Uskonlahkon oudot lonkerot: Onko Maria Åkerblomilla yhä seuraajia?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Maria Åkerblom
Vankeustuomion jälkeen lahkojohtaja toimi muun muassa parkettiyrittäjänä ja asui äveriäästi huvilassaan Helsingin Meilahdessa. © Misc / Lehtikuva
1920-luvun lahkojohtajan Maria Åkerblomin kannattajat pysyivät uskollisina profeetalleen loppuun asti. Nyt Åkerblomista on tehty elokuva – ja kultin puolustajat voivat taas herätä.

Rajuimmista tapahtumista lahkojohtaja ja unissasaarnaaja Maria Åkerblomin (1898-1981) ympärillä on 90 vuotta. Nyt Åkerblomin tarinaa aletaan kerrata, kun hänestä kertova elokuva Marian paratiisi tulee teattereihin lokakuussa.

Maria Åkerblom oli Snappertunasta kotoisin ollut mäkitupalaisen tytär, joka sai teininä uskonnollisen herätyksen, ilmoitti olevansa Jumalan välikappale ja alkoi kerätä ympärilleen häneen sokeasti uskoneiden ihmisten kulttia.
Lahkolaiset menivät yhä syvemmälle uskossaan. Lopulta he olivat valmiita tekemään karismaattisen johtajansa edestä kirjaimellisesti vaikka mitä.

Åkerblomin ympärille ryhmittynyt liike olikin Suomen oloissa poikkeuksellisen väkivaltainen.

Se teki johtajansa innoittamana veritekoja, puolusti häntä ehdoitta tämän eläessä, ja vahti hänen muistoaan pitkään tämän kuoleman jälkeenkin.

Moni Åkerblom-ilmiötä vuosien mittaan tutkinut ihminen joutui kannattajien silmätikuksi, jopa vainotuksi ja uhkailluksi.

Satunnaisia kannattajia, Åkerblomin kaukaisia sukulaisia ja lahkon kyseenalaisen henkisen perinnön vaalijoita on riittänyt vielä 2010-luvulle asti.

Miten käy nyt – pitääkö tekijöiden yhä pelätä uskovaisten kultin rangaistusta?

Ida Maria Åkerblom (14. syyskuuta 1898 – 25. helmikuuta 1981)

Syntyi Snappertunassa Tammisaaren liepeillä köyhään ruotsinkieliseen palkollisperheeseen, Tilattoman perheen tytär alkoi jo murrosikäisenä nähdä näkyjä maailmanlopusta ja julistaa uskonnollista sanomaa parannuksen tekemisestä. Kansalaissotaa edeltäneinä levottomina aikoina hän pääsi saarnaamaan kirkoissa, ja hänen suosionsa alkoi vähitellen kasvaa. Kannattajakunta tai fanijoukko laajeni pieneksi pysyväksi seurakunnaksi, joka kulki 1920-luvun lopulla Åkerblomin mukana Kokkolaan ja Keski-Pohjanmaalle.

Åkerblomin dramaattisia esiintymisiä sävyttivät transsiin vaipuminen, unissasaarnaaminen ja voimakkaat, näytellyt sairauskohtaukset.
Åkerblom luopui julkisesta saarnaajanroolista 1930-luvulla kärsittyään vankilatuomionsa ja asettui Helsingin Meilahteen.

Loppuikänsä hän eli lahkon jäsenten suojelemana, pyörittäen omistamaansa parkettiliikettä.

Maria Åkerblom

Åkerblomin köyhät vanhemmat lähettivät hänet jo lapsena kasvattityttäreksi lähiseudun varakkaille tilallisille. Enneunia hän alkoi nähdä 14-vuotiaana. Misc / Lehtikuva

Usein hän onnistui myös siirtämään hyväuskoisten seuraajiensa omaisuutta omiin nimiinsä, ja sai toimeentulonsa iäkkäiltä ihmisiltä kyseenalaisin keinoin hankituista lahjoituksista.

Maria Åkerblom on ollut ainutlaatuinen ihminen, mutta Gustav Björkstrandin ja Anna Viitalan käsitykset tämän syvimmästä luonteesta eroavat.

”Erään kokeneen vankipsykiatrin pyynnöstä täytin Åkerblomin tiedoilla Robert D. Haren 35 kohdan piirrelistan. Psykiatri totesi listasta, ettei ole koskaan kohdannut tapausta, joka yhtä täydellisesti vastaa psykopaattista persoonallisuushäiriötä kuin Åkerblom”, Gustav Björkstrand sanoo.

Anna Viitala ei usko mielenterveysselitykseen. Hän arvelee, ettei esimerkiksi uskonto lopulta merkinnyt mitään Åkerblomille.

”Usko oli vallankäytön väline. Åkerblom oli äärettömän skarppi. En usko, että hän oli jakautunut persoona. Hänen toimintansa oli hyvin systemaattista ja suunniteltua”, Viitala luonnehtii.

Vastustajat saa poistaa

Ei ehkä, mutta gurujen kanssa mikään ei ole varmaa.

Parhaiten aiheeseen on perehtynyt teologi Gustav Björkstrand, joka valitsi 1960-luvulla tutkimusaiheekseen åkerblomilaisuuden ja väittelikin siitä myöhemmin.

Björkstrandista tuli aikanaan kulttuuriministeri, professori ja Porvoon piispa.
Hänen tutkimustensa mukaan lahkon toimintamalliin kuului jo alusta alkaen vastustajien pois raivaaminen.

Kun Åkerblom kansalaissodan jälkeen siirtyi profetoimaan Uudeltamaalta hieman takapajuisemmalle Pohjanmaalle, hänen vaikutuksensa oli uudessakin paikassa hämmästyttävä.

Kokkolassa peräti 600 ihmistä liittyi laumaan. Parisataa ihmistä myi maatilojaan ja luovutti varojaan Åkerblomille, eikä tämäkään riittänyt lahkojohtajan prameiden elämäntapojen rahoittamiseen.

Lahkon jäsenet joutuivat myös varastelemaan johtajansa puolesta.

Maria Åkerblom

Lahkojohtajaa viehätti luksuselämä: jo 1920-luvulla hän lainasi polkkatukkansa mallin ja tyylin Hollywoodin paheelliselta mykkäfilmien tähdeltä Louise Brooksilta. Misc / Lehtikuva

Saarnaaja piti omilleen kovaa kuria, varsinkin jos joku yritti poistua lahkon jäsenyydestä.
Kokkolassa hän joutui syytteeseen 14-vuotiaan lapsen pahoinpitelyn järjestämisestä ja useiden ihmisten aseellisesta uhkailemisesta.

Jotkut lahkon kanssa vastakkain asettuneet ihmiset saattoivat menehtyvä oudoissa oloissa, ja monia näitä kuolemia on jälkeenpäin epäilty åkerblomilaisten aiheuttamiksi. Uskovaiset itse olivat sitä mieltä, että Herra vain rankaisi syntisiä ja epäuskoisia.

Kokkolan nimismies Ernst Venelius sai näistä outouksista Åkerblomin vankilaan ensimmäisen kerran vuonna 1924 – ja sai itse siitä niskaansa kuolemantuomion.
Åkerblom antoi kannattajiensa ymmärtää, että Jumala vaatii Veneliuksen tappamista, ja seurakuntalaiset kävivät toimeen.

Uskonveljet tunaroivat kuitenkin yrityksissään ainakin kahdesti, ja Venelius pelastui. Yllyttäjä Åkerblom sai tästä kahdeksan vuoden kuritushuonetuomion.

Sen aikana lahko harveni, muttei kadonnut. Kannattajiensa avulla Åkerblom pakeni peräti neljä kertaa vankeudesta, esimerkiksi vankikuljetusjunasta, mutta saatiin yleisövihjeiden perusteella aina nopeasti kiinni.

Erikoisen muodikkaasti pukeutunut saarnaajajulkkis tunnistettiin helposti.

Marian paratiisi

Zaida Bergrothin ohjaama Marian paratiisi flirttailee Maria Åkerblomin (Pihla Viitala) karisman ja syvän häiriintyneisyyden välillä. Sami Kuokkanen / Lehtikuva

Tappouhkaus kotiin

Kun Gustav Björkstrand väitteli lahkosta tohtoriksi 1970-luvulla, Maria Åkerblom oli vielä virkeä eläkeläinen ja sai kannattajiinsa liikettä. Jopa Björkstrandin isä sai kirjeitse tappouhkauksen.

Mutta myös lahkon sisältä alkoi kuulua paljastuskertomuksia.

Åkerblomin sihteerinä toiminut ja 1959 Ruotsiin paennut Ulla Lindqvist julkaisi vuonna 1991 muistelmateoksen Maria Åkerbloms sekreterare. Lahkojohtajan kuolemasta oli kulunut tuolloin vasta vuosikymmen.

Lindqvist väitti joidenkin kannattajien olleen niin fanaattisia, että he odottivat messiaansa ylösnousemusta.

Lindqvist kuvaili, kuinka Åkerblom yritti myrkyttää hänet.

Kirjan mukaan lahkolaiset käyttivät yhä keskenään samanlaisia sadistisia kurinpitotapoja, joista poliisiraportit olivat kertoneet jo 1920-luvulla.
Kun Lindqvist oli paennut lahkosta lahden taakse, Åkerblom lähetti kätyrinsä perässä yrittämään Lindqvistin lapsen kidnappaamista.

Maria Åkerblom

Uskonlahkossa oli leimallisen paljon nuoria tyttöjä, joille Maria Åkerblom oli kuin äidin korvike. Sami Kuokkanen / Lehtikuva

Valvooko joku yhä?

Myös Gustav Björkstrand teki 2011 tutkimuksistaan populaarisemman kirjan, Maria Åkerblom – Elämän ja kuoleman lähettiläs.

Hän ajatteli, ettei siinä vaihessa olisi enää vaaraa saada niskaansa kultin ”lietsojien” vihoja. Väitöksestäkin oli sentään kulunut jo vuosikymmeniä.

”Haastattelutilaisuuteen Akateemisessa Kirjakaupassa tuli viime tingassa kaksi vanhempaa naista, jotka tunnistin heti. Kuinka he reagoisivat? Toinen viittasi lopussa, mutta huomauttikin ainoastaan, että kirjassani oli mainittu koirarotu väärin erään ammuskelun yhteydessä”, Björkstrand kertoo.

Hän oli huojentunut. Naiset olivat lahkoon 1920-luvun aallossa liittyneiden lapsia. He olivat kasvaneet vielä lapsuutensa siinä ilmapiirissä.

”Nyt Åkerblomin kannatuksesta ei ole enää juuri mitään jäljellä. Vanhat ovat poissa”, Björkstrand uskoo.

Toisaalta Marian paratiisi -elokuvan käsikirjoittaja Anna Viitala kertoo vielä vuonna 2014 hänelle saapuneesta kirjeestä.

Kirjeessä oli varoitus:

”Jumalan kanssa ei leikitä. Ei nyt eikä milloinkaan. Entinen människavän.”
Kuoressa oli myös ikivanhasta lehdestä leikattu Åkerblomin kuva.

Anna Viitala oli tuolloin, ennen elokuvaa, kirjoittanut Kokkolaan samasta aihepiiristä näytelmän Marian lapset ja haastatellut vielä elossa olleita lahkojohtajan läheisiä.

Marian paratiisi

Åkerblom oli aikanaan moderni ja taitava ihmisten manipuloija, käyttäen sujuvasti niin hurmaamista kuin pelotteluakin. Sami Kuokkanen / Lehtikuva

Sukutausta painaa

Yllättäen viime keväänä Maria Åkerblomin veljen pojantytär Inge-Britt Åkerblom ilmestyi haastateltavaksi Yle Fem -televisiokanavan Efter Nio -ohjelmaan.

Hän oli asunut Helsingissä Åkerblomin kotihuvilassa Villa Toivolassa 1970-luvulla.

Hän kertoi saaneensa tarpeekseen siitä, että aina Åkerblomia käsiteltäessä ”piehtaroidaan kielteisessä ja kauheassa, eikä se kaikki pidä paikkaansa”.

Sukulaiset ovatkin vuosien mittaan selittäneet asioita parhain päin: lahkon johtaja on joutunut syyttä vastuuseen jäsenten pahoista teoista.

Vielä ei tiedetä, mitä mieltä he tulevasta elokuvasta ovat.

X