Liftarin arvoitus – Istui vaitonaisena takapenkillä ja katosi sitten

Jaa kaverilleTilaa Seura
© istock
Vaitonainen liftari asettui auton takapenkille – ja yhtäkkiä hän katosi. Näin kävi esimerkiksi Ylivieskassa Pohjois-Pohjanmaalla.

Pimeällä, pitkällä tiesuoralla seisoi huppupäinen liftari. Kun kuljettaja otti hänet kyytiin, mies istui takapenkillä vaiteliaana ja hiljaisena. Etupenkiltä hänen kasvojaan ei voinut nähdä.

Kesken kaiken mies hävisi kyydistä, vaikka auto oli täydessä vauhdissa.

Joskus tosin kerrottiin, että liftari juoksi auton kiinni tai ilmestyi penkille, vaikka auto ei olisi pysähtynytkään.

Ei ihme, että tarina herätti Ylivieskan Raudaskylässä pelkoa tapahtuma-aikaan 1970-luvulla.

Jutut olivat alkaneet sen jälkeen, kun paikallinen mies oli saanut surmansa autokolarissa. Kolarissa miehen pää oli irronnut, ja nyt hän oli alkanut kummitella. Niinkö?

Tapaus puhututti Raudaskylän huoltoaseman baarissa, kylän olohuoneessa.

”Jos näen sen aaveen tiellä, minulla on takakontissa ladattu haulikko. Sitten pamautan siitä läpi”, nuori mies, tuore ajokortin haltija, uhosi kavereilleen.

Uhon takana kuului pelko.

Tapahtunut muistetaan

Miehen kanssa samassa pöydässä istui myös Juha Raudaskoski, tuolloin alle parikymppinen hänkin. Raudaskoski kehotti kaveriaan ottamaan rauhallisesti.

Tarina levisi seudulla laajasti, ja muistetaan hyvin vielä nykyään, yli 40 vuotta myöhemmin.

Tätä juttua varten soittokierrosta tehtäessä tarina tunnetaan sekä paikallislehden toimituksessa että Raudaskylän kyläyhdistyksessä.

Aikoinaan tarina huppupäisestä liftarista pelotti myös paikallisia koululaisia ja kristillisen opiston naispuolisia oppilaita. He eivät uskaltaneet ulos pimeän aikaan.

”Juttu kulki kylällä monta vuotta. Itse suhtauduin aaveeseen epäilevästi ja jopa uteliaasti”, suuren osan elämänsä paikkakunnalla asunut Juha Raudaskoski muistelee nyt.

Mutta ei tässä kaikki.

Kadonnut liftari palasi paikkakunnalle uudestaan vuonna 2010. Kyläyhdistyksen blogi kertoo, että kaksi nuorta miestä otti huppuveikon kyytiin. Hautausmaan kohdalla mies kuitenkin katosi.

Mitä auton takapenkillä oikeasti tapahtui?

© ISTOCK

Naisen ääni

Katoavia liftareita ilmestyi tienvarsiin 1960–1990-luvulla muuallakin Suomessa. Erityisesti 1970-luku oli medioissa Suomessa katoavien liftareiden kulta-aikaa.

Samaan aikaan kun Ylivieskan kadonnut liftari ilmestyi, esimerkiksi eteläisessä Suomessa esiintyi aktiivisesti surupukuinen liftarinainen, joka kertoi kyyditsijälleen Jumalasta ja hävisi sitten kesken matkan.

Yhden tarinan mukaan Espoon poliisiasemalle oli tullut yhden kuukauden aikana peräti 42 ilmoitusta takapenkiltä häviävistä matkalaisista.

Kolme Ylen toimittajaa lähti tutkivan journalismin ohjelmassa selvittämään liftarihuhujen alkuperää tammikuussa 1971.

Tutkimusryhmä sai kuitenkin huomata, että liftarit haihtuivat käsistä tutkinnan edetessä. Oli todella hankalaa löytää henkilöä, jolle tapaus olisi sattunut oikeasti.

Seuran tutkiva journalisti koki saman ongelman Ylivieskassa. Kadonnut liftari muistetaan, mutta kukaan ei tiedä ketään, joka olisi tämän oikeasti tavannut.

Lopulta Ylen toimittajat kuitenkin löysivät ihmetyksekseen huhun lähteen.

Ääniraidalla kuului naisen haastattelu. Anonyymi nainen vakuutti, ettei hänelle ole tapahtunut vastaavaa, ja että hän on muutenkin täysin terve.

Hän kertoi ottaneensa työmatkallaan kyytiin Jumalasta puhuvan naisen. Kesken matkanteon nainen katosi.

Järkyttynyt haastateltava syytti pettäneitä hermojaan ja sanoi seuraavana päivänä itsensä töistä irti. Hän ei halunnut ajaa samaista tienpätkää ja törmätä uudestaan liftariin.

Ohjelmassa haastateltiin myös tuolloin Suomen johtavaa selvännäkijää Aino Kassista. Hän kertoi, että liftarit ovat kotoisin Linnunradan ulkokehältä. Heidän tehtävänsä on saada ihmiset turvautumaan Jumalaan vaikeina aikoina.

Maantiehypnoosi

Kun Ylen tutkivien toimittajien ryhmä löysi henkilön, joka kertoi tavanneensa aaveliftarin, kyse oli silminnäkijän haastattelusta.

Mitä auton takapenkillä tapahtui?

Psykologi Jukka Häkkinen Helsingin yliopistosta pitää todennäköisenä, että rouva oli ehkä kokenut hallusinaation, aistiharhan.

Häkkinen on myös Skepsis ry:n entinen puheenjohtaja. Yhdistys tarkastelee kriittisesti paranormaaleja ilmiöitä tieteellisen tiedon valossa.

”On mielenkiintoista, että hän vakuutti olevansa terve ja viittaa selvästi mielenterveyteen. Mutta hallusinaatioita nähdäkseen ei tarvitse olla psykoosissa tai mieleltään sairas”, Häkkinen sanoo.

”Esimerkiksi väsymys, migreeni, nestehukka tai stressi voi aiheuttaa aistiharhoja kenelle vaan.”

Pimeällä suoralla tienpätkällä väsyneet aivot voivat mennä automaattitilaan, ja autoilija vaipuu omiin ajatuksiinsa. Hän saattaa vasta määränpäässä säpsähtää, ettei muista mitään viimeisistä kahdestakymmenestä kilometristä. Tätä kutsutaan maantiehypnoosiksi.

”Silloin autoilija saattaa lipua ajaessaan hieman unimaailman puolelle. Usea kummituskokemus voidaan selittää esimerkiksi unen ja valveen välimaastoon sijoittuvalla unihalvauksella.”

Häkkinen kuitenkin painottaa, että on hankalaa diagnosoida vanhoja tapauksia ja tarinoita tapaamatta niitä kokeneita ihmisiä.

Jäänee ikuiseksi arvoitukseksi, mitä Ylen haastattelema rouva oli oikeasti nähnyt ja kokenut.

Huppupäinen mies liftasi auton kyytiin pimeällä suoralla tiellä. © ISTOCK

Hevoskärryistä autoon

Samaan aikaan, kun Suomessa etsittiin kadonneita liftareita, heitä etsittiin myös Yhdysvalloissa.

Yhteistä oli se, että ihmiset kertoivat ensisijaisesti tarinan tapahtuneen hyvälle ystävälleen. Näin kävi, vaikka he olisivat kuulleet sen ohimennen tutultaan kadunkulmassa.

Itse asiassa kertomus matkaseurueeseen pyrkivästä ja äkkiä katoavasta henkilöstä on elänyt pitkään, jopa vuosisatoja.

Se tunnetaan eri muunnelmina useissa kulttuureissa, Euroopasta aina Itä-Afrikkaan ja Hawaijille saakka. Kulkuneuvot ovat muuttuneet hevoskärryistä autoihin, mutta tarinan pääpiirteet ovat säilyneet samoina.

Jo Raamatussa Apostolien teoissa evankelista Filippos katoaa hoviherran kyydistä kesken matkan.

Turun yliopiston folkloristiikan yliopistonlehtori Pasi Engeksen mukaan liftariaaveen tarina yleistyi ja kansainvälistyi 1930-luvulla, jolloin suosiota osaltaan lisäsivät media ja populaarikulttuuri. Mediasta kuultuun tarinaan oli helppo tarttua, kun kylillä tapahtui jotain kummallista, ja sille haluttiin selitys.

Enges pitää mahdollisena, että Ylivieskassa liftaritarina oli tapa käsitellä kyläyhteisössä traumaattista liikenneonnettomuutta, joka vaati miehen hengen ja katkaisi tämän kaulan.

”Tarinan elinvoimaisuudelle on useita mahdollisia selityksiä. Aihe sijoittuu uskottavissa olevan ja uskomattoman sumeaan välimaastoon.”

”Käsitykset kuolemansa jälkeen kulkevista vainajista ovat pitkäkestoisia, ja monet pitävät mahdollisena esimerkiksi sitä, että vainaja ilmestyy unessa pitämään yhteyttä elossa oleviin läheisiinsä”, Engers selittää.

”Tästä ei ole kaukana ajatus, että väkivaltaisen kuoleman kohdannut liftari ilmaisee itsensä tai palaa lohduttamaan vanhempiaan. Kertomuksella on mahdollista käsitellä kuolemanjälkeisen elämän salaperäisiä kysymyksiä.”

Hyvä kummitusjuttu myös viihdyttää. Kamala tarina mahdollistaa sen, että kuulija voi pelätä kontrolloidusti.

Tarina on myös erityisen tärkeä paikalliselle yhteenkuuluvuudelle ja identiteetille. On tärkeää, että se voidaan liittää kuulijalleen tuttuihin paikkoihin, arkisille pimeille tienpätkille. Se selittää, miksi tarina on voimissaan vielä 40 vuoden päästä.

Ylivieskaan soittokierrosta tehdessä käy ilmi, että paikalliset ovat hyvin innoissaan ja auttavaisia liftarijahdissa. Oma kummitustarina on kylälle kunnianaihe.

Kadonnut liftari palaa

Liftari näyttää palanneen Raudaskylään 2010-luvun alussa, kerrotaan Raudaskylän kyläyhdistyksen verkkosivujen blogitekstissä.

Bloggauksen on kirjoittanut nimimerkki J.R. Ehkä hän osaisi johdattaa meidät miesten luo?

Pikaisen selvittelyn jälkeen käy ilmi, että kirjoittaja on kyläyhdistyksen aktiivi Juha Raudaskoski. Sama mies, joka oli jo 1970-luvulla kuullut aaveesta baarissa ja toppuutellut haulikolla uhittelevaa kaveriaan.

Voisiko hän antaa poikien, kaverin kavereidensa, yhteystiedot? Suostuisivatko nämä haastatteluun?

Valitettavasti miehiä on mahdotonta tavoittaa.

”Halusin tuoda tämän tarinan nykyaikaan, kun on tätä nuorta väkeä kylällä. Kysyin kaveriltani, voinko laittaa hänen nimensä tähän juttuun. Hän suostui, ja minä kirjoitin tämän 2010-luvun jutun omasta päästäni.”

Raudaskylän liftarikummitus on siirtynyt internet-aikaan.

Lue myös:

Eiran kummitustalon mysteeri

Nikkilän veljekset kulkevat kummitusten jäljillä

X