Pakeniko Adolf Hitler? Väite: Itsemurhasta ei ole rikosteknisiä todisteita

Natsi-Saksan johtaja Adolf Hitler teki itsemurhan huhtikuun lopussa vuonna 1945. Vai tekikö sittenkään?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Neuvostoupseeri esittelee brittisotilaille kuoppaa, josta todennäköisesti löydettiin sekä Adolf Hitlerin että hänen vaimonsa Eva Braunin hiiltyneet jäännökset.

Natsi-Saksan johtaja Adolf Hitler teki itsemurhan huhtikuun lopussa vuonna 1945. Vai tekikö sittenkään?
Teksti:
Antero Raevuori

Virallisen totuuden mukaan natsijohtaja Adolf Hitler ja hänen vaimonsa Eva Braun tekivät itsemurhan puna-armeijan piirittämässä valtakunnankanslian bunkkerissa 30. huhtikuuta 1945. Sitä ei kuitenkaan ole pysytytty todistamaan aukottomasti.

Muutama vuosi sitten ilmestyi suomeksi kirja Hitlerin pako – Kootut aihetodisteet (Minerva). Kirjassa Hitlerin viime vaiheita viisi vuotta tutkineet sotahistorioitsija Simon Dunstan ja politiikan asiantuntija Gerrard Williams päätyivät hätkähdyttävään lopputulokseen: natsijohtaja ei tehnytkään itsemurhaa.

Kaksikon mukaan Hitler pakeni vaimonsa Eva Braunin ja muutaman muun läheisensä kanssa salakäytävää pitkin bunkkeristaan keskiyöllä 27.4.1945.

Bunkkerista löydetyt hiiltyneet ruumiit eivät olleet Adolf Hitlerin ja Eva Braunin, vaan usein Hitlerin kaksoisolentona esiintyneen Gustav Weberin ja erään tuntemattomaksi jääneen näyttelijättären. Weber oli ammuttu ja näyttelijätär myrkytetty. Molempien ruumiit poltettiin.

Kirjansa esipuheessa Dunstan ja Williams painottavat, ettei Adolf Hitlerin ja Eva Braunin itsemurhasta ole ainuttakaan rikosteknistä todistetta, koska heidän kuolinhetkellään ei paikalla ollut yhtään silminnäkijää.

Miehet korostavat myös sitä, mitä Josif Stalin sanoi Potsdamin konferenssissa 17.7.1945: ”Hitler on mahdollisesti paennut Espanjaan tai Argentiinaan.”

He tuovat esiin myös Berliinin valloittaneen marsalkka Georgi Žukovin lausunnon: ”Emme kyenneet löytämään Hitlerin ruumista. Hän on saattanut paeta viime hetkellä, koska hänellä oli käytössään lentokenttä.”

Liittoutuneiden ylipäällikkö, kenraali Dwight Eisenhower totesi puolestaan saman vuoden lokakuussa, että vaikka Hitlerin oletetaan kuolleen, ei siitä ole ainuttakaan pätevää todistetta.

Tuhotut todistajat

TV1:ssä esitettiin helmikuussa dokumentti Tuhotut todistajat. Dokumentin päähenkilö oli amerikkalainen sotarikostuomari Michael Mussmanno, joka sodan jälkeen haastatteli pariakymmentä Hitlerin kuolemasta jotakin tietävää saksalaista.

Dokumentti eteni hyvän trillerin tavoin kohti ”lopullista” ratkaisua, jonka tarjoili Hitlerin hammaslääkäri Hugo Blaschke.

Dokumentissa oli otos Nürnbergin sotasyyllisyysoikeudenkäynnin siitä vaiheesta, jossa kuulusteltavana oli Hitlerin autonkuljettaja Erich Kempka. Syyttäjä aloitti toteamalla, että olette todistanut Hitlerin kuolleen. Kempka vastasi myöntävästi kertoen sen tapahtuneen huhtikuun 30. päivänä kello kahden ja kolmen välillä iltapäivällä.

Syyttäjä jatkoi: ”Ette kuitenkaan nähnyt hänen kuolevan?” ”En, en nähnyt.” ”Kerroitte kuulustelijoille, että uskoitte kantaneenne hänen ruumiinsa bunkkerista poltettavaksi?” ”Kannoin ruumiin ulos ja näin Hitlerin itsensä huopaan käärittynä.” ”Näittekö Hitlerin kunnolla?” ”En. Hänet oli kääritty lyhyeen huopaan ja näin huovan alta roikkuvat jalat.”

Kuulustelu ei tyydyttänyt Mussmannoa. Oliko huopaan kääritty ruumis todella Hitlerin? Eivät pelkät jalat voineet vielä todistaa, kenen ruumis oli kääritty huopaan.

Dokumentissa on myös jakso Berliinin valloittaneen puna-armeijan sotilaista, jotka poseerasivat kameroille valtakunnankanslian sisäänkäynnin luona ja väittivät löytäneensä Hitlerin ruumiin. He vertasivat vainajan piirteitä Hitlerin valokuvaan. Viikset näyttivät oikeilta. Kävi kuitenkin selväksi, että ruumis oli vain tavallinen sotamies.

Lentäen ja sukeltaen

Simon Dunstan ja Gerrard Williams puolestaan kertovat kirjassaan, kuinka Adolf Hitler, Eva Braun ja useita heidän uskottujaan pakeni huhtikuun 28. päivän ensi minuuteilla valtakunnankansliasta salakäytävää pitkin Hohenzollerndammin puistokadulle. Se oli raivattu kiitotieksi, jolla odottavan Ju-52-koneen ohjaimissa istui taistelulentäjä Peter Baumgart.

Sotavangiksi joutunut Baumgart todisti joulukuussa 1947 Varsovassa pidetyssä oikeudenkäynnissä, että hänen ohjaamansa ja Adolf Hitleriä kuljettanut kone oli laskeutunut Tonderin lentokentälle Tanskaan.

Välitön jatkolento suuntautui Travemündeen, missä Hitler ja Eva Braun vaihtoivat Ju-252-koneeseen. Kuuden tunnin lennon jälkeen kone laskeutui Barcelonan lähelle Espanjaan. Jatkolento päättyi Kanarian saarille Fuerteventuraan.

Dunstan ja Williams paljastavat Hitlerin lähipiiriin kuuluneen varusteluministeri Albert Speerin kuulustelulausunnon, jonka tämä antoi amerikkalaisille. Sen mukaan Hitler oli syntymäpäivänään, 20. huhtikuuta, yllättänyt kaikki ilmoittamalla, että aikoi pysyä Berliinissä viime hetkiin asti ja lentävänsä sen jälkeen kohti etelää.

Vuosien mitaan Dunstan ja Williams tekivät useita kymmeniä tutkimusmatkoja Etelä-Amerikkaan, sillä heidän löytämien todisteiden mukaan Hitlerin pako oli jatkunut Fuerteventuralta sukellusveneellä Argentiinaan. He jäljittivät Hitlerin pakoreittiä sekä tapasivat ja haastattelivat useita paikallisia, jotka todistivat Hitlerin asuneen suurella maatilalla aivan Argentiinan ja Chilen rajalla.

Useisiin harvinaisiin asiakirjalähteisiin nojautuen kaksikko kirjoittaa, että Adolf Hitler kuoli helmikuun 13. päivänä vuonna 1962 harhaisena ja dementoituneena.

He siteeraavat propagandaministeri Joseph Goebbelsin sanoja: ”Luo iso valhe mutta tee siitä yksinkertainen. Kun valhetta toistelee riittävän kauan, koko maailman uskoo siihen.” Niinpä maailma heidän mukaansa uskoo edelleen Hitlerin tehneen itsemurhan Berliinissä vuonna 1945.

Hitlerin hampaat

Virallisen totuuden puolesta puhuu kuitenkin natsiupseeri Hans Fritsche, joka oli ollut Neuvostoliiton vankina ennen Nürnbergin oikeudenkäyntiä. Michael Massmanno haastatteli Fritscheä tv-dokumentissa ja tämän mukaan Hitler kuoli Berliinissä:

”Onko teillä, herra Fritzsche, mitään tietoa sellaisen ihmisen leukaluun tunnistamisesta, joka löytyi valtakunnan kanslian puutarhasta?”

”Kyllä on. Vankilassa tapasin kaksi henkilöä, jotka olivat työskennelleet Hitlerin hammaslääkärin apulaisina. He olivat Katarina Heusermann ja Fritz Echtmann. He kertoivat, että eräät liittoutuneiden upseerit olivat näyttäneet heille ihmisen leukaluuta. Upseereilla oli hallussaan röntgenkuvia Hitlerin hampaista ja pystyivät siksi tunnistamaan, että leukaluu oli Hitlerin.”

Vankileiriltä löytyi myös hammaslääkäri Hugo Blaschke, joka oli hoitanut Hitlerin hampaita. Hän vahvisti Fritschen lausunnon ja tunnisti Hitlerin leukaluun:

”Fritsche kertoi minulle olleensa vankilassa yhdessä Heusermannin ja Echtmannin kanssa. Nämä kaksi apulaistani olivat nähneet hammassillan leukaluussa, jonka liittoutuneiden upseerit olivat heille näyttäneet. Sitä kuvailtiin myöhemmin hammalääkärilehdessä. Tunnistin kuvaillun sillan, koska olin tehnyt sen itse. Olen täysin varma Fritschen puheiden ja lääkärilehden kuvauksen artikkelin perusteella, että kahden apulaiseni näkemä leukaluu oli Adolf Hitlerin.”

Hitlerillä oli runsaasti hammasongelmia. Hänen pahanhajuinen hengityksensä johtui hampaiden kiinnityskudoksia tuhoavasta tulehduksesta. Niinpä yläleukaan oli jo 1930-luvulla tehty yhdentoista hampaan silta, joka vuonna 1944 lyhennettiin yhdeksän hampaan sillaksi.

Hammasteknikko Fritz Echtmann tunnisti hänelle näytetyt proteesit, kyseisen sillan ja alaleuan, jonka oikean puolen viides hammas oli kruunutettu. Alaleuassa oli lisäksi kaksi siltaa. Myös vastaanottoapulainen Katarina Heusermann tunnisti yläleuan suuren rakennelman.

Todisteet olivat vakuuttavat, mutta mysteerille jäi silti edelleen elintilaa.

Kenen kallo?

Moskovan valtionarkistossa avattiin vuonna 2000 näyttely aiheena Kolmannen valtakunnan kuolinkamppailu. Esillä oli muun muassa palanen Hitlerin kalloa.

Connecticutin yliopistossa Yhdysvalloissa tehdyissä tarkoissa DNA-tutkimuksissa ilmeni kuitenkin, ettei luunpalanen voi olla Adolf Hitlerin.

Tutkimusten mukaan se kuului noin 30–40-vuotiaalle naiselle.

X