eläinlääkäri myös totesi, että tällainen kilpikonna saattaa elää 70-vuotiaaksi.”
Omistaja kuvaa lemmikkiään ujoksi ja varautuneeksi persoonaksi, joka jännittää hieman, mikäli ympärillä on hälinää tai vieraita ihmisiä. Toisinaan se taas nauttii tutun ihmisen sylissä olemisesta ja paijauksesta.
Ensimmäinen Hermanni-kilpikonna hankittiin perheeseen alun perin allergian vuoksi. Eläimeen ihastuttiin, ja konnakin kiintyi omistajiinsa.
”Kilpikonna on mielenkiintoinen lemmikki. Aika helppohoitoinenkin mutta se kaipaa tietysti monipuolista ja säännöllistä ravintoa sekä virikkeitä. Meillä konnat eivät koskaan ole olleet terraariossa, vaan lattialämmityksen omaavassa kylpyhuoneessa, josta ne pääsevät päivittäin liikkumaan asunnossa vapaasti. Eläinlajin helppohoitoisuus ja tietynlainen arvoituksellisuus kiehtoo”, Reetta Paavilainen summaa.
Nils Olav III on maailman korkea-arvoisin pingviini. © RZSS