Oliko Sherlock Holmesin luoja Sir Arthur Conan Doyle aikakautensa täydellinen herrasmies vai murhaaja?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Arthur Conan Doyle
Arthur Conan Doyle (takana keskellä) ja Bertram Fletcher Robinson (istumassa keskellä) tekivät vuonna 1900 laivamatkan Etelä-Afrikkaan. Samana vuonna Conan Doyle vieraili Robinsonin luona ja sai idean Baskervillen koira -romaaniinsa. © Reinhold Thiele / Getty Images
Sir Arthur Conan Doylen luoman mestarisalapoliisin Sherlock Holmesin tuntee koko maailma. Mutta oliko bestsellerkirjailija itse kylmäverinen murhaaja?

Sir Arthur Conan Doyle antoi katseensa vaeltaa yli hyytävän tuulen tuivertamien, salaperäisen sumun verhoamien nummien. Hän oli juuri saapunut Lontoosta Etelä-Englannissa sijaitsevaan Devonshireen, jonne paikallinen kirjailija ja sanomalehtimies Bertram Fletcher Robinson oli kutsunut kuuluisan kollegansa muutaman päivän vierailulle.

Dramaattiset maisemat sytyttivät Sherlock Holmes -tarinoistaan tunnetun Conan Doylen mielikuvituksen. Vierailun innoittamana syntyi sittemmin pienoisromaani Baskervillen koira, josta tuli yksi rikoskirjallisuuden kuolemattomista klassikoista.

Mutta menestysteos sysäsi kuuluisan kirjailijan keskelle skandaalinkäryistä murhamysteeriä.

Oliko Conan Doyle todellinen kirjoittaja sittenkään?

Arthur Conan Doyle syntyi 22. toukokuuta 1859 Edinburghissa Skotlannissa köyhään mutta taiteellisesti lahjakkaaseen perheeseen.

Vuonna 1881 hän valmistui lääkäriksi, mutta tuore tohtori sai turhaan odotella potilaita. Aikansa kuluksi hän keksi käyttää joutoajan kirjoittamiseen.

Esikoisromaani Punaisten kirjainten arvoitus julkaistiin vuonna 1887. Siinä seikkailee tuttu parivaljakko, mestarisalapoliisi Sherlock Holmes ja tämän uskollinen toveri, tohtori Watson.

Sherlock Holmesin hahmo koukutti lukijat ja teki tuntemattomasta lääkäristä juhlitun kuuluisuuden. Samalla poistuivat kirjailijan rahahuolet.

Mutta kirjailija kyllästyi pian sankariinsa. Sherlock Holmes -tarinat veivät hänen mielestään liikaa aikaa tärkeämmiltä asioilta kuten historiallisten romaanien kirjoittamiselta ja spiritismiltä, josta tuli elämän viimeisinä vuosina Conan Doylen kaikenkattava intohimo.

Conan Doyle päätti surmata sankarinsa, mutta lukeva yleisö vaati kovaäänisesti rakastetun etsivän paluuta.

Niinpä rahan tarpeessa Conan Doyle usutti Baskervillen koira -pienoisromaanissa mestarietsivänsä jälleen uuden murhamysteerin jäljille.

Kirjan oikeasta tekijästä alkoi kuitenkin pian liikkua erikoisia huhuja. Ehkä Conan Doyle ei ollutkaan sen todellinen kirjoittaja.

Arthur Conan Doyle

Kirjailija laivamatkalla perheensä kanssa. Mukana vaimo lady Jean Conan Doyle sekä lapset Dennis (vas.), Lena ja Adrian. Adrian puolusti myöhemmin isäänsä plagiointiväitteitä vastaan. © Buyenlarge / Getty Images

Varas mutta myös murhaaja?

Kauhutarina Dartmoorin synkeällä nummiseudulla uhrejaan vaanivasta jättimäisestä paholaiskoirasta, yliluonnollista valoa hohtavasta hornan hurtasta, sai innoituksensa Conan Doylen kirjailijakollegan Bertram Fletcher Robinsonin kertomista Devonshiren muinaisista tarinoista.

Tai näin ainakin kerrottiin.

Mutta kirjallisissa piireissä alkoi levitä myös aivan toisenlaisia juoruja. Niiden mukaan Bertram Fletcher Robinsonilla olisi olla kirjan synnyssä paljon suurempi rooli kuin Conan Doyle oli halunnut myöntää. Esitettiin jopa, että kirjan todellinen kirjoittaja olisi ollutkin Robinson.

Vuonna 2000 – 70 vuotta kuolemansa jälkeen – romaanin synty ja Conan Doyle nostattivat uuden kohun. Kirjailija ja psykologi Rodger Garrick-Steele tulitti kirjassaan The House of the Baskervilles Sherlock Holmesin luojaa plagiaointiväitettä huomattavasti rankemmalla syytteellä.

Garrick-Steele oli muuttanut 1980-luvun alussa Robinsonin vanhaan kotitaloon ja tutkinut peräti yksitoista vuotta, mitä talossa oli tapahtunut.

Sitkeän tutkimustyön tuloksena Garrick-Steele päätyi mullistavaan johtopäätöksen: Conan Doyle ei pelkästään varastanut Baskervillen koiran juonta ystävältään Bertram Fletcher Robinsonilta, vaan lisäksi murhasi tämän.

Garrick-Steelen päätelmän mukaan Arthur Conan Doyle päätti raivata nuoremman kirjailijan pois tieltään, sillä petoksen paljastuminen olisi voinut tuhota hänen maineensa ja uransa.

Tässä kohdin Garrick-Steelen väitteet alkavat saada yhä uskomattomia ulottuvuuksia.

Baskervillen koira

Baskervillen koiran ensipainoksessa vuonna 1902 kirjailija kiitti ystäväänsä Robinsonia saamastaan ideasta. Myöhemmin hän kiisti tiedon. © MARY EVANS PICTURE LIBRARY / LEHTIKUVA

Epäilysten polttopisteessä – vihjeitä syyllisyydestä?

Bertram Fletcher Robinson kuoli yllättäen vuonna 1907 vain 36-vuotiaana. Viralliseksi kuolinsyyksi kirjattiin lavantauti.

Garrick-Steeleen tämä ei uppoa. Hänen mukaansa vuonna 1907 enää vain suhteellisen harva menehtyi lavantautiin. Hän pitääkin epätodennäköisenä, että Robinsonin kaltainen terve ja voimakas 36-vuotias mies olisi ollut yksi taudin uhreista.

Sen sijaan hän uskoo, että Conan Doyle painosti Robinsonin 26-vuotiaan vaimon Gladysin myrkyttämään aviomiehensä vähittäisillä, hitaasti mutta varmasti tappavilla annoksilla laudanumia eli viinan ja oopiumin sekoituksella.

Vielä 1800-luvulla oopiumia sai kuka tahansa ostaa apteekista yhtä vapaasti kuin yskänlääkettä. Lääkärin koulutuksen saanut Conan Doyle tunsi perusteellisesti eri myrkyt ja niiden vaikutukset.

Opiskeluaikoinaan hän oli jopa testannut sietokykyään ja nauttinut hengenvaarallisia annoksia gelsemiumia, jota käytettiin tuolloin erilaisten sairauksien kuten malariakuumeen hoitoon.

”Olen useita kertoja elämässäni tehnyt läpikotaisin ajattelemattomia asioita niin vähäisestä motiivista, että minun on ollut vaikea selittää niitä itselleni jälkeenpäin”, Conan Doyle tunnustaa omaelämäkerrallisessa teoksessaan Memories and Adventures vuodelta 1924.

Vihjasiko vanheneva kirjailija sanoillaan syyllistyneensä murhaan?

Hämäräperäinen kuolema kummastuttaa

Kummastusta Garrick-Steelessä herätti myös se, että Robinsonin kuolinsyy lavantauti kirjattiin ylös pelkästään Gladys-vaimon antaman todistuksen perusteella.

Kaksi päivää myöhemmin Gladys muuttikin kertomustaan väittäen, että hänen aviomiehensä oli menehtynyt Ranskan-matkalla saamaansa ruokamyrkytykseen.

Miksi Robinsonin sairasvuoteen ääreen ei kutsuttu kertaakaan tämän yli kolme viikkoa jatkuneen sairastelun aikana lääkäriä? Entä miksi kukaan Robinsonin ystävistä tai miestään hoitanut vaimo itse ei saanut tartuntaa, vaikka lavantauti tiedetään erittäin tarttuvaksi?

Suuren tartuntariskin vuoksi lavantaudin uhrien ruumiit poltettiin yleensä nopeasti. Robinsonin ruumis kuitenkin kuljetettiin Lontoosta täyteen ahdetussa junassa haudattavaksi miehen kotiseudulle Devoniin.

Erikoista on myös se, että Gladys ei osallistunut aviomiehensä hautajaisiin – kuten ei myöskään kiireisiinsä vedonnut Conan Doyle.

Arthur Conan Doyle

Sir Arthur Conan Doyle aateloitiin vuonna 1902. Hänet muistetaan Sherlock Holmes -tarinoitten luojana. Yksityiselämässään hän oli naistenmies ja kotityranni, väittää englantilainen tutkija Rodger Garrick-Steele. © PHOTO 12 / ALAMYSTOCK PHOTO

Uskollinen aviomies vai riidanhaluinen tappelupukari?

Muhkeiden mursunviiksiensä takana valokuvissa myhäilevä, vuonna 1902 aateloitu Sir Arthur Conan Doyle oli useimpien aikalaistensa silmissä viktoriaanisen aikakauden täydellinen herrasmies, joka kunnioitti perinteitä ja kohteli naisia ritarillisen ihannoivasti.

Hän oli myös idealisti, joka uskoi lujasti keijujen ja muiden yliluonnollisten ilmiöiden olemassaoloon.

Garrick-Steele on toista mieltä. Hänen mukaansa Conan Doyle oli riidanhaluinen ja väkivaltainen tappelupukari. Hän oli kotityranni, joka terrorisoi lapsiaan ja allekirjoitti kylmäverisesti paperit, joilla hän tuomitsi oman isänsä, taiteellisesti lahjakkaan mutta juoppohulluuskohtausten riivaaman Charles Doylen, teljettäväksi loppuelämänsä ajaksi mielisairaalaan.

Lisäksi Conan-Doylella oli Garrick-Steelen tietojen mukaan rakkaussuhde Bertram Fletcher Robinsonin vaimon kanssa.

Tiedetään kuitenkin, että Conan Doyle kunnioitti syvästi tuberkuloosia sairastavaa vaimoaan Louisaa. Vaikka hän oli vuosikausia intohimoisesti rakastunut itseään neljätoista vuotta nuorempaan kaunottareen nimeltä Jean Leckie, hän säilytti kielletyn romanssin platonisena vaimonsa eläessä.

Louisan kuoltua vuonna 1906 Arthur avioitui seuraavana vuonna Jeanin kanssa ja oli onnellisesti naimisissa aina heinäkuussa 1930 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka.

Mutta edes kuolema ei lopettanut häneen kohdistunutta murhaepäilyä.

Hauta kätkee ja sinetöi salaisuuden

Niin hataria kuin Garrick-Steelen Conan Doyleen kohdistamat syytökset ehkä olivat, hänen esittämiensä aihetodisteiden perusteella Scotland Yard päätti aloittaa rikostutkinnan.

Modernin toksikologian menetelmillä olisi ollut mahdollista selvittää, oliko Robinsonille annettu vaarallisen suuria annoksia laudanumia juuri ennen hänen kuolemaansa.

Vuonna 2008 Devonin kreivikunnan pääkaupungin Exeterin kirkkoneuvosto kuitenkin kielsi Robinsonin jäännösten kaivamisen ylös haudasta. Totuus hänen kuolemansa mysteeristä jäänee salaisuudeksi.

Siinäpä arvoitusta kerrakseen, rakas Watson.

Lähteet: Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira, suomennos ja jälkisanat Jaakko Kankaanpää; Rodger Garrick-Steele: House of the Baskervilles; The Guardian 15.10.2000; The Guardian 3.8.2001.

X