Oliko Urho Kekkonen kuulusteluissa paha kovanyrkki vai hyvä poliisi? Aikalaisten kertomukset UKK:sta eroavat paljon
Kanslistina EK:ssa aloittanut Urho Kekkonen (1900–1986) oli Kainuun etappijutun aikaan päässyt etevyytensä ja hoksnokkansa ansiosta mukaan käytännön poliisityöhön.
Urho Kekkonen kiersi Suomea kuulustelureissuillaan tämän kaltaisella Harley-Davidson-poliisimoottoripyörällä.
Urho Kekkonen osallistui kuulustelupöytäkirjojen mukaan ainakin kahden etappijutun epäillyn kuulusteluun todistajana tai kuulustelijana.
Kumpikaan miehistä ei väittänyt, että häntä olisi pahoinpidelty. Kekkosta ei myöskään kuultu oikeudessa jutun todistajana.
Myöhemmistä Kekkosenkin ratkomista rikostapauksista ei ole jäänyt kovin paljon virallisia raportteja jäljelle. Etsivän Keskuspoliisin arkistojakin on hävitetty tai tuhoutunut matkan varrella. Raportointi oli lisäksi ajan tapaan ylimalkaista, eikä käytettyjen kuulustelumetodien erittely ollut tuona aikana kirjaajille mikään ykkösasia.
Poliisiura jäi poliittisen uran varjoon
Urho Kekkonen on itse kertonut presidenttiaikaisissa muistelmissaan poliisiurastaan aika suurpiirteisesti. Neuvostoliittoa varoneessa 1970-luvun Suomessa kommunistien pahoinpitelyihin osallistuminen ei ollut enää valtionpäämiehelle mikään meriitti.
Toisaalta vasemmistopuolueetkaan eivät halunneet vaatia idänsuhteiden takuumiehenä ollutta presidenttiä tilille nuoruuden tekemisistään, joten asiasta jätettiin elämöimättä.
Omien kertomustensa mukaan Kekkonen oli humaani kuulustelija, joka esiintyi ikään kuin ”hyvän poliisin” roolissa vanhempien mukiloijien vastapainona. Tätä mielikuvaa lietsoivat myöhemmin myös hänen poliittiset tukijansa Maalaisliiton vaalikoneistossa: UKK sai oveluudellaan, saunottamisella ja jutustelulla vastapuolesta irti vaikka mitä, olipa pöydän toisella puolella Neuvostoliiton johtaja tai muu vaikuttaja.
Sen sijaan aikalaisten, etenkin 1920-luvun kommunistien ja maanalaisesta toiminnasta epäiltyjen ihmisten näkemykset Kekkosen tavoista eroavat vahvasti.
1930-luvun Suomesta dekkareita tehneen ja tuon ajan poliisityötä tutkineen kirjailija Tapani Baggen mukaan jotkut kommunistit vahvistivat ”hyvä poliisi” -tarinat, toiset taas väittivät Kekkosta pahimmaksi pieksäjäksi.
Urho Kekkonen kiersi Suomea kuulustelureissuillaan tämän kaltaisella Harley-Davidson-poliisimoottoripyörällä. © George Ksandr / Interfoto / Lehtikuva
Urho Kekkonen ajoi EK:n Harley-Davidsonilla
Urho Kekkosta kehuivat etenkin sellaiset ihmiset, jotka olivat sotien jälkeen nousseet SKDL:n ja SKP:n riveistä politiikkaan. Heille saattoi olla tarkoituksenmukaista pitää välejä yllä pääministeriin ja myöhempään presidenttiin.
Kainuulaisten aikalaiskertomusten mukaan Kekkonen olisi 1950-luvulla ministerinä ollessaan käynyt Suomussalmella tapaamassa entistä ”pieksämäänsä” kommunistia. Tämän sukulaisten mukaan Kekkonen olisi hieronut sovintoa.
Etappijutun jälkeen Kekkonen joka tapauksessa lähetettiin usein paikallispoliisin tueksi kuulusteluhommiin, murtamaan epäiltyjä joita oli saatu kiinni milloin mistäkin.
Näissä tehtävissä Kekkonen liikkui ympäri Suomea vauhdikkaasti EK:n Harley-Davidson -moottoripyörällä, johon hän oli saanut ajokortin vuonna 1924.
Kekkosen täytyi olla vähintäänkin tietoinen oman organisaationsa hyväksymistä menetelmistä, joissa tarkoitus pyhitti keinot. On hyvä muistaa, että tuona aikana lievän väkivallan käyttöä pidettiin ihan normaalina keinona jopa lasten kasvatuksessa.
1920-luvun alussa Kekkonen toimi säännöllisesti kajaanilaisen esimiehensä, kuulusteluekspertti Aarne Korhosen sijaisena – ja hänen kuulustelutapansa olivat tunnetusti tuloksellisia.
Lähteet: Kansallisarkisto, Ratakatu 12: Suojelupoliisi 1949–2009 (toim. Matti Simola), Matti Lackman: Esko Riekki – Jääkärivärväri, Etsivän Keskuspoliisin päällikkö, SS-pataljoonan luoja. Lisäksi haastateltiin historiantutkija Aleksi Mainiota ja kirjailija Tapani Baggea.