Sinisilmäisyyttä vai kaukoviisasta aseettomuutta? Ahvenanmaa jäi sotaharjoitusten väliin

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Tommi Tuomi/Otavamedia
Mitä Ahvenanmaalla ajatellaan siitä, että Ruotsi ja Venäjä järjestävät Itämerellä kolme suurta sotaharjoitusta? Onko saarimaakunnan demilitarisointi rauhanomainen menestystarina vai silmänlumetta?

Maarianhaminassa, museolaiva Pommernin kupeessa mies nostaa merestä lihavan ahvenen. Hän viskaa kalan ämpäriin. Leveä hymy hyytyy, kun häneltä kysyy mielipidettä Ruotsin ja Venäjän sotaharjoituksista lähialueilla.

Ei kiinnosta.

Sama toistuu läheisellä hiekkakentällä, jossa muuten iloisesti rupatteleva ryhmä varttuneempia kansalaisia pelaa boulé-kuulapeliä. Ei ole meidän ongelmamme.

Ikäväksi koettu kysymys on ajankohtainen, sillä parhaillaan Ruotsi järjestää Itämeren alueella kahta suurta sotaharjoitusta. Syyskuun lopulle kestävään Aurora 17 -harjoitukseen osallistuu Ruotsista 19 000 sotilasta ja Northern Coast -harjoitukseen vielä tällä ja ensi viikolla noin 5 000 sotilasta.

Osallistujamaita ovat Ruotsin lisäksi Norja, Tanska, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Belgia, Hollanti, Saksa, Ranska, Kanada, Yhdysvallat sekä Suomi.

Samoihin aikoihin, 14.–20. syyskuuta Venäjä järjestää liittolaisensa Valko-Venäjän kanssa Zapad 2017 -sotaharjoituksen, johon maan puolustusministeriö on ilmoittanut osallistuvan 12 700 sotilasta.

Zapadin osallistujamäärän arvioidaan poikkeavan virallisesta ilmoituksesta ja nousevan jopa sataan tuhanteen.

Kirsikkana kakun päällä ryhmä ruotsalaisia ja venäläisiä rauhanaktivisteja järjesti sopivasti sotaharjoitusten alla Åland17-rauhanleirin Ahvenanmaalla. Manner-Suomessa tempausta sätittiin etukäteen Venäjän orkestroimaksi informaatio-operaatioksi.

Mitä Itämerellä oikein tapahtuu?

”Lähden siitä, että sotaharjoituksissa kunnioitetaan demilitarisoitua aluetta”, Katrin Sjögren sanoo.

Rahan haaskausta

Kolmen vesiperän jälkeen tärppää.

Gyrit Hagman ja Matti Hämäläinen antavat sotaharjoituksille tulikivenkatkuisen tuomion.

”Harjoitelkoot vaan, kunhan pysyvät oman rajansa takana, mutta idioottejahan ne ovat kun panevat rahansa tuollaiseen tavaraan”, Hämäläinen tuhahtaa.

Itämeren alueen kiristynyt sotilaallinen jännite on ystävyksille tuttu juttu. Juuri tätä puheenaihetta monet paikalliset välttelevät viimeiseen asti.

”Me Ahvenanmaalla voimme olla hyvä esimerkki maailmalle. Tänne ovat kaikki tervetulleita, jos tulevat rauhallisin aikein”, Hagman sanoo.

Åland17-rauhanleiri saa kaksikolta sotaharjoituksia paremmat pisteet, vaikka Suomen tiedotusvälineissä esitetyt epäilykset sen poliittisista tarkoitusperistä herättävätkin kysymyksiä.

”Tällaisissa delegaatioissa mietityttää, että kuka ne ihmiset sieltä Venäjältä on valinnut. Hyvää on se, että niin kauan kuin keskustellaan, niin kauan ei sodita”, Hämäläinen toteaa.

”Toivon, että näillä rauhaneiriläisillä on rokotukset kunnossa, kun täällä on niin paljon punkkeja ja sitä TBE-virusta,” Hagman lisää.

Ahvenanmaa, aseeton vyöhyke

Ahvenanmaan maakuntahallituksen johtaja, maakuntaneuvos Katrin Sjögren pitää Itämeren lisääntynyttä sotilaallista jännitettä valitettavana asiana mutta ei koe sen uhkaavan maakunnan turvallisuutta.

Hän kritisoi puolustusministeri Jussi Niinistön (sin) taannoista väitettä, että demilitarisointi tekee saarimaakunnasta sotilaallisen tyhjiön.

”Niinistö on sanonut tämän monta kertaa. Ahvenanmaan demilitarisointi ei ole Ahvenanmaan tai edes Suomen asia vaan perustuu kansainvälisiin sopimuksiin. Demilitarisointimme on koko Suomen turvallisuuspolitiikan kannalta vakauttava tekijä”, Sjögren vakuuttaa.

Ahvenanmaa on ollut demilitarisoitu vuosina 1854–55 käydystä Krimin sodasta tai suomalaisittain Oolannin sodasta lähtien. Sen jälkeen maakunnassa on ollut sotajoukkoja vain maailmansotien aikana.

Demilitarisointisopimus kieltää sotilaallisen läsnäolon ja sotilaskäyttöön soveltuvien rakenteiden, kuten linnoitusten rakentamisen. Sitä on päivitetty kahdesti.

Vuonna 1921 Kansainliitto määräsi Ahvenanmaan osaksi Suomea, vaikka maakunnan asukkaat olisivat halunneet liittyä Ruotsiin. Toisen maailmansodan jälkeen demilitarisointi vahvistettiin vuonna 1947 Pariisin rauhansopimuksessa.

Sjögren sanoo ymmärtävänsä kriitikoita, joiden mukaan on ristiriitaista, että Suomella on velvollisuus puolustaa Ahvenanmaata tarvittaessa sotilaallisesti, mutta ei oikeutta harjoitella tätä maakunnan alueella.

”Asia ei ole mitenkään yksinkertainen. Itämerellä on ollut hyvin rauhallista siitä lähtien, kun Berliinin muuri murtui 1989. Tilanne on kiristynyt aivan äskettäin”, Sjögren jatkaa.

Kahvit Putinille

Eeva Ekstöm-Andersen kokee olevansa Ahvenanmaalla sataposenttisen turvassa.

Eva Ekström-Andersen asuu kuvankauniilla paikalla meren rannalla.

”Olen niin onnellinen, että olen saanut syntyä täällä ja että viisivuotiaan poikani ei tarvitse mennä armeijaan”, hän sanoo viitaten demilitarisointisopimukseen, jonka mukaan maakunnan miehet ovat vapautettuja asevelvollisuudesta.

Se, tekeekö aseettomuus Ahvenanmaasta turvallisemman vai puolustusministeri Niinistön väittämän sotilaallisen tyhjiön, ei ole yhtä yksinkertainen kysymys.

”Eivätkös ne molemmat ole tavallaan totta? Meillä on hieno kulttuuri, mutta ymmärrän tavallaan sen tyhjiöajatuksenkin.”

Ekström-Andersen kyseenalaistaa senkin, kuinka tarkkaan Ahvenanmaan demilitarisointia käytännössä noudatetaan.

”Missä se aseeton alue täällä on? Kun koiramme sai pentuja, yksi myytiin manner-Suomessa asuvalle ilmavoimien pilotille, joka kertoi lentäneensä Ahvenanmaan yli niin monta kertaa, ettei jaksa laskea.”

Paikallisissa tiedotusvälineissä sai ison huomion Venäjän armeijan koulutuslaiva Kruzenshtern ja sen kyydissä matkustaneet 150 kadettia. Puolustusvoimien pääesikunta kuitenkin eväsi laivan vierailuluvan Ahvenanmaalle.

”Olen samaa mieltä. Yksityishenkilöinä ovat kaikki tervetulleita, mutta älkää tulko sotilaina. Jos Putin haluaa tulla kylään, niin kyllä minä hänelle kahvit keitän”, Ekström-Andersen naurahtaa.

Troijan hevonen?

”Me emme pelkää mitään. Täällä on eniten pyssyjä per asukas koko Suomessa”, Matti Hämäläinen ja Gyrit Hagman muistuttavat.

Maarianhaminan merivartioaseman päällikkö, kapteeniluutnantti Kim Westman sanoo suoraan, että venäläisen sota-aluksen vierailu Ahvenanmaalla olisi ajoittunut demilitarisaation kannalta erikoiseen ajankohtaan.

”He itse ottivat yhteyttä ja ehdottivat vierailua. Kun kyydissä oli 150 venäläistä sotilasta, se olisi asettanut demilitarisoinnin erikoiseen valoon”, Westman sanoo.

Kruzenshternin vierailun piti tapahtua 18.–20. syyskuuta, samaan aikaan Zapad-sotaharjoituksen kanssa.

Hurjimpia visioita vierailun tarkoitusperistä esitti ruotsalainen turvallisuuspolitiikan asiantuntija Tomas Ries Hufvudstadsbladetissa. Kauhuskenaariossa koulutuslaivalla voisi ujuttaa Venäjän erikoisjoukkoja Ahvenanmaan alueelle.

Ahvenanmaan demilitarisoinnin kannalta nurinkurista on, että sotilaattomalla alueella ei todellakaan ole pulaa tuliaseista, joita metsästyksen suosion takia on asukasmäärään suhteutettuna yhtä paljon kuin Lapissa.

Suomen aseistautunein kunta on Ahvenanmaan Kumlinge, jossa oli poliisin tilastojen mukaan toissa vuonna reilut puolitoista kertaa enemmän aseenkantolupia kuin asukkaita.

Merivartiosto valvoo

Kim Westman kertoo merivartioston saavan ilmoituksia Utön läheisestä saaresta, jota luullaan sukellusveneeksi.

Näyttöruuduilla näkyy Suomenlahden kartta ja joukko kansainvälisiä aluksia Ahvenanmaan lähivesiltä Viron ja Ruotsin rannikoille asti.

”Tiedot perustuvat alusten lähettämään paikannussignaaliin. Jos tutkat tai kamerat havaitsevat, että Suomen aluevesiä lähestyy tunnistamaton alus, se käydään tunnistamassa tavalla tai toisella. Tarvittaessa partiovene lähtee liikkeelle”, Westman sanoo.

Näyttöpäätteiden valokuvaaminen on kiellettyä. Rahtilaivojen paikannussignaalin välittämistä tiedoista käy ilmi aluksen kulkusuunta, sijainti, nimi, kuorma, kotimaa ja reitti. Median läsnäolon vuoksi päälle on kytketty rajoitettu versio, josta puuttuu arkaluonteisempia yksityiskohtia.

Westman ei vastaa kysymykseen, pystyykö merivartiosto lukemaan myös Itämerellä liikkuvien sotalaivojen tunnistetietoja.

Ruotsin ja Venäjän sotaharjoituksia varten rajavartiolaitoksen esikunnalta on tullut ohjeistus, jonka sisältö on tarkkaan varjeltu salaisuus.

”En voi antaa tästä lausuntoa, mutta merellä liikkuu paljon sotilaskalustoa ja merivartiosto pyrkii muodostamaan kokonaiskuvan meriliikenteestä. Voit päätellä siitä jotain”, Westman sanoo.

Rajavartiolaitoksen miehistö on Westmanin mukaan rajattu Ahvenanmaan demilitarisointisopimuksen ulkopuolelle. Maakunnassa on vakituisesti 34 rajavartijaa, 65 poliisia ja 30 tullin toimihenkilöä.

”Kuulumme poliisin tavoin sisäministeriön alaisuuteen, mutta olemme sotilaallisesti järjestäytynyt organisaatio. Aseistuksemme on sama kuin Suomen rajavartijoilla muuallakin.”

Westmanin ja muiden merivartijoiden vyöllä keikkuu pistooli. Mihin kevyesti aseistettujen rajavartijoiden resurssit sitten riittävät, jos tulee tosipaikka eteen?

Tarpeen vaatiessa mantereelta lähetetään lisää resursseja. Suuret meripelastusharjoitukset kuuluvat tällaisiin tilanteisiin – Ruotsin ja Venäjän sotaharjoitukset taas eivät, niitä seurataan kellon ympäri vakituisen henkilöstön voimin.

Huligaanit ojennukseen

Viking Linen Johanna Boijer-Svahnströmin mukaan kriisitilanteessa autolautat ovat tärkeä osa Suomen huoltovarmuutta.

Turvallisuusriskien ennaltaehkäisyssä avainasemassa on yhteistyö ja tiedonvaihto rajavartiolaitoksen, poliisin, tullin ja liikennöitsijöiden välillä.

Kun rettelöintiin taipuvaisista kannattajistaan tunnettu puolalainen jalkapallojoukkue Legia Varsova kävi heinäkuussa Ahvenanmaalla pelaamassa IFK Mariehamnia vastaan, saarelle passitettiin pari sataa poliisia mantereelta.

”Legia Varsovan kannattajat olivat tehneet ennakkotiedustelua. He luulivat, että täällä on kaksi poliisipartiota ottamassa heitä vastaan. Yllätys oli melkoinen, kun täällä olikin parisataa joukkojen hallintaan erikoistunutta poliisia”, Westman kertoo.

Liikennöitsijät olivat mukana juonessa. Viking Linen tiedotusjohtaja Johanna Boijer-Svahnström kertoo yhtiön tehneen omatoimista seurantaa.

”Luimme puolalaisjoukkueen kannattajien blogeja, joten tiesimme, mitä he suunnittelivat. Tietoa vaihdettiin myös muiden laivayhtiöiden välillä. Sille lautalle, jolla tuli 50 Legian fania, pantiin kymmenen turvamiestä lisää. Kaikki meni hyvin”, Boijer-Svahnström kertoo.

Valtion viholliset

Pelle Sunvissonin mukaan rauhanaktivisteja yritetään hiljentää syyttämällä heitä vieraan vallan agenteiksi.

Ahvenanmaalla 8.–10. syyskuuta järjestetty rauhanleiri Åland17 ehti muodostua pienoiseksi myrskyksi vesilasissa jo ennen alkamistaan.

Entinen Moskovan suurlähettiläs Hannu Himanen epäili Hufvudstadsbladetin haastattelussa leiriä Venäjän informaatio-operaatioksi. Åland17:n pääorganisaattorin Pelle Sunvisson ei Himasen kommenteista perustanut.

Kun ruotsalaisten ja venäläisten delegaatio saapui Tukholman lautalta Maarianhaminan terminaaliin, portilla päivystäneet toimittajat iskivät kimppuu innolla, joka sai paikalliset ihmettelemään, keitä nämä julkkikset oikein ovat.

”Aktivisteja on kautta aikojen yritetty hiljentää väittämällä heitä vieraan vallan agenteiksi, pettureiksi tai hyödyllisiksi idiooteiksi”, Sunvisson kertoi Seuralle.

Sotaharjoitusten järjestäjämaista koottujen aktivistien tarkoituksena oli Sunvissonin mukaan kritisoida ensisijaisesti oman kotimaan sotaharjoituksia – rintamalinjan toisen puolen kritisointia kun voitaisiin hyödyntää militaristisessa propagandassa.

”Tilanne Itämerellä on kiristynyt. Vuonna 2014 tällaisia syytöksiä rauhanaktivisteja kohtaan ei vielä esitetty. Retoriikka on koventunut, ja tässä mielessä Ruotsi on lähentynyt Venäjää.”

Åland17-leirille osallistui Ruotsista myös kolme ympäristöpuolueen kansanedustajaa, Annika Lillemets, Walter Mutt ja Carl Schlyter.

Leirin syyttäminen Venäjän informaatio-operaatioksi huvitti erityisesti Leda Garinaa, venäläistä taiteilijaa ja toisinajattelijaa, joka pidätettiin tammikuussa Pietarissa. Syynä oli mielenosoituksen organisointi perheväkivallan laillistamista vastaan.

”Venäjällä meitä pidetään valtion vihollisina. Ajamme naisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiaa. On naurettavaa väittää, että protestimme palvelisi militaristista propagandaa”, Garina kertoi Seuralle.

Saman päivän iltana Seura tapasi Garinan ja Sunvissonin toistamiseen Gregersön leirikeskuksessa, jossa rauhanleiri oli saatu käyntiin. Pihalla astellut Garina ei ollut enää juttutuulella, mutta Sunvisson suostui poseeraamaan kuvaajalle.

Sisältä kuului kahvikuppien kilinää. Rantamökin piipusta nousi savua.

”Jos Ahvenanmaalle tulee, ei saunaa voi jättää väliin”, Sunvisson myhäili.

Rauhan näyteikkuna

Thea-Lena Wiedebaum ja Johan Rönnholm kasvattavat lagotto romagnolo -rotuisia koiria Lumparlandissa.

Lumparlandissa asuvan Thea-Lena Wiedebaumin mielestä Ahvenanmaa on kaikesta kuohunnasta huolimatta rauhallinen lintukoto. Ikävien keskustelunaiheiden väistely vain tuntuu olevan maakunnan tapa.

”Sotaharjoituksista on täällä uutisoitu hirveän vähän. Ahvenanmaalla tuudittaudutaan sellaiseen ajatteluun, että olemme turvassa. Luotamme Suomeen ja siihen, että Ruotsikin auttaa tarvittaessa”, Wiedebaum sanoo.

Demilitarisointisopimus velvoittaa Suomen huolehtimaan Ahvenanmaan turvallisuudesta tarvittaessa aseellisesti.

”Ja mitä ne tekivät toisen maailmansodan aikana? Miinoittivat meidän vedet. Heti, kun on joku tilanne päällä, tänne ovat rynnänneet venäläiset, ruotsalaiset ja suomalaiset. Ilkka Remeskin antoi meidät Venäjälle kirjassaan Jäätyvä helvetti.”

Entä sotilaallinen jännite Itämerellä? Kuuluuko se ahvenanmaalaisten puheissa?

”Ei siitä puhuta. Olemme tietoisia, mutta emme puhu. Poliitikot keskustelevat siitä, mutta yleistä keskustelua ei ole”, vastaa Wiedebaumin puoliso Johan Rönnholm.

Silti sotilaallinen jännite on alati enemmän läsnä.

”Se tuntuu meillä kotona. Puhumme näistä asioista keskenämme. Olemme jonkun verran huolissamme siitä, miten Venäjän uhitteluun vastataan ja mitä siitä seuraa”, Wiedebaum pohtii.

Lue myös:

Ruotsin ja Venäjän sotaharjoitukset Itämerellä lisäävät vahingon mahdollisuuksia – Tutkija: ”Sotilaallinen jännite on kasvanut”

X