Salaliittoteoriat: Mikä ihme saa fiksut ja koulutetut ihmiset uskomaan outoihin selityksiin?

Jaa artikkeliTilaa Seura
salaliittoteoria
Syyskuun 11. päivän terrori-iskuista on kehitelty monenlaisia teorioita. Iskujen takana pidetään esimerkiksi Yhdysvaltain hallintoa. © AP/LK
Ihmiselle on luontaista vahvistaa omia uskomuksiaan.

Tähtitieteilijä, emeritusprofessori Esko Valtaoja saa toisinaan outoja puheluja.

Eräs soittaja väitti kivenkovaan, ettei kuussa koskaan käyty. Jos kuvat kuun pinnalta ovat aitoja, miksei niissä näy tähtiä, soittaja tivasi.

Professori selitti, että kuvat otettiin kirkkaissa paikoissa eivätkä tähdet näkyneet, koska kameroissa käytettiin lyhyttä valotusaikaa.

Mutta soittaja ei kuunnellut. Hän oli yksinkertaisesti päättänyt uskoa vaihtoehtoiseen totuuteen, salaliittoteoriaan.

Salaliittoteorioita tunnetaan lukuisia: Elvis elää, rokotteet aiheuttavat autismia, Yhdysvaltain hallinto hyväksyi ennalta syyskuun 11. päivän terrori-iskut. Maailmaa johtaa vapaamuurarien salaliitto ja Estonian upotti – ehkä Venäjän mafian asettama – pommi.

Kulttuurintutkija Jonas Sivelä kiinnostui salaliittoteorioista tehdessään väitöskirjaa eteläafrikkalaisten aids-uskomuksista. Yleisin uskomus on se, että afrikkalaisten tappaminen aidsiin on länsimaiden salajuoni ja että aids tarttuu kondomeista.

”Siihen eivät suinkaan uskoneet kaikki, mutta kuitenkin niin moni, että heitä oli helppo löytää”, Sivelä kertoo. Hän on perehtynyt salaliittoteorioihin tarkemmin uudessa kirjassaan Kaiken takana on salaliitto.

On varsin ymmärrettävää, että jos oikea tietoa ei ole saatavilla tai sitä on mahdoton tulkita, on helppo uskoa salaliittoteorioihin.

Yllättävämpää on ehkä kuitenkin se, että oudot selitykset vetoavat myös koulutettuihin, sivistyneisiin länsimaisiin ihmisiin.

Jännitystä ja lohtua

Kun Sivelä kahlasi kirjaansa varten salaliittoteoreetikkojen nettisivuja ja televisiodokumentteja, hän päätyi synkkiin vesiin. Vallitsi maailmanlopun tunnelma.

”Tuntui kuin eläisin sisällä James Bond -elokuvassa tai Dan Brownin kirjassa”, hän kuvailee.

Moniin vetoaa salaliittoteorioissa juuri jännitys. Kun on harvalukuisten hyvien puolella pahisten enemmistöä vastaan, voi hetken tuntea itsensä sankariksi.

Esko Valtaoja uskoo, että salaliittoteoriat vetoavat ihmisen tarpeeseen olla oikeassa. Mikäpä olisi kunniakkaampaa kuin paljastaa vääryys koko maailmalle tai tiedeyhteisölle?

Tämä selittää sen, että jotkut professorit kieltävät jopa ilmastonmuutoksen.

”Kun puhuu salaliittoteoriaan uskovan kanssa, tuntuu joskus siltä, kuin yrittäisi käännyttää ääriuskovaista”, Valtaoja vertaa.

Yleensä salaliittoteoria antaa vaihtoehtoisen selityksen koko ihmiskuntaa koskettavalle tapahtumalle tai muulle tragedialle. Salaliittoteoriasta voi saada elämään lohtua, jännitystä tai järjestystä silloin, kun virallinen selitys on liian lohduton, tylsä tai sekava.

Sivelän mukaan esimerkiksi monilla eteläafrikkalaisilla on ollut tarve löytää syntipukki aidsin leviämiselle. Kun rotusorrosta oli 90-luvulla juuri päästy ja kaiken piti vihdoin olla hyvin, oli liian lohdutonta ajatella, että aids-epidemia piinaisi sattumalta juuri eteläafrikkalaisia.

Etelä-Afrikan esimerkki osoittaa, etteivät salaliittoteoriat suinkaan aina ole vaaratonta viihdettä. Epäluulo kondomeja kohtaan on edistänyt aidsia aiheuttavan hivin leviämistä niin, että Etelä-Afrikassa on tällä hetkellä väkilukuun suhteutettuna maailman eniten viruksen kantajia: tartunta on peräti 21,5 prosentilla aikuisväestöstä.

Taistelevat totuudet

Voi olla helppo hyväksyä, että juuri afrikkalaisilla on outoja uskomuksia. Me länsimaalaiset saatamme jopa hymähdellä afrikkalaisten tietämättömyydelle.

Mutta pilkka kalahtaa omaan nilkkaan.

Suomesta lukuja ei tiedetä, mutta yhdysvaltalaisista yli puolet uskoo ainakin yhteen salaliittoteoriaan. Ja kun uskoo yhteen, on tutkimusten mukaan altis uskomaan myös toisiin.

Tällä hetkellä Yhdysvalloissa käydään presidentinvaalikampanjaa, joka vilisee vaihtoehtoisia totuuksia. Moni ehdokas on esimerkiksi väittänyt, ettei ilmastonmuutos ole totta, vaikka suurin osa tieteellisestä tutkimuksesta todistaa ilmastonmuutoksen tapahtuvan. Diili-ohjelmasta tunnettu ehdokas Donald Trump on väittänyt myös, että rokotteet aiheuttavat autismia.

Kun erilaiset totuudet taistelevat tilasta mediassa, se vaikuttaa väistämättä ihmisten käsityksiin todellisuudesta. Luotettavaa tietoa on yhä hankalampi erottaa roskasta.

Sivelä muistuttaa internetin olevan niin täynnä tietoa, että harjaantuneenkin medialukijan on lähes mahdoton erottaa kovaa totuutta täydestä humpuukista – saati sitten viritetystä totuudesta.

Oikeita salaliittoja

Sivelä varoo leimaamasta salaliittoihin uskovia hulluiksi. Hän on haastatellut heitä kirjaansa varten, eikä monikaan vaikuttanut epävakaalta.

Sivelä huomauttaa myös, ettei aina ole edes järkevää uskoa virallisiin selityksiin. Maailmassa todella punotaan paljon juonia kulissien takana.

Hyvä esimerkki on vastikään paljastunut Volkswagenin päästömittaushuijaus. On myös näytetty toteen, että elektroniset laitteet suunnitellaan varta vasten hajoamaan, jotta ihmiset ostaisivat enemmän uusia laitteita.

Eräs todellinen salaliitto olivat myös talvisodan aloittaneet Mainilan laukaukset. Venäjä myönsi 1990-luvulla, että Neuvostoliitto väitti aikanaan Suomen ampuneen laukaukset, jotta se sai syyn hyökätä Suomeen. On siis aina mahdollista, että jokin salaliittoteoriana pidetty paljastuu lopulta totuudeksi.

Sankaruuden mahdollisuus

Mutta miten erottaa salaliittoteoriat terveestä kriittisyydestä? Miten välttyä hurahtamiselta?

Sivelän hälytyskellot soivat silloin, kun hän törmää arkkiroistoihin, eli siihen, että maailman pahuuden takana olisivat juutalaiset, vapaamuurarit tai salaseura Illuminati.

Sivelän mielestä se ei ole uskottavaa. Kaikki maailman pahuus ei voi tiivistyä muutamiin lähteisiin.

Salaliittoteorioille on tyypillistä myös aukottomuus. Ne selittävät monimutkaisen asian pienintä yksityiskohtaa myöten ja ovat loogisuudessaan liian täydellisiä.

”Tosielämässä selityksiin jää aina vähän aukkoja, säröjä ja ristiriitaisuuksia”, Sivelä vertaa.

Helsingin yliopiston tutkijatohtori, psykologi Tapani Riekki huomauttaa, että terveen kriittisesti ajatteleva ei myöskään pyri todistelemaan olevansa oikeassa. Hän kysyy päinvastoin: Mitä todisteita tarvitsisin, jotta mielipiteeni muuttuisi?

”Salaliittoteoria on sen sijaan immuuni vääräksi todistamiselle”, Riekki pohtii.

”Jos maailmanloppu ei tullutkaan 20 vuoden päästä, tarinaa muutetaan taitavasti.”

Epävarmuus ruokkii

Psykologiassa tiedetään, että monet salaliittoteorioihin uskovat edustavat niin sanottua skitsotypaalista persoonallisuustyyppiä. Se selittää noin 10–20 prosenttia salaliittoteorioihin uskomisesta.

Skitsotypaalinen ei ole skitsofreeninen, mutta hänellä on lievää taipumusta vainoharhaiseen ajatteluun.

”Toiminta ei ole jäsenneltyä ja ajatuksenjuoksu voi olla löyhää”, Tapani Riekki kuvailee.

Mutta oikeastaan kuka tahansa voi uskoa salaliittoteoriaan. Riekin mukaan tämä johtuu siitä, että ihmisillä on luontainen taipumus poimia ympäristöstään sellaista tietoa, joka vahvistaa omia uskomuksia.

Jos mieli on ryhtynyt uskomaan salaliittoteoriaan, sen on helpompi käsitellä teoriaa tukevia kuin sitä haastavia argumentteja. Tätä kutsutaan vahvistusvinoumaksi.

”Kun tietomäärä ja vaihtoehtoiset selitykset lisääntyvät, joukosta on helppo napata se selitys, joka istuu omaan ajatteluun”, Riekki selittää.

Kierrettä pahentaa eläminen samanmielisten kuplassa.

Psykologian alan tutkimuksista tiedetään myös, että salaliittoteorioihin uskovia yhdistää suuri hallinnan tarve. Sen taas tiedetään lisääntyvän epävarmoina aikoina.

Juuri sellaisia aikoja elämme nyt: kukaan ei oikein tiedä, mihin maailma on menossa.

Jonas Sivelän mielestä nyt, jos koskaan olisi tärkeä pitää kiinni päätöksenteon läpinäkyvyydestä.

Jos johtajat tehtailevat päätöksiä suljettujen ovien takana, ihmisten epäluulo vain kasvaa – ja epäluuloinen mieli sortuu salaliittoteorioihin.

X