Kadonneen naparetkeilijän mysteeri: Kuka vastasi puhelimeen vuosia myöhemmin?

Jaa artikkeliTilaa Seura
Dominick Arduin
Dominick Arduin oli pidetty eräopas. Toisaalta yksin elävää Arduinia pidettiin epäsosiaalisena erakkona, ja osa hänen elämäntarinastaan paljastui kuoleman jälkeen sepitetyksi. © Kari Santala/OM-arkisto, Colourbox
Puhelin alkoi soida normaalisti. Sitten siihen vastattiin.

Siperian rannikolla sijaitsevan Severnaja Zemljan pohjoisimman saaren kärjessä on niemennokka, englanniksi Cape Arctichesky.

Pohjoisnavalle lähdetään yleensä joko sieltä tai navan toiselta puolelta Kanadasta. Kanadasta lähtiessä ei joudu ylittämään isoja avovesialueita, mutta etenemistä hidastavat raskaskulkuiset ahtojäät.

Cape Arcticheskystä lähtevä voi päästä hiihtämään tasaisella jäällä jo alkuvaiheessa. Siis jos on tuuria ja meri kunnolla jäässä. Maaliskuussa 2004 ei ollut.

Jossain siellä, viimeisellä rannalla, seisoi 5. maaliskuuta 2004 ranskalais-suomalainen Dominick Arduin, edessään pelkkää vettä ja jäätä, avomerta, ahtojäitä, jäälauttoja. Matkaa Pohjoisnavalle oli vajaa tuhat kilometriä.

Dominick Arduin halusi olla ensimmäinen nainen yksin Pohjoisnavalla. Siten hän kirjoittaisi nimensä historiaan.

Viimeisessä puhelussaan Arduin ilmoitti lähtevänsä ylittämään avovesialuetta seuraavana aamuna.

Satelliittipaikannin antoi viimeisensä signaalinsa lauantaina 6.3.2004 kello 6.36 Greenwichin aikaa.

Signaali oli niin heikko, ettei paikkaa voitu määrittää.

Totta vai tarua?

Nainen hiihti ohi. Lujaa. Ensilumi Saariselällä oli juuri satanut syksyllä 1988.

Palatessaan hiihtolenkiltä Tunturikeskus Kiilopäähän Tuomo Jantunen halusi tietää, kuka hänet oli suksilla kepittänyt. Suomen Ladun tuolloin nelikymppinen toiminnanjohtaja kun oli itsekin varsin kovakuntoinen.

Nainen oli Kiilopään uusi harjoittelija, nuori ranskatar Dominick Arduin. Hän oli ollut Suomessa vasta pari viikkoa, mutta tapaili jo kieltä ja osasi ranskan lisäksi saksaa, englantia ja italiaakin.

Jantusesta tuntui, että tästä naisesta kannattaisi pitää kiinni.

Pian Arduinista tehtiinkin jo ensimmäinen lehtijuttu Seuraan. Toimittaja Antero Raevuori muistaa hämmästelleensä pienen, mutta vahvanoloisen naisen kielitaitoa.

Jutussa Arduin kertoi muun muassa lapsuudestaan ranskalaisessa Barcelonnetten alppikylässä ja isänsä kuolemasta tyttären ollessa 12-vuotias.

Kun Arduinista kirjaa kirjoittanut toimittaja Sven Pahajoki viitisentoista vuotta myöhemmin matkusti Barcelonnetteen tarkistaakseen tietoja kadonneesta naparetkeilijästä kertovaa sankaritarinaansa varten, moni Arduinin lapsuutta koskeva kertomus paljastui sepitteeksi.

Hän oli keksinyt esimerkiksi vanhempiensa kuolinvuodet ja -tavan, ja hänen auto-onnettomuudessa kuollut siskonsa olikin elossa.

Arduinin tunteneet ovat yhä erimielisiä siitä, oliko nainen patologinen valehtelija vai oman elämäntarinansa sinänsä harmiton värittäjä.

Naparetkeilijä ei tunnustanut heikkoutta

Dominick Arduin nousi Kiilopäällä lopulta ohjelmapalveluyrityksen toimitusjohtajaksi.

”Hän oli hyvä markkinoimaan Suomen Lappia ja oppaana aivan yliveto. Ideoita pulppusi koko ajan”, Tuomo Jantunen sanoo.

”Hän toi esimerkiksi lumikenkäilyn Suomeen siinä muodossa kuin sitä meillä nyt on.”

Toki ongelmiakin oli, varsinkin silloin, kun Arduin joutui työskentelemään jonkun alaisena.

Lumikenkäilyn lisäksi Arduin kehitti maastopyöräilystä matkailutuotetta ja järjesti Lappiin yöttömän yön maastopyöräilykilpailun.

Pelkkä järjestäjän rooli ei kuitenkaan riittänyt, vaan hän halusi myös kilpailla itse. Jantusen mukaan Arduin oli varma voitostaan, vaikka kilpailuun oli tulossa kovia pyöräilijöitä.

”Hän veti itsensä lopulta niin piippuun, että hänet jouduttiin viemään ambulanssilla sairaalaan.”

Sama toistui muissakin kilpailuissa.

Vuonna 1998 Arduin oli sääntöjen vaatima naisedustaja Suomen joukkueessa, joka osallistui Eco Challenge -kestävyyskilpailuun Marokossa.

Joukkueen kapteeni oli kansanedustaja, tuolloin rikostutkijana työskennellyt Tom Packalen.

”Dominick valikoitui joukkueeseen kovan kuntonsa ja sitkeytensä ansiosta. Hän oli todella kovapäinen, mikä muodostui joissain tilanteissa jopa rasitteeksi. Hän ei tunnustanut heikkouksia, ja hänen oli vaikea ottaa apua vastaan.”

Jo 1990-luvun alussa Arduinin kanssa ystävystynyt naparetkeilijä Kari ”Poppis” Suomela pisti myös merkille naisen piittaamattomuuden omaa terveyttä kohtaan.

”Dominick oli äärimmäisen pystyvä henkilö, mutta hän ei toisaalta pitänyt hyvää huolta itsestään.”

”Pitäisi olla myös nöyrä”

Arduin yritti Pohjoisnavalle ensimmäisen kerran talvella 2003. Tuomo Jantunen seurasi matkaa puhelimen päässä; Arduin soitti hänelle joka päivä ja kertoi kuulumisensa.

Sitten soittoihin tuli parin päivän katko, ja Jantunen ehti jo hiukan huolestua. Lopulta naparetken viimeinen puhelu tulikin Sveitsistä eikä Pohjoisnavalta.

Navanvalloitusyritys oli päättynyt railoon putoamiseen ja evakuointiin. Arduin oli lennätetty Sveitsiin, missä osa hänen varpaistaan jouduttiin amputoimaan.

”Joku sanoisi siinä vaiheessa, ettei tämä ole sen arvoista. Mutta epärealistinen ajatusmaailma meni oman terveyden edelle”, Suomela sanoo.

Arduin päätti lähteä uuteen yritykseen jo seuraavana talvena. Sitä on vaikea ymmärtää.

”Se oli älytöntä. Kyllä minä sanoin, että pidä paussi. Mutta se ei tullut kuuloonkaan”, Jantunen muistaa.

”Kun sanoin hänelle, että luonto ja Luoja voivat olla vahvempia ja että pitäisi olla myös nöyrä, hän oikein suuttui.”

Sen jälkeen, kun yhteys Arduiniin katkesi maaliskuisena aamuna vuonna 2004, häntä etsittiin Pohjoiselta Jäämereltä monen tavallisen suomalaisenkin lahjoittamilla varoilla. Mitään ei kuitenkaan löydetty.

Sven Pahajoki ei ihmettele, ettei etsinnöissä löytynyt mitään. Hän nimittäin uskoo, ettei Arduin koskaan edes lähtenyt matkaan.

Mahdoton katoaminen?

Dominick Arduin oli ajautunut elämässään henkiseen ja taloudelliseen umpikujaan ja päätti siksi kadota. Näin uskoo Pahajoki vakaasti. Arduinin yritys hiihtää Pohjoisnavalle oli liian epätoivoinen ollakseen todellinen.

”Siinä on niin monta järjetöntä asiaa”, Pahajoki sanoo. ”Mie en usko, että se hukkui ja kuoli.”

Valehtelun lisäksi Pahajoki pitää yhtenä todisteena Arduinin huonoa varustautumista. Hän uskoo, että Arduin palasi Severnaja Zemljalta samalla kyydillä, jolla oli sinne matkustanutkin.

Äärirajoja itsekin koetelleiden Kari Poppis Suomelan ja Tom Packalenin mielestä selitys uhkarohkeaan lähtöön löytyy Arduinin korvien välistä.

”On se sinne lähtenyt. Minusta se on aivan tyypillistä Dominickia. Hänellä oli kova tarve olla hyvä siinä, mitä tekee”, Packalen sanoo.

Suomelan mielestä on lisäksi mahdoton ajatus, että Arduin olisi kyennyt järjestämään oman katoamisensa.

”Dominick ei ollut mikään logistikko.”

Pahajoki väläytteli kirjassaan myös vaihtoehtoa, että Arduin olisi lähtenyt tietoisesti surman suuhun.

”Lähtikö itsetuhoisin ajatuksin? Ei varmasti. Mutta ehkä epärealistisin odotuksin tai sitten sillä asenteella, että nyt katsotaan, miten käy”, Suomela sanoo.

Se, ettei Arduinin varusteita löydetty tai ettei hän lähettänyt avunpyyntöä, ei todista hänen mukaansa mitään. Yksittäistä ahkiota on vaikeampi löytää Jäämereltä kuin neulaa heinäsuovasta.

Ja kun naparetkeilijä on matkalla yksin, hän voi menettää toimintakykynsä armottomissa olosuhteissa nopeastikin niin, ettei pysty edes hälyt-tämään apua.

Outo puhelu

Sanomalehti Kaleva kirjoitti huhtikuussa 2005, että suomalaisnainen olisi nähnyt Dominick Arduinin kadulla Münchenissä. Tieto oli peräisin toimittaja Pahajoelta. Silminnäkijän nimeä Pahajoki ei voinut paljastaa.

Joitakin vuosia sitten toimittaja Raevuori selasi puhelintaan ja huomasi, ettei ollut poistanut Dominick Arduinin nimeä luettelosta. Hetken päähänpistosta hän soitti numeroon. Puhelin alkoi soida normaalisti. Sitten siihen vastattiin.

Naisäänellä. Ranskaksi.

Raevuori säikähti niin, että löi luurin kiinni. Koottuaan itsensä hän soitti uudelleen.

Numero ei ole käytössä, puhelin ilmoitti.

”Tuntuihan se aavemaiselta”, Raevuori sanoo. Hän kuitenkin uskoo, että tapahtuneelle on luonnollinen selitys.

”Ehkä näppäilin väärin.”

Jos antaa mielikuvituksensa lentää, tämänkin episodin voi nähdä todisteena katoamistempusta. Tarina jossakin uudelleen elämänsä aloittaneesta ristiriitaisesta ranskattaresta kun on kovin paljon jännittävämpi kuin tarina, jossa unelmansa sumentama ihminen kokee yksinäisen kuoleman hyisellä merellä.

Se tarina ei ole jännittävä vaan surullinen.

Dominick Arduin julistettiin kuolleeksi Lapin käräjäoikeudessa 9. syyskuuta 2005. Pohjoisnavalla ei ole edelleenkään käynyt kukaan nainen yksin. Vuonna 2007 sitä yrittänyt Rosie Stancer menetti Dominick Arduinin tapaan varpaitaan. Stancer aikoo yrittää Pohjoisnavalle uudestaan maaliskuussa 2016.

Jos aihe kiinnostaa, öue Seurasta no. 05/17 Kylmän haastajat -juttu. Viime keväänä Niina Rautiainen ja Paula Strengell hiihtivät yli hyisen Grönlannin.

X